torstai 14. joulukuuta 2017

Arvonta: Voita oman kaupunkisi juliste!


Pienillä, yksinkertaisilla muutoksilla pojan huvikumpu-tyylinen huone on muuttunut asialliseksi teinin huoneeksi. Sain valita Kaupunkijuliste.fi:n sivuilta kaupunkiaiheisen julisteen, ja meille tuli tietysti Oulu!


Pieni määrä mustaa tuo mukavaa jämäkkyyttä tilaan, ja taulu on ihan piste I:n päälle lapsen huoneessa. Mutta pitäisikö sittenkin laittaa se olohuoneeseen? Kotikaupunki Rovaniemi sopisi hyvin Oulun rinnalle...






Kaipaisiko teidän kotinne omaa kaupunkijulistetta? Osallistu arvontaan: kaupunkijuliste.fi-sivujen valikoimasta löytyy reilu 200 kaupungin julisteet. Kerro valintasi tämän postauksen kommenttiosiossa ja olet mukana arvonnassa! Arvottavana on valitsemasi kaupunkijuliste koossa 50 x 70 cm.

Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 17.12. kello 20.00 saakka. 19. päivä tilatut julisteet ehtivät vielä saapua jouluksi! 

Anonyymi kommentoija: keksi nimimerkki ja jätä sähköpostiosoite, että sinut voi jäljittää. Jos et halua sähköpostiosoitettasi julkistettavan, jätä se erillisenä kommenttina, jota en julkaise.

Onnea arvontaan!

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Heissulivei, hulvaton ilme - Tervetuloa kaivattu jämäkkyys


Muutoksen tuulet jatkavat puhaltelemistaan ja ovat nyt siirtyneet eteiseen! Voi että, olen kyllästynyt retroon, värikkääseen ja herttaiseen. Hrrr, herttaiset asiat! Ihan hetki sitten ihastelin kaikkea söpöä ja ihastuttavaa, mutta nyt kaikki sellainen saa vain vilunväristyksiä aikaan. Toisten kodeissa saatan yhä edelleen ihastella erilaisia tyylejä aivan laidasta laitaan, mutta omaan kotiin ei enää yhtään hulvattomuutta!

Eteinen kokee pienen muutoksen, kunhan käsillä oleva nikkarointiprojekti etenee. Romanttishenkinen rottinkisohva sai lähtöpassit! Löysin kirpparilta kivan tummansävyisen räsymaton, joka väreiltään olisi tosi kiva, mutta kooltaan saattaa olla turhan kapea. Kokeillaan, kunhan on, mitä testata. Niiiiimittäin.....



Rottinkisohvan korvaa uusi penkki! En kestä, miten hieno siitä tulee! Löysin joskus aikoja sitten kierrätyskeskuksesta vastaavantyyppisen penkin, joka ei kuitenkaan sellaisenaan miellyttänyt. Jäin miettimään, josko vastaavan voisi rakentaa ihan itse. Kysyin neuvoa tutulta kirvesmieheltä (vinkkinä kaikille: alkakaa hengailla kirvesmiesten porukoissa), ja hän sitten intoutui höyläämään lankun ja sahaamaan palat valmiiksi asti.




Vielä riittää työtä, mutta malli on jo nähtävillä. Seuraavaksi täytyy hioa osat, liimata ja ruuvata ne, paklata ruuvinkolot ja kaksi oksanreikää, maalata pohjamaalilla (sellaisella joka sisältää oksalakan - nerokasta!) ja lopuksi maalata. Tästä tulee valkoinen. Asiallinen, siisti, suoralinjainen, konstailematon, jykevä ja pettämätön. Siis kaikkea muuta kuin rönsyilevä ja hullunkurinen.

Olen onnistunut pilaamaan käsittelemättömiä lautoja ja levyjä ilmankosteudella niin, että levyt taipuvat käppyrään, kun ne imevät kosteutta ilmasta. Tämä keskeneräinen penkki kuljetettiin kotiin varovaisesti muoveihin käärittynä. Annoin sen tasaantua huoneilmassa ennen muovien poistamista, ja tosi pelokkaana ne lopulta otin pois. Ainakaan vielä lankut eivät ole kipristyneet käppyrälle, joten jospa se nyt jo pärjäisi! Tämä eteiseen tuleva penkki on tietysti liian pitkä pöydän päähän, mutta eikö vain vähän lyhyempänä olisikin aika hieno juuri tuossa noin! Niin kuin vanhanaikainen pirtin penkki, mutta modernimpi versio.

Joku innostuksen puuska se tästä penkistä sitten levisi, ja päätin, että kokeilen nikkaroida samoilla tulilla myös hyvin yksinkertaisen sohvapöydän. Tässähän on tietysti ihan kaikki maailman mahdollisuudet epäonnistua, mutta onneksi siitä ei vielä tässä vaiheessa tarvitse murehtia. Suunnittelu- ja tekemisvaiheessa voi ihan rauhassa olla lapsellisen innokkailla mielin! Epäonnistumista voi miettiä sitten, kun pilkkoo mönkään mennyttä häkkyrää takkapuiksi ja häpeää, että on koskaan tullut julkisesti julistaneeksi mahtipontisia suunnitelmiaan!

PS. Huomenna tulee blogiin hirmu kiva arvonta; tulepa kurkkaamaan!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Sängylle pääty


Pojan huone alkaa pikku hiljaa olla sellainen kuin toiveena oli. Huonetta karsittiin ankaralla kädellä, ja tilalle ostettiin muutamia uusia asioita. Poika itse odotti eniten edellistä leveämpää, 120-senttistä sänkyä, ja on nyt erittäin tyytyväinen. Minä taas odotin sängynpäätyä, jonka oli tarkoitus olla viimeinen silaus pedin muhkeudelle.

Hetken harkitsin päädyn näpertämistä itse, mutta kun laskeskelee kuluja, huomaa, että uusi pääty tulee herkästi edullisemmaksi kuin itse tehty. Riippuu tietysti, mistä tarvikkeet hankkii ja mitä ostaa, mutta jos pelkkä kangas maksaa 30 euroa metri, niin pianhan siinä kympit ja sataset paukkuu. Kodinykkönen oli näköjään tehnyt paluun, ja sieltä tilasin tämän Svedala-merkkisen 120-senttisen päädyn (jota ei enää näy olevan nettikaupassa). Ihan kuvan perusteella tilasin, ja vähän jännitti, mitä sieltä tulee, mutta on se vain hana! Nyt pääty on vain pukattu seinän ja sängyn väliin, mutta jos haluaa, sen voisi kiinnittää vähän korkeammalle mukana tulleilla kinnikkeillä.



Kaikkein suurin muutos tuli tietysti tavaraa karsimalla ja värejä yhtenäistämällä. Tosi ison muutoksen teki kuitenkin yllättäen musta seinävalaisin (Madrid Jotexilta). Sängyn ja pöydän välille asetettuna se toimii sekä työvalona että lukuvalona sängylle (mutta se ei taitu sivusuunnassa, mikä tuli itselle vähän yllätyksenä). Suunnittelin ensin paljon arvokkaampaa valaisinta, mutta pihiys iski, kun huomasin, että ensitilaaja saa 50 % alennusta tilauksen kalleimmasta tuotteesta: valaisimelle jäi hintaa alle 40 euroa. Pienet kohdevalot ovat aina paljon tunnelmallisempia kuin keskeltä kattoa roikkuva yksittäinen lamppu.







Vielä odotellaan toisaalta tilattua kattovalaisinta, jonka pitäisi saapua vasta kuun puolivälin paikkeilla. Kattovalaisin on melko kookas, musta ja metallinen, ja melkein jo pikkuisen harmittaa, että menin sen tilaamaan; huone kun näyttää jo nyt niin kivalta, ja vanha sinisävyinen Kartellin lamppukin alkoi näyttää taas oudolla tavalla tosi hienolta. Odotellaan vielä lampun saapuminen ja katsotaan, josko se otetaan pojan huoneessa käyttöön vai löytyisikö sille ehkä kuitenkin tila olohuoneesta.


torstai 7. joulukuuta 2017

Minimallin joulukuusi


Viime vuosina netissä on näkynyt paljon Jotexin joulukuusikuvioisia valoverhoja. Nyt se maailman ihme saapui sitten meillekin! Aito joulukuusi olisi tietysti kaikkein paras vaihtoehto, mutta meille ei sitä tule, kun ei koskaan olla jouluna kotona. Muovikuusista taas en tykkää ollenkaan, joten ainoa vaihtoehto on ollut olla kokonaan ilman kuusta. Mikä siis tässä pattitilanteessa sen parempi kompromissi kuin valokuva kuusesta! Eikä vie tilaa ollenkaan!






Verhon takana on muutama muovirinkula, joihin kiinnitetään valosarja. Valot paistavat verhon läpi ja näyttävät tuikkivilta kuusen kynttilöitä.






Valoverho on niin mahdottoman näyttävä, etten taida olohuoneeseen enää paljon muuta jouluista laittaakaan. Valosarjat ja kynttilät tuovat aivan riittävästi joulun tunnelmaa, ja näin pimeänä aikana muuttavat koko kodin tunnelman ihanan hämyiseksi ja juhlavaksi. Pentikin poron kaivoin jo kesäunilta joulun viettoon, samoin ihan muutamia muita koristeita. Joulutähti on jostain syystä ottanut nokkiinsa ja vetelee viimeisiään ehdottoman moitteettomasta hoidosta huolimatta. Karsean kranttu kukka! Joku joulu-anopinkieli olisi minulle parempi vaihtoehto; se kun ei kuole millään.

Seitsemäs päivä jo, eli ei ole enää pitkä aika jouluun! Täytyy varmaan ruveta leipomaan torttuja ja pipareita, kun joulumieli tuntuu olevan niin kaukana kadoksissa. Viime vuosikin on niin tuoreessa muistissa, ettei ollenkaan tunnu, että edellisestä joulusta olisi jo vuosi aikaa. Vanhaksi on tultu, siitä kai se kertoo.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 - Hyvää itsenäisyyspäivää!


Sata vuotta napsahti täyteen tänä päivänä!  Hyvä Suomi!

Aamupäivällä kävimme sankarihaudoilla katsomassa kunniavartion, jossa juhlavuoden kunniaksi jokaiselle haudalle oli varattu saman ikäinen seisoja kuin vainaja kuollessaan oli. Oulussa sankarihautoja on 456. Tapahtuma järjestettiin useammissakin Suomen kaupungeissa, mutta ilmeisesti joka paikkaan ei saatu tarpeeksi vapaaehtoisia haudoille.

Meillä oli aivan huonot näkymät ihmispaljouden keskellä, mutta kaveri kertoi nähneensä parikin kertaa, kuinka omaiset kävivät kättelemässä haudalla seisojaa. "Sinä olet isäni haudalla" ja "Tässä makaa veljeni".



Ihmisiä oli paikalla aivan, aivan valtavasti!






Hui, miten nuoria miehiä haudoilla olikaan! Suurin osa oli nuoria työikäisiä, 20-35-vuotiaita, mutta jotkut olivat aivan selvästi alaikäisiä. Ei kovin monta vuotta omaa poikaani vanhempia.










Illalla ruokaillaan paremmin ja pidemmän kaavan mukaan, ehkä katsotaan myös Linnan juhlia. Ulkona pihatien varrella palaa pari kynttilää, sisällä myös, ja samoin pojan pienenä askartelema Suomen lippu on nostettu juuri tänään esille. Varsinaista Suomi 100 -aiheista rekvisiittaa ei ostettu yhtään, ei edes kynttilää tai kukkakimppua, mutta on meillä silti juhlamieli. Aamupäivän kunniavartio oli tosi hieno tapahtuma itsenäisyyspäivään, ja onneksi lähdettiin, vaikka hädin tuskin mahduttiin mukaan.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Helppo & kiva joulukorttivinkki


Joulukorttien lähettäminen kuuluu ehdottomasti meidän joulunaluspuuhiin. Joskus nuorempana korttien kanssa ei ollut niin nuukaa, ja jonakin jouluna kortit saattoivat aivan hyvin jäädä laittamatta. Nykyään korttien rustailu on tärkeä osa jouluun valmistautumista, ja siitä viimeistään alkaa itselläkin nousta joulumieli.

Viime vuonna turvauduin kaupan valmiisiin kortteihin, mutta tänä vuonna törmäsin sattumalta kauhean näppärään ideaan! Kotivinkin sivuilta löytyi tämä ja pari muuta mielestäni tosi kivaa ideaa. 

Arvaisitko, että kranssi on töpsötelty tops-puikolla? Ensin leikataan toisesta kortista sabluuna: piirretään lasin avulla ympyrä ja leikataan se irti. Asetetaan sabluuna kortin päälle, töpsötellään tops-puikolla ympyrän piiri. Sabluuna pois ja lisäillään vihreää piirin ympärille. Lopuksi punaisella värillä muutama marja joukkoon. Itse näpersin vielä kranssin alle rusetit, jotka kiinnitin kuumaliimalla.



Oliko nokkela! Tops-puikoilla maalia, hah!




Meillä joulu on vuoden ainoa aika, jolloin postiluukusta kolahtelee kortteja: niiden lähettäminen on vähintään yhtä mukavaa kuin saaminen. Onko teillä tapana lähettää joulukortteja?

maanantai 4. joulukuuta 2017

Mustaa ja valkoista


No niin! Vihdoinkin päästiin viikonloppuna käymään Ikeassa ja saatiin ostettua lapsen huoneeseen pöytä ja petari. Oli tarkoitus jemmailla eri paikoista ostettuja tavaroita niin kauan, että viimeinenkin tilaus olisi perillä. Ei me sitten maltettukaan pojan kanssa odotella, vaan kasattiin pöytä, kiinnitettiin musta rullaverho ja seinälamppu. Harmaa sängynpääty on vielä matkalla (mikä sillä kestää), ja kattolampun olisi tarkoitus olla noudettavissa vasta kuun puolivälin paikkeilla.

12-vuotias poika ei ole juuri osoittanut kiinnostusta huoneensa sisustukseen, mutta tämä uusi muutos oli niin nuoren miehen mieleen, että koko eilispäivä meni aivan täpinöissä. Suunnittelin ensin ostavani paljon arvokkaamman työvalaisimen, mutta löysinkin tosi edullisen seinälle kiinnitettävän version Jotexilta. Lapsi on siis vasenkätinen, joten lamppu sopii aivan mainiosti pöydän ja sängyn väliin juuri tuohon kohtaan. Se toimii työvalona pöydällä ja yövalona sängyllä.

Valaisimilla on mahdoton vaikutus huoneen tunnelmaan. Tuo yksi pieni lamppu seinässä tekee koko tilan illalla mahdottoman tunnelmalliseksi. Kartellin kattovalaisin olisi muuten ihan kiva ja saisi jäädä, mutta en siedä katsoa sitä enää, kun se on muuttunut niin ruokottoman naarmuiseksi. Valkoinen päiväpeitto on Luhdan, ja sekin tuo kyllä mukavasti valoisuutta ja selkeyttä huoneeseen.



Ja mitäs muuta sitten. Sisustuskärpänen tosiaan pääsi puraisemaan pitkän uinuvan tauon jälkeen, ja nyt sitten pakerretaan menemään ihan suuna päänä. Joka toinen päivä olen ollut sitä mieltä, että armeijan vanhaa kiväärilaatikkoa ei saa maalata; joka toinen päivä sitä mieltä, etten kestä sen möhkälemäistä vihreyttä yhtään enempää. Sinä päivänä, kun maalisuti sattui vähän kuin valmiiksi olemaan kädessä, olin tuota jälkimmistä mieltä.

Nyt se on päätetty. Kiväärilaatikosta tulee musta. Toivottavasti tämä sentään ole ainoa kiväärilaatikko laatuaan. Vähän häpeälliseltähän tämä tuntuu erityisesti näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä, mutta myöntäkää pois, että se oli hyvin vihreä! Vihreällä on rajansa, ja se raja tuli nyt täyteen.



Joulukuukin se sitten pääsi yllättämään. Yhtään ei tunnu joululta, mutta kai nyt muutamia koristeita pitäisi kuitenkin laitella. Meillä on tänä vuonna käytössä sellainen kynttiläkalenteri, jossa on 24 numeroa, ja jota on tarkoitus polttaa yhden numeron verran joka päivä. Ihan putkeen meillä ei tuokaan ole mennyt: yhtenä päivänä ei ehditty polttaa kynttilää ollenkaan ja toisena sitten humpsahti kuudennen päivän kohdille. Hirveän tarkkaa puuhaa tuo kalenterikynttilän polttaminen. Pitää löytää sopiva tasapaino.

Supermegajoulusiivous jatkuu taas tällä viikolla, ja mietin, hyökkäisinkö keittiön vai kuistien kimppuun. Sängynpääty toivottavasti saapuu ihan pian, ja kohta on puulaatikkokin maalattu valmiiksi. Sitten voi taas katsoa olohuonetta uusin silmin ja miettiä, täytyykö se Hayn tarjotinpöytä hankkia vaiko ei.