perjantai 12. tammikuuta 2018

Lisää vihreää


Uskomatonta, mutta taas siinä vain kävi näin! Olen vakavasti ihmetellyt kodissamme olevien vihreiden asioiden määrää. En erityisemmin edes ole vihreän ystävä, mutta jotenkin vain aina tulee valittua vihreitä asioita uudestaan ja uudestaan.

Teki mieli sutia maalia levylle, ja tein viime vuonna maalaamalleni puutaululle parin. Luonnonvalo ehti jo loppua kuvaa otettaessa, mutta kevättä ja valoa esittää tämä.






Vanhempi vaneritaulu on ollut jäähyllä kylmällä kuistilla ja vääntynyt siellä ihan vinkkuraan. Katsotaan, josko se tasaantuisi huoneenlämmössä niin, että voisi ripustaa seinälle asti. Ehkä vihreät taulut voisivat mennä vanhojen opetustaulujen tilalle?

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kurkkaus keittiöön


Keittiöstä moikat! Meidän ongelmaisen muuntautumaton keittiö on todella epäkiitollinen kuvattava tila. Siellä ei oikein koskaan tapahdu mitään sisustuksellista. Lahjaksi saatu roskislavalöytö, tuo tuollainen metallinen esiteteline, oli tarkoitus täyttää yrteillä ja kaikella vehreällä, mutta suurimman osan ajasta hylly kumisee tyhjyyttään. Sen voisi oikeastaan siirtää kylppärin puolelle, jos wc-paperirullat olisivat väleihin sopivat. Hyvä idea; täytyypä heti kokeilla!



Senkkiparan laskutaso on keittiössä päässyt rapistumaan. Jotenkin maali on imenyt kahvipisaroista väriä itseensä, ja jo aikaisemmin lohkeilemaan lähtenyt maalipinta on alkanut lohkeilla entistä enemmän. Kannen maali pitäisi siis uusia.



Tammikuun suunnitelmana on käyttää lasipurkkien harvemmin käytettäviä kuiva-aineita loppuun, etteivät mene vanhaksi. Joulukuussa tarvitsin uutta reseptiä varten talkkunajauhoja varmaan yhden desilitran, ja nyt sitä jauhoa olisi vajaa kilo jäljellä. Mitähän tuosta tekisi? Ainakin hernekeittoa, ohrapuuroa ja itse tehtyä leipää lupaa meidän kaapinpäällinen.



Tykkään kauheasti näistä vanhan talon yksityiskohdista: katosta, leveistä listoista ja sen sellaisista! Keittiökalusteet taitavat olla Ikeaa, olisivatko kymmenisen vuotta vanhat, mutta ihan linjassa vanhan talon tyylin kanssa. Täälläkin lienee aikanaan ollut sellaiset kokopuiset 40-luvun kaapistot, jotka nykyään ovat taas uudestaan in, mutta ne on jossain vaiheessa poistettu.



Meidän keittiö on oikeastaan ohikulkutila, jossa on yksi ainoa ehjä seinä. Yhdeltä seinältä kuljetaan kylppäriin, toiselta eteiseen ja kolmannesta pääsee olohuoneeseen. Joskus sitä haaveilee sellaisesta jättikokoisesta keittiöstä, jonne mahtuu valtava ruokapöytä ja 20 henkilöä kerrallaan. Mutta onhan toisaalta pienissäkin neliöissä omat hyvät puolensa ja omanlaisensa viehätys!

tiistai 9. tammikuuta 2018

Puutarhaunelmia


Meidän kuisti, jonka oli jo viime kesänä tarkoitus olla ilon ja rauhan tyyssija, on pian vuoden päivät odottanut iloa ja rauhaa saapuvaksi. Kuisti on rakennettu kauniista materiaaleista: siellä on superihanat harmaat lautalattiat, seinillä rimoitus, puukatto ja valoisat ikkunat, mutta jotenkin vain tila on toimittanut alusta saakka romulaarin virkaa. Sinne on turhan helppo nakata kaikki silmistä pois joutava. Kesällä se oli hetken aikaa nikkaroitavien projektien remppatyömaa, ja sitten se taas palautui takaisin romulaariksi. Vaikka kuinka olen kuvitellut sen kauniina ja ihanana rottinkikalusteineen ja sisalmattoineen päivineen! Tänä keväänä aion vihdoin sisustaa kuistin kivaksi. Ajatella; tammikuussa saa jo alkaa miettiä puutarha-asioita. Chilinkin voisi jo istuttaa. Vuodenkierto tuntuu aivan eriltä, kun on pieni kasa multaa, johon keskittyä.

Puutarhaa saa vielä odotella, ja se multakasakin odottelee aurinkoa aivan valtaisan lumikasan alla. Kylmä kuisti ei tietenkään kylmään vuodenaikaan ole mikään oleskelupaikka, mutta jotenkin sekin tekee kasvukauden konkreettisemmaksi ja lähemmäksi. Haaveilen ainakin sellaisesta rottinkisesta, katosta roikkuvasta riippukeinusta ja rönsyilevistä kasveista.

Vielä saa kevättä odotella, mutta onneksi sisälläkin on ihan mukavaa. Pönttöuuni lämpenee meillä joka päivä. Se sytytetään aina illalla, ja tulen ritinästä on tullut osa arkipäiväisen kodin ääniä.



Joulukoristeet kerättiin jo pois, mutta jätin vielä valosarjan käyttöön. Kieputin sen sohvan taakse opetustaulujen ympärille tuomaan valoa muuten niin synkkään nurkkaan.






Elmo näyttää turhan syyttömältä tässä, kun huomioi, kuinka syyllinen se on. Pentuaikana muistan Elmon pureksineen yhden laukun kahvat (jotka kieltämättä muistuttivat koiran puruluuta), mutta muuten se ei ole ollenkaan ollut mikään täystuho. Ei se ole koskaan järsinyt kenkiä, kalusteita tai mitään muutakaan, mitä ei saisi. Paitsi nyt! Ostin tosi hienon pellavaisen pussilakanan, jossa on (oli) puiset hienot napit. En olisi ikinä uskonut, että Elmo rupeaa nappeja järsimään, jos se ei olisi jäänyt kiinni itse teossa. MÄYST MÄYST MÄYST vain ja sinne meni puinen nappi. Elmo lopetti, kun sitä torui, mutta ei se kyllä katunut. Sen sijaan se on järsinyt loputkin napit yksi kerrallaan, kun silmä on välttänyt. Ja tuossa se nyt makoilee itse tuunaamansa pussilakanan päällä, pikkuisen liian tyytyväisen näköisenä.



Puutarhakirjan voisikin jo kaivaa esille ja alkaa miettiä ensi kevään ja kesän juttuja! Olen aivan onneton puutarhuri, mutta jotakin monivuotista kylvin jo viime keväänä. Saa nähdä, onko mitään enää tänä vuonna jäljellä. 

lauantai 6. tammikuuta 2018

Leppoisaa loppiaista


Loppiainen, lupa kerätä joulu pois ja aika palata takaisin arkeen. Jo oli aikakin! Otin pienen varaslähdön kevään odotukseen ja ostin jo vuoden ensimmäisen tulppaanikimpun. Nyt se alkaa vedellä jo viimeisiään, mutta kyllä se viikon päivät jaksoi ilahduttaa.






Viimeiset hetket toivotella leppoisaa loppiaista, joten hauskoja viimeisiä loppiaisen hetkiä!

torstai 4. tammikuuta 2018

Kaatopaikkakamasta paraatipaikalle


Pian alkaa tulla vuosi siitä, kun sukulainen oli kiikuttamassa ylimääräisiä teollisuusjääkaapin lasitasoja kaatopaikalle. Senhän arvaa, että tämänkaltaisista hylkäystarinoista oma säälikäyrä tärähtää ja suojeluvaisto ponnahtaa piikkiinsä, joten tarjosin lasilevyille turvapaikan kellarin kätköistä. Nämä tällaiset älä vie kaatopaikalle, tuo se minulle -hamstraukset tuppaavat olemaan vähän vaaravyöhykkeellä, mutta pitäisi kyllä olla hyvin kylmähermoinen sielu, että voisi kieltäytyä koskemattomasta lasista. Lasiliikkeessä teetettynä saman kokoluokan levy maksaa viitisenkymppiä.

Oikeinpa otin asiakseni miettiä lasille käyttöä ja saada sen kellarin uumenista takaisin päivänvaloon, uuteen loistoon. Joulukuun alussa valmistui lankusta tehty penkki, jonka jäljiltä jäi riittävästi tarvikkeita toistakin nikkarointia varten. Vielä vähän ruuveja ja yksi 5.4-metrinen, 48 x 48-millinen puurima, niin oli tarvikkeet valmiina sohvapöytää varten. Nikkaroinnissa meni kauemmin kuin olin optimistisuuttani ajatellut, mutta nyt se on sitten valmis! Kovasti se vielä kasattuna kaipasi hiomapaperin hellää kosketusta, mutta vaivannäkö kannatti. Siitä tuli minusta aivan ihana.
















Maalia ja pakkelia riittäisi vielä kolmanteenkin nikkarointiin. Rimaakin jäi vielä sellainen pätkä, että jäin miettimään sillekin käyttöä. Keksin jo aivan mahtavan idean ja rupesin mittomaan, niin eiköhän vain rimaa ole liian vähän! On ihan loputon kierre yrittää saada kaikki tarvikkeet kulumaan niin, ettei kaapinperukoille jäisi lojumaan purkinloppuja. Mutta kun on kerran saanut ideantyngästä kiinni, niin täytyy kai sekin vielä toteuttaa!

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Pakkelia pintaan


Haha, että osaa etukäteissuunitelmat olla typerän naiiveja! Sohvapöydän askartelun piti olla ihan pikku juttu, joka näperretään tuosta vain suit sait ohimennen. Luulisi, että tietäisin paremmin, mutta aina vain pääsen yllättämään itseni.

Nyt on rimat sahattu, hiottu, ruuvattu ja liimattu. Ruuvinkolot pakkeloitu ja hiottu. Käännetty ympäri ja sama. Pohjamaalattu. Taas ympäri ja sama. Päätetty, että täytyy pakkeloida myös rimojen saumakohdat. Ja nyt odotellaan, että pakkeli kuivuu ja saa pakkeloida myös pohjan. Sitten uusi pohjamaali ja ollaan siinä vaiheessa, jossa kuvittelin olevani jo eilen.




Yksinkertaisissa pikkujutuissa rämpiessä huomaa, että toisen opastuksesta olisi toden totta hyötyä.  Pakkelointi ei ole mitään rakettitiedettä, mutta tässä on nyt joku ongelma, jonka teen aina väärin. Luulen, että mällään pakkelilla liian pitkään, ees taas, ees taas, niin että se jänkkiintyy ja muuttuu vaikeaksi käsitellä. Kaikkein parasta on laittaa pakkelia aina tosi ohuet kerrokset ja hioa välissä, koska seuraava kerros levittyy niin parhaiten, tasaisimmin. Noita rypyläisiä reunoja on vaivalloista hioa, ja viimeistään siinä vaiheessa toivoo, että olisi parempi pakkelin käsittelijä. Jotenkin sitä silti aina kuvittelee, että saisi yhdellä kertaa oikein tasaista, ja sitten taas toistaa samat virheet uudestaan ja uudestaan. Ja siinäpä sitten hioo ja hinkuttaa.

Sirkkelillä olisi saanut suorempaa, mutta osat on sahattu pistosahalla, eikä työllä ole valitusoikeutta.
 



Valmis  siitä tulee kuitenkin ennen pitkää, eikä sitä jälkikäteen taas muista, minkälaisen vaivan takana työ oli. Näyttäisi siltä, että sohvapöydästä on tulossa oikein hieno, vaikka itse sanonkin.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Kohtuullinen garderobi


Tammikuu ja Pelastusarmeijan kirppisjutun vuoro! Näin vuoden alkuun järkeistetään vaatekaapin sisältö.

***

Tavoitteena järkevä vaatekaappi



Ikivanha puinen vaatekaappi on koriste itsessään. Säilytysratkaisujen nokkeluudessa se häviää uusille kaapeille sata nolla, mutta kun valikoi tarvitsemansa vaatteet järkevästi, maltillinen säilytystila riittää hyvin. Päällä olevat ja melkein kaikki kaapin vaatteet Pelastusarmeijan kirpputorilta.


Vaatekaappi pursuaa vaatteita, mutta mitään päälle pantavaa ei tunnu löytyvän.

Aina tulee valittua se sama musta mekko. Se, joka istuu täydellisesti, jonka materiaali tuntuu iholla parhaalta ja joka muuttuu aivan eri näköiseksi kampausta, koruja, kenkiä ja neuletta vaihtamalla.

Jos vaate ei toimi muiden kaapista löytyvien vaatteiden parina, se jää herkästi käyttämättä.

Kun vaatekaapin peruspalikat ovat kohdillaan ja helposti yhdisteltävissä, pienempi määrä riittää enempään. Asusteita vaihtelemalla saa luotua loputtomasti uusia kokonaisuuksia.

Kohtuullinen vaatekaappi muistaa kestävän kehityksen. Se ei sorru minimalismiin, vaan huomioi järkevän pesuvälin. Kun vaatteita on sopivasti, konetta ei tarvitse pyörittää vajaana.

Second hand -vaate on myös ympäristön kannalta hyvä valinta. Jo käytetty vaate ei kulahda ensimmäisessä pesussa: jos se on kestänyt kirppiksen rekille saakka, se tulee kestämään myös sinun käytössäsi.

Uuden vuoden alkuun sopii pieni muutosprosessi ja vaatekaapin raikastus. Mitä jos miettisi vaatekaapin sisällön omien lemppareiden ja yhdisteltävyyden kannalta.

Jos karsisi liiat pois ja veisi ne Pelastusarmeijalle – tuotto menee suoraan vähävaraisille suomalaisille.

Ajattele, kuinka monta erilaista yhdistelmää muutamilla tarkkaan harkituilla vaatteilla voi saada aikaiseksi!



Joko olet tutustunut pystyviikkauksen saloihin? Kun vaatteet viikkaa pystysuunnassa, ei siis lado päällekkäin pinoksi, ne tuntuvat pysyvän paremmin järjestyksessä. Koreihin viikattuna kaapin takaosakin tulee käytettyä, ja koko rivin saa kerralla nostettua ulos. Korit ja mustavalkoinen tapetti Pelastusarmeijalta.


Matalat pärekorit toimivat erinomaisesti usein tai samalla kertaa tarvittavien tavaroiden säilytyspaikkana. Tavarat saa yhdellä kertaa nostettua esiin ja sitten piilotettua ovien taakse. Toimii myös esimerkiksi toimistotavaroille kuten nitojalle, mittanauhalle ja teippirullalle. Korin asusteet Pelastusarmeijalta.



 Vanhat lusikat ovat muuttuneet hauskoiksi korvakoruiksi. Korvikset Pelastusarmeijalta.



Uutuudenkaipuussa ei tarvitse uusia koko vaatekaappia, kun vaihtelee pieniä yksityiskohtia. Muutamilla näyttävillä koruilla saa asuihin mukavaa vaihtelua. Korut Pelastusarmeijalta.



Panostamisen ei tarvitse tarkoittaa merkkituotetta ja valtavaa hintalappua. Iso, jo patinoitunut nahkalaukku on kulkenut mukana reilu kuusi vuotta. Se löytyi kirpparilta 7 eurolla, ja on sittemmin kertaalleen käynyt suutarilla (koska pentu-Elmo puri sen hihnat poikki). Hyvin istuvat kengät valitsee joka päivä mielellään. Nilkkurit Pelastusarmeijalta.



Parisen vuotta sitten vaatekaappia karsiessa jätin jäljelle vain muutaman laukun, ne kaikkein kivoimmat. Punainen nahkalaukku on vanha kirppislöytö. Mukavuudessaan ja hienoudessaan se on syrjäyttänyt monet muut.



Valitsisiko vahvan meikin, muhkean huivin vai isokokoiset korvikset? Korut Pelastusarmeijalta.

Muutamalla vaatteella, kengillä ja asusteilla saa koottua lukemattoman määrän erilaisia asukokonaisuuksia. Alla olevista kuvista siniset Converset, toinen harmaa mekko ja punainen laukku omat; kaikki muu Pelastusarmeijan kirpputoreilta. 



Farkut sopivat minkä tahansa asun pariksi. Reippaan fuksia paita piristää tavallista arkipäivää. / Harmaa kynähame kasarilta on ajankohtainen vaate vieläkin. Kameleontti kuten farkutkin!



Lämmintä päälle! Pehmoinen harmaa neuletakki tuntuu ihanalta iholla. / Juhlatuulella? Tarvitaan istuva kynähame ja kasa helmiä!



Hyvin istuva mekko on vaatekaapin pelastus. Perusmekko taittuu moneksi. Pieni nahkainen laukku ei ole mitään merkkiä, mutta näyttää ja tuntuu hyvältä. / Mustan mekon voi somistaa kuinka vain. Huivi tuo väriä muuten hillittyyn kokonaisuuteen.



Hempeän herkän Vilan paidan pariksi päätyi sydänkoru. / Filippa K:n raidallinen neuletakki lämmittää. Harmaa mekko on itse ommeltu kirpparilta löytyneestä vanhasta ”pappahousukankaasta”, siis napakan laadukkaasta villakankaasta.



Sinistä ja punaista farkkujen ja neuleen pariksi.

***
 
Pelastusarmeijan kirppisjuttuja on ollut kauhean mukava tehdä; toivottavasti tekin olette niistä tykänneet. Palsta jää nyt ainakin toistaiseksi tauolle, mutta kirppistelyhän ei siihen pääty!