keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Siivouspäivänä


Kaverilta pidempään päivähoitolainaan saatu jättikokoinen ruokapöytä saatiin raahattua kotiin viikonloppuna. Ehdittiin kokeilla molempien ulko-ovien kautta ja epätoivon vallassa kantaa pöytä jo takaisin pakettiautoon: pöydästä ei saa jalkoja irti, ja se oli juuri sen verran leveä, ettei mahtunut mistään sisälle. Onneksi tuli vielä mieleen kokeilla suoraan ikkunan kautta, ja sieltähän se sitten mahtuikin!


Pöydän pariksi suunnittelin mustia pinnatuoleja. Kattoon pöydän yläpuolelle vielä messinkiset Artekin lamput, niin sehän on siinä.








Siivouspäivänä lattia raivataan kaikesta tavarasta tyhjäksi ja tuolit nostellaan pöydälle. Ihan mahtavaa, kun on saanut tavarat paikoille ja kodin kuurattua! Kirpparilta viikonloppuna ostettu villamatto koki lumipesun viikon ainoana tarpeeksi pakastavana päivänä, minkä jälkeen se siirtyi pakastearkkuun kylmäkäsittelyyn. Kovasti olisi jo tehnyt mieli ottaa matto käyttöön, mutta en taida sittenkään ihan vielä uskaltaa. Ehkä huomenna?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Painavaa tekstiä


Olipas se kirpputorientäyteinen viikonloppu. Sunnuntaina piipahdettiin ensimmäistä kertaa ikinä huutokaupassa, kun satuttiin ajamaan sellaisen ohi kotimatkalla. Ikivanha rapputaulu sieltä tarttui mukaan mielestäni varsin edulliseen hintaan. Taulun takana olevista kiinnikkeistä löytyy Fiskarsin leimat. 


Nyt siinä on ihan hölmö teksti, mutta jotakin henkevää ja omaa persoonaa kuvaavaahan siihen kuuluisi kirjoittaa. Pelkkiä kirjaimia näkyy myytävän Granitissa, joten täytyy sieltä hakea niitä lisää.








Normaalisti poika vähät välittää äitinsä sisustushömpötyksistä, mutta uusi taulu ei jäänyt häneltäkään huomaamatta. Kirjaimia tuli mukana vähänlaisesti, mutta se ei juuri haitannut, kun runosuoni alkoi sykkiä.





Minä löysin porrastaulun huutokaupasta. Lapsi löysi kirjoittamisen riemun.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kirppistuuria ilmassa


Huh, mikä kirppistuuri! Kipaisin lauantaipäivän ratoksi parilla kirpparilla ja mukaan tarttui kokonaista puoli valtakuntaa. Nyt laitetaan koko koti koriaksi kirppisjutuilla!


Juuri kun olin miettinyt, että sisääntulokuistille sopisi istuimeksi pieni rottinkisohva, kirpparilla tuli vastaan kokonainen rottinkiryhmä. 35 euroa koko setistä! Kesällä rottinkiryhmän voisi nostaa pihamaalle oleskelutilaksi. Pinta on rapistunut, mutta ei se haittaa: rottingin voinee suihkia uuteen uskoon suhumaalilla. Uusi väritys on vielä mietinnässä: pitäisikö luottaa jämäkkään mustaan, lempeään valkoiseen vaiko valita joku räväkkä herkkuväri? Rottingin väri itsessään on tosi kaunis, mutta nämä kyllä ovat niin elähtäneet että kaipaavat pientä virkistystä.




Samalta kirpparilta löytyi myös pari viiden euron juttua: punaoranssi villamatto ja sinapinkeltainen päiväpeitto. Peitto saa pyörähtää pesukoneen kautta, mutta mattokin kaipaa pesua. Siinä on ihan tahroja, mutta tepsisiköhän niihinkin pelkkä lumipesu? Olen tosi haka pilaamaan asioita pesemällä, ja maton kohtalo vähän huolettaa! Olisikohan pesula kauhean tyyris vaihtoehto?




Matto ja peitto tulevat muksun huoneeseen.




Pääsiäisenä voisi vähän heittäytyä hurjemmaksi ja laittaa pöydälle tipukuosisen retroliinan (2.90 e). Tykkään kovasti näistä naiiveista retrokuoseista. Isoina pintoina ja joka paikkaan tuotuina ne saattavat muuttua vähän ahdistaviksi, mutta yksi pieni liina pääsiäisen aikana lienee ihan maltillinen annostus retroa.





Kalusteryhmä odottelee vielä kirpparilla noutoaan, ja sitten sitä pääsisi jo tuunailemaan. Aurinkoinen kuisti toimii meillä tällä hetkellä joutavan romppeen varastona ja sisääntulokuistin tilakin on hyvin surullinen. Ehkä uuden rottinkiryhmän myötä innostuisin laittamaan jopa eteisen kuntoon!


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Vielä mahtuu seinille



No niin, nyt on viime aikoina otettu seinien täyttäminen oikein kunnolla asiaksi! Meinasin jossain välissä, että täytyy varoa liiallista täyteen tuppaamista, mutta olikin niin monta kivaa asiaa vielä kiinnittämistään odottamassa, että se pääsi sitten unohtumaan!


Hetken aikaa mietin, että String-hyllykin olisi liikaa, mutta eihän tokikaan ole! Hyvin se löysi paikkansa olohuoneen viimeiseltä vapaalta seinämältä, jonka takana on keittiö. Voisikohan pohjakuva ehkä helpottaa näiden sanallisten selostusteni hahmottamista? Vasta kirpparilta löytynyt painava hippo pääsi hyllylle; myöskin vasta kirpparilta löytynyt, uudelleenkehystämistä (ikuisesti) odottava lintu siirtyi jo toiseen paikkaan.





String-hyllyn vastapäisellä seinällä keittiön puolellakin on tapahtunut yhtä jos toista. Senkki toi mukavasti säilytystilaa superpieneen keittiöön, vaikka siitä ei varsinaiseksi työtasoksi olekaan. Senkin vasemmalle puolen tulee kuistin ovi: meidän kotiin tullaan tosi höpsösti keittiön kautta! Eikö keittiö ole vähän turhan pyhä ja yksityinen huone ollakseen läpikulkutila sisään saapujille?





Hyllyn menin keittiössäkin vaihtamaan. Puinen pieni hylly oli talossa jo valmiina, mutta korvasin sen tuollaisella vähän modernimmalla mustalla rautahyllyköllä, joka on ilmeisesti aiemmin ollut esitehylly. "Pese hampaat", "Näin tunnistat klamydian", "Oletko yksinäinen" -tyyppisten esitteiden hyllykkö siis. Nyt siinä on tarkoitus pitää yrttejä. Kaikki vinkit yrttien hengissä pitämiseen otetaan kiitollisena vastaan!





Eilen näytti vielä siltä, että kevät tulee hetkenä minä hyvänsä, mutta nyt on otettu vähintään kaksikymmentä askelta taaksepäin. Pyörätiet olivat eilen aivan hirveää pottupeltoa, ja jopa koiria kävellen lenkittäessä sai pelätä, että taittaa nilkkansa jäisellä tiellä taiteillessa. Tänä aamuna tilanne on taas tasaantunut: kun ensin piha pääsi sulamaan ja sitten jäätymään peilikirkkaalle ja supersileälle pinnalle, satoi yön aikana päälle lumikerros. Vaikka kuinka tietää, että maan pinta lumen alla on tappoliukas ja vaikka kuinka töpöttelee mummotahtia, saa ainakin kolme kertaa päivässä näillä keleillä heittää kärrynpyörää ja olla säikähdysten vuoksi koko ajan sydänkohtausten partaalla! 
 
 
Ja sitä lumen määrää! Olen pannut merkille, että tällä hiljaisella ja kunnollisella omakotitaloalueella joka ikinen ihminen harrastaa lumenluontia. Sitä harrastetaan aamulla, sitä harrastetaan päivällä, vielä illalla ja ilman muuta yölläkin. Vuorokaudenajasta täysin riippumatta voi katsoa mihin suuntaan tahansa, ja aina on jossakin joku pukkaamassa lunta. Minä heräilen lumen tuloon aina siinä vaiheessa, kun pitäisi lähteä ulos ja kotitie on vaipunut lumikinosten alle; muut omakotitaloasujat ovat pihoillansa lumikoliensa kanssa hiutaleita keräämässä jo ennen kuin ne ehtivät maahan asti. Kunnollisten, millisuorien polkujen luominenkin näkyy olevan taitoasia ja ilmeisesti isäntäväen ylpeys. En usko, että on jotenkin sattumaa, että poluista tulee graafisen linjakkaat: kyllä siihen on käytetty aikaa ja ajatusta. 
 

Se olisi perjantai taas ja viikonloppu edesssä! Oikein mukavia lepohetkiä teille!


torstai 16. maaliskuuta 2017

Kiikun kaakun



Meidän uudesta kodista löytyy vuokra-asunnoksi verrattain paljon edellisen asukkaan huonekaluja. Ennalta ajatus toisen tavaroiden keskellä elämisestä tuntui tosi epämiellyttävältä, mutta nyt tuntuu, että iät ja ajat taloon kuuluneet kalusteet ovat ihan oikeassa paikassa.


Kuisti alkaa jo aurinkoisilla keleillä olla yllättävän lämmin! Heti kun onnistuu, aletaan kyllä juoda aamukahvit kuistilla. Kuisti on kylmä tila, eikä sitä lasketa mukaan asuinneliöihin: minusta nämä kylmät tilat ovat ihan luksusta, aivan kuin salasiipiä.








Kuistilla keikuttelee taloon kuuluva keinutuoli. Ajatuksenani oli siirtää mustat rottinkituolit kuistille, ja ehkä nuo kolme isoa tuolia sinne mahtuisivatkin. Toisaalta keinutuoli olisi kyllä kaunis olohuoneessakin. Oppisivatkohan koirat varomaan tassujaan jalkojen alta?


Yhtään mitään ei ole vielä hurjaa vauhtia lähestyvän kasvukauden eteen tehty, mutta vakaa aikomukseni on saada kuisti kesäksi vihertämään! Siitä tulee niin nätti!


Seinällä on


Voihan vietävä, kun osaa olla mahtava tunne saada lattianrajassa vuoroaan jonottelevia asioita seinälle asti! Vihreä vanerilevy päätyi pienelle seinänpätkälle kahden ikkunan väliin, josta se tuo kivasti raikkautta koko olohuoneeseen (siis olohuone-ruokailutila-makuuhuoneeseen).





Manumainen makkarainen on löytänyt uudesta kodista mukavan vakiolököpaikan itselleen. Pönttöuuni on minustakin parasta koko kodissa, ja koiratkin selvästi tykkäävät lepuutella aidon tulen lämmössä. Saunaa meillä ei enää ole, mutta pönttöuuni on melkein yhtä kiva juttu.





Vielä odotellaan muutamia juttuja kuten mm. pesukonetta ja kattolamppuja, mutta eiköhän pian olla asetuttu kodiksi.


keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Iltakahvilla


Minikodin yhtäaikainen harmitus ja ihastus on tilan vähyys; joka paikasta näkee kaikkialle. Harmitus se on silloin, kun kaikki on ihan rempallaan, mutta ihastus silloin, kun näkymä tilasta toiseen on erityisen kaunis. 


Näkymä ruokailunurkkaukselta makuusopin puolelle on minusta mahdottoman herttainen. Taika-kupit ovat vielä aika uudet; sain niitä kokonaisen setin joululahjaksi ja tammikuussa synttärilahjaksi. Mukeihin tottuneena kahvilautasista ja höpsön pienistä kupposista tulee jotenkin erityisen juhlava olo. Pitää oikein keskittyä kahvihetkeen.





Pönttöuuni on taas illan ratoksi sytytetty palamaan. Taidan polttaa puita turhan tiuhaan tahtiin, kun jo valmiiksi vähäiset puuvarastot alkavat pahaa vauhtia ehtyä. Ilman tulta ei missään nimessä voi olla, joten ei kai se auta kuin ruveta puunmetsästyspuuhiin!