Tule mukaan

maanantai 23. tammikuuta 2017

Tammikuun taikaa



Tammikuun viimeinen täysi viikko hurahti käyntiin. Alkuvuosi on aina vähän sellaista odottavaista uuden aikaa: joulusta tuntuu olevan ikuisuus, ja kaikki tonttuhöpsötys tuntuu niin ankealta muistolta, että sen yrittää mielellään työntää mielestään pois. Valon määrä lisääntyy hurjaa vauhtia: nyt on aivan erilaista kuin kuukausi sitten, ja vielä kuukausi tästä eteenpäin, niin tammikuu on taas pelkkä muisto. On se ihmeellistä.





Suurin osa ihmisistä tykännee aloittaa uudet viikot ja uudet vuodet tyhjältä pohjalta niin, että vanhat asiat on hoidettu alta pois hyvissä ajoin. Minun listallani on vielä monta sellaista asiaa, jotka olisi pitänyt hoitaa jo viime vuonna, ja jotka sitten ovatkin seuranneet mielessä mukana turhana painolastina. Vähemmällä olisi päässyt, kun olisi vain rykäissyt asiat ajoissa alta pois. Tammikuu olkoon aikarajani: tämän kuun loppuun mennessä viivaan lopultakin tympeät asiat pois listalta. Sitten niitä ei enää tarvitse ajatella.


Tuoreilla kukilla lähdetään tähän viikkoon. Hirmu ihanat jättikokoiset markettiruusut taisivat vähän kärsiä pakkasesta, kun muutama on jo nuupahtanut. Joskus ruusukimput kestävät viikkoja, ja joskus ne nuupahtavat heti kun saa maljakkoon. Niistä ei kyllä ota selvää!


Reipasta ja mukavaa uutta viikko! Pahin päivä on juuri käsillä, eli kohta jo ohi!


perjantai 20. tammikuuta 2017

Parvekeunelmia


Tässä vaiheessa vuotta on ehdottomasti lupa alkaa suunnitella tulevaa pihakautta! Kävin ostamassa kirjakaupasta Keittiöpuutarha-kirjan, joka vaikuttaisi minun kaltaiselleni tumpelolle ja mistään ymmärtömättömälle sopivalta opukselta. Tammikuun esikasvatettavien kasvien kohdalla lukee chili ja orvokki, joten molempia täytyy ehdottomasti koettaa. 


Mistähän saa orvokin siemeniä? Käykö chilin siemeniksi kaupan chilien sisältö?





Parvekkeelle ei ole vielä muuta tehty kuin kannettu tavarat sisään. Meillä on ihanan kookas parveke, ja siellä mahtuu hyvin oleskelemaan, vaikka perustaisikin oman yrttitarhan. Aitan ovi näyttää kivalta parvekkeella, vaikka sillä ei mitään järkevää käyttötarkoitusta olekaan. Ovesta oikealle mahtuisi kaappimallinen kasvihuone, johon saisi mahtumaan ruukkukaupalla yrttejä.





Suomelan sivuilta löytyy seikkaperäiset ohjeet oman kasvihuonekaapin rakentamiseen. Olen ihastellut kaappia aikaisempinakin vuosina, mutta sen nikkarointi on minulle ehdottomasti ihan liian vaikeaa. Lisäksi lasit pitäisi teettää lasiliikkeessä ja nikkarointia varten pitäisi ostaa jiirisaha (muutama kymppi) ja jyrsin (130 e), muista tarvikkeista puhumattakaan. Vaikka valmis kaappi on melko arvokas, tulisi itse rakennettu kaappikin aika kalliiksi. (Kuva: suomela.fi.)





Kekkilän Vihervitriini olisi tosi saman tyyppinen kasvikaappi, mutta sitä ei tarvitse itse rakentaa. Ainakaan tähän hätään en löytänyt kaappia mistään myynnistä, mutta jospa se tulee taas kevätmarkkinoille? (Kuva: Kekkilä.)





Kolmas vaihtoehto olisi käyttää kaapin runkona jotakin kirpparilta löytyvää kaappia, jonka oviin vaihtaisi joko lasit tai pleksit. Neljäs vaihtoehto olisi rakentaa valmiista vanhoista ikkunoista eri mallinen, hyvin yksinkertainen kaappi. 


Mitäpä suosittelisit?
 

torstai 19. tammikuuta 2017

Ihan minun näköiseni mekko!



Pakko vähän brassailla: nyt on ensimmäiset joululahjaostokset tehty! Oulun Stockmann lopettaa (ihan hirveä sääli!), ja kaveri vinkkasi, että tänään on alkanut 60 prosentin alennukset. Sinnehän piti sitten heti juosta tukka putkella katsomaan "lapselle vähän kenkää ja vaatetta", kröh. Naisten osastolta ei ihmeekseni löytynytkään yksitoistavuotiaalle pojalle sopivia pukimia, mutta itselleni löysinkin! Olipa kiva!


Olen pitänyt kuukauden ostoksista ja poistoista tarkkaa kirjaa läpi kuukauden. Vielä aamulla poistoja oli niin paljon, ettei pysty edes laskemaan, ja ostoksia ihan muutama, kaikki tarkkaan harkittuja ja tarpeellisia. Näin illan päälle voi sanoa, että laskelmat ovat heittäneet häränpyllyä.


Mutta löytyipä kerrassaan aivan minun näköiseni mekko! Niin minun tyylinen, ettei kukaan ikinä tule huomaamaan, että siinä on uusi vaate. Marco Polon leningille jäi hintaa 40 euroa alennuksen jälkeen.





Se istuu niin nätisti! Uudesta mekosta tulee ihan mummo mieleen. Tykkään kovasti tästä tätimäisestä lenkinkimuodista: ajatella, että vielä reilu kymmenen vuotta sitten pidettiin sellaisia järkyttäviä navan paljastavia bilevaatteita. Vai liittyykö se vain omaan ikääni? Ehkä kaikki muut pukeutuivat silloinkin asiallisesti. Toki jos pitäisi valita joko 19-vuotiaan littamaha plus liian lyhyet, mauttomat paidat TAI pieni pömppis ja siihen sopiva tätimuoti, saattaisin kääntyä napapaidan puoleen. Nyt tyydyn paheksumaan nuorisorytkyjä.







Sovitin myös yhtä aivan käsittämättömän ihanasta materiaalista valmistettua Selected Femmen neuletta (villaa, mohairia, elastaania), joka oli varmasti lämpimin koskaan sovittamani paita. Harmi, että kaikki oikeasti lämpimät vaatteet ovat sitten malliltaan sellaisia olen siivonnut koko päivän, mitä asiaa -tyylisiä. Lenkinkiaikaa riittää vuodessa korkeintaan kaksi kuukautta, ja loppu aika täytyy tarpoa toppahousut jalassa. Eihän se aivan oikein mene. Jätän mekon keikkumaan kaapin kulmille näkösälle, jotta sen vuosittainen käyttöaika edes hieman pitenee.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Juhlan kunniaksi



Taas ollaan vuoden vanhempia. Hurjalta tuntuu olla näin vanha. Oma sisko on kohta vanhuksen iässä, itsekin aivan keski-ikäinen ja lapsi pian teini. Niin se aika vain vierii.


Juhlan kunniaksi avasin joululahjakarkkilootan (niitä on tämän jälkeen enää kaksi jäljellä!), puunasin kodin, nostin Kastehelmet esille ja keitin kahvit. Maltilla mennään tässä iässä. Ei sovi rymytä turhia.














Elmokin päätti toivottaa hyvää syntymäpäivää (peräpäällään), ja niin on valkoinen matto ensimmäistä kertaa pesussa. Aina välistä sitä haaveilee itämaisesta, käsin solmitusta villamatosta, mutta kyllä on muovimatossa aivan erityistä taikaa!


Rapsakkaa talvipäivää kaikille!


tiistai 17. tammikuuta 2017

Eteisessä erilaista, uutta olohuoneessa


Sainpahan kenkälootan tungettua johonkin koloon olohuoneen sohvapöydän tilalta. Armeijan vanha kiväärilaatikko pääsi taas tuttuun käyttöönsä, kenkälootaksi eteisen naulakon alle. Eteisessä onkin aika ahdasta ja melkoinen tilanpuute, kun korkea kaappi vei tilaa takeilta, eivätkä kaikki kengät kunnolla mahtuneet paikoilleen.


Valkoinen hyllykkö pääsee nyt parvekkeelle kukkatelineeksi ja kenkäloota odottelee, että sen sisältö saadaan siististi purettua käsityökaappiin.





Lankkuläjästä vähän rouheampaan tyyliin sahailtu taso sai nyt ainakin toistaiseksi alleen ritiläkorin, jonka pelastin wc:stä uuden tieltä puretusta, kaatopaikalle viedystä vanhasta kaapista. Arvasin, että tällekin tulee vielä käyttöä! Taso kaipaa vielä maalia, ja jos sopivan korkean rullat joskus sattuvat vastaan, täytyy niitäkin koettaa.








 Sitten vain maalisuti käteen ja katsotaan, mitä tulee!

maanantai 16. tammikuuta 2017

Ideaa vai ei? Sohvapöytä lankuista



Muistinpa vain, että kellarissa meillä kököttää joutilas lankkukasa. Ostin kuljetusta varten kolmeen pätkään sahatun lankun edellisessä kodissa, kun oli mielessä yksi tietty nikkarointijuttu, joka jäikin sitten toteuttamatta. Jotakin käyttöähän sillekin lautapoloselle piti sitten keksiä: olinhan siitä jo maksanut selvää rahaa.

 
Näitä lankkuja ja laudanpätkiä oli muuten erityisen hauska muuttaa kodista toiseen. Olivat oikeita päivänpiristyksiä.


Ajatus oli maalata lankut valkoisiksi ja laittaa alle isoimmat mahdolliset rullat. Mallailin levyä sohvan äärelle; alla on nyt koirien lelukori. Onkohan tässä nyt ideaa ensinkään? Vedänkö sinnillä loppuun asti ja haen rullat, vai pitäisikö suosiolla luovuttaa?











Joo vai ei?

Vitriinillä



Hitaasti edistyvä, perinpohjainen kevätsiivous jatkuu omalla painollaan. Samalla kun valon määrä lisääntyy päivä päivältä, tavarakaaos talttuu vähä kerrallaan. Tällä erää viimeiset kirppisjutut odottelevat olohuoneen nurkassa noutajiaan erilaisiin setteihin jaoteltuina. Loput romppeet lähtevät kasoina, pussi kerrallaan, ja niin tulee taas tilaa hengittää. Vähän vielä täytyy tyhjentää tasoja notkuvista kirjapinoista ja muista koristeista, niin sitten on hyvä.


Kekkosen kuva siirtyi mustalle vitriinille, ja tässä on nyt meidän kodin mustavalkoisin nurkka. Jos vielä nakuttelisi tauluja seinille, saisi laskutasojakin tyhjemmiksi. Johonkin kohtaan voisi tehdä kollaasin erilaisista tauluista ja valokuvista, mutta en osaa vielä päättää, minne. Toisaalta rennosti nojailevien taulujen paikkoja on niin helppo vaihdella. Toisaalta kollaasiseinä olisi helppo tapa tuoda uutta ilmettä ilman lisää tavaraa.





Vielä riittää kaappien puunausta! Kunhan on saatu sisätilat käytyä läpi, voisi alkaa miettiä jo parvekejuttuja ja uusia istutuksia. Vielä ei ole kevät, mutta kovasti se on jo mielen päällä.