maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kirppikseltä kympillä: retro matto ja retro peitto


Reipas lumipesu pakkassäällä ja rapia viikko pakastimessa, niin kirpparilta löytynyt retromatto pääsi muksun huoneen lattialle. On se hieno!


Saatiin haettua uusi sänky vasta sunnuntaina, ja nyt pojan huone alkaa vihdoin muotoutua omanlaisekseen. Kovin aneeminen tapaus se oli vielä hetki sitten ilman peittoa ja mattoa. Molemmat maksoivat kirpparilla viisi euroa kappaleelta.











Maton tahra (tuossa etuvasemmalla) on käynyt läpi sappisaippuapesun ja fairyvaahtohieronnan, mutta se vain ei ota lähteäkseen. Luulen, että käytän maton vielä pesulan kautta.

 
Uuden sängyn jalkojen kiinnityksen kanssa on vielä pientä hiomisen varaa: ostin sängyn eri paikasta kuin jalat, ja niitä jalkojahan ei sitten niin vain kiinnitelläkään. Pakko varmaan alentua ostamaan ne sänkyyn kuuluvat umpirumat kalikat, että saan mukana ne tietynlaiset kulmaraudat. Kokeilin lyöntimuttereita, mutta ilmeisesti ne on tarkoitettu vain muutaman sentin jaloille, ei tuollaisille 20-senttisille hongankolistajille. Juuri nyt sänky heijaa ja keijaa niin että herkemmälle iskee merisairaus. 


Onneksi juuri tämänkaltainen rämppäys vain sopii teemaan, eikä yhtä pientä ongelmaa meinaa juuri edes huomata kaikkien miljoonien remppaavien asioiden keskellä!


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Pöytä on katettu


Tortillapäivä ja aika nostaa esille kaikki ihanat astiat. Jostain syystä näitä keltaisia Grapponian astioita ei tule niin usein käytettyä, mutta selkeästi näin kevään korvilla kasvaa keltaisen kaipuu.





Oulun korkeudella maa on vielä aivan lumen peitossa, mutta tänään näin ensimmäiset pajunkissat. Ja se aurinko! Se on selkeästi tullut jäädäkseen.


torstai 23. maaliskuuta 2017

Minineliöiden 3 in 1


Minineliöiden minitupa on todellinen kolme yhdessä -tapaus: samassa huoneessa on ruokailutila, olohuone ja makuuhuone. Minikokoisen pöydän tilalle tuli jättikokoinen tapaus, ja nyt pienessä tilassa on kolme isoa kalustetta. Ihan hyvin mahtuu! Vielä kun saa lamput ruokapöydän ylle ja asialliset tuolit ympärille, niin valmista on.








Sänkynurkkauksen kattoon kiinnitetty verhovaijeri otti ja venähti parin päivän käytön jälkeen. Sen tilalle täytyy vielä vaihtaa kunnollinen, tukeva verhotanko. 





Sängylle taas heitin vanhan ruusutäkin, joka sopii yllättävän kivasti rönsyilevään nurkkaukseen. Mielummin överit kuin vajarit!


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Siivouspäivänä


Kaverilta pidempään päivähoitolainaan saatu jättikokoinen ruokapöytä saatiin raahattua kotiin viikonloppuna. Ehdittiin kokeilla molempien ulko-ovien kautta ja epätoivon vallassa kantaa pöytä jo takaisin pakettiautoon: pöydästä ei saa jalkoja irti, ja se oli juuri sen verran leveä, ettei mahtunut mistään sisälle. Onneksi tuli vielä mieleen kokeilla suoraan ikkunan kautta, ja sieltähän se sitten mahtuikin!


Pöydän pariksi suunnittelin mustia pinnatuoleja. Kattoon pöydän yläpuolelle vielä messinkiset Artekin lamput, niin sehän on siinä.








Siivouspäivänä lattia raivataan kaikesta tavarasta tyhjäksi ja tuolit nostellaan pöydälle. Ihan mahtavaa, kun on saanut tavarat paikoille ja kodin kuurattua! Kirpparilta viikonloppuna ostettu villamatto koki lumipesun viikon ainoana tarpeeksi pakastavana päivänä, minkä jälkeen se siirtyi pakastearkkuun kylmäkäsittelyyn. Kovasti olisi jo tehnyt mieli ottaa matto käyttöön, mutta en taida sittenkään ihan vielä uskaltaa. Ehkä huomenna?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Painavaa tekstiä


Olipas se kirpputorientäyteinen viikonloppu. Sunnuntaina piipahdettiin ensimmäistä kertaa ikinä huutokaupassa, kun satuttiin ajamaan sellaisen ohi kotimatkalla. Ikivanha rapputaulu sieltä tarttui mukaan mielestäni varsin edulliseen hintaan. Taulun takana olevista kiinnikkeistä löytyy Fiskarsin leimat. 


Nyt siinä on ihan hölmö teksti, mutta jotakin henkevää ja omaa persoonaa kuvaavaahan siihen kuuluisi kirjoittaa. Pelkkiä kirjaimia näkyy myytävän Granitissa, joten täytyy sieltä hakea niitä lisää.








Normaalisti poika vähät välittää äitinsä sisustushömpötyksistä, mutta uusi taulu ei jäänyt häneltäkään huomaamatta. Kirjaimia tuli mukana vähänlaisesti, mutta se ei juuri haitannut, kun runosuoni alkoi sykkiä.





Minä löysin porrastaulun huutokaupasta. Lapsi löysi kirjoittamisen riemun.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kirppistuuria ilmassa


Huh, mikä kirppistuuri! Kipaisin lauantaipäivän ratoksi parilla kirpparilla ja mukaan tarttui kokonaista puoli valtakuntaa. Nyt laitetaan koko koti koriaksi kirppisjutuilla!


Juuri kun olin miettinyt, että sisääntulokuistille sopisi istuimeksi pieni rottinkisohva, kirpparilla tuli vastaan kokonainen rottinkiryhmä. 35 euroa koko setistä! Kesällä rottinkiryhmän voisi nostaa pihamaalle oleskelutilaksi. Pinta on rapistunut, mutta ei se haittaa: rottingin voinee suihkia uuteen uskoon suhumaalilla. Uusi väritys on vielä mietinnässä: pitäisikö luottaa jämäkkään mustaan, lempeään valkoiseen vaiko valita joku räväkkä herkkuväri? Rottingin väri itsessään on tosi kaunis, mutta nämä kyllä ovat niin elähtäneet että kaipaavat pientä virkistystä.




Samalta kirpparilta löytyi myös pari viiden euron juttua: punaoranssi villamatto ja sinapinkeltainen päiväpeitto. Peitto saa pyörähtää pesukoneen kautta, mutta mattokin kaipaa pesua. Siinä on ihan tahroja, mutta tepsisiköhän niihinkin pelkkä lumipesu? Olen tosi haka pilaamaan asioita pesemällä, ja maton kohtalo vähän huolettaa! Olisikohan pesula kauhean tyyris vaihtoehto?




Matto ja peitto tulevat muksun huoneeseen.




Pääsiäisenä voisi vähän heittäytyä hurjemmaksi ja laittaa pöydälle tipukuosisen retroliinan (2.90 e). Tykkään kovasti näistä naiiveista retrokuoseista. Isoina pintoina ja joka paikkaan tuotuina ne saattavat muuttua vähän ahdistaviksi, mutta yksi pieni liina pääsiäisen aikana lienee ihan maltillinen annostus retroa.





Kalusteryhmä odottelee vielä kirpparilla noutoaan, ja sitten sitä pääsisi jo tuunailemaan. Aurinkoinen kuisti toimii meillä tällä hetkellä joutavan romppeen varastona ja sisääntulokuistin tilakin on hyvin surullinen. Ehkä uuden rottinkiryhmän myötä innostuisin laittamaan jopa eteisen kuntoon!


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Vielä mahtuu seinille



No niin, nyt on viime aikoina otettu seinien täyttäminen oikein kunnolla asiaksi! Meinasin jossain välissä, että täytyy varoa liiallista täyteen tuppaamista, mutta olikin niin monta kivaa asiaa vielä kiinnittämistään odottamassa, että se pääsi sitten unohtumaan!


Hetken aikaa mietin, että String-hyllykin olisi liikaa, mutta eihän tokikaan ole! Hyvin se löysi paikkansa olohuoneen viimeiseltä vapaalta seinämältä, jonka takana on keittiö. Voisikohan pohjakuva ehkä helpottaa näiden sanallisten selostusteni hahmottamista? Vasta kirpparilta löytynyt painava hippo pääsi hyllylle; myöskin vasta kirpparilta löytynyt, uudelleenkehystämistä (ikuisesti) odottava lintu siirtyi jo toiseen paikkaan.





String-hyllyn vastapäisellä seinällä keittiön puolellakin on tapahtunut yhtä jos toista. Senkki toi mukavasti säilytystilaa superpieneen keittiöön, vaikka siitä ei varsinaiseksi työtasoksi olekaan. Senkin vasemmalle puolen tulee kuistin ovi: meidän kotiin tullaan tosi höpsösti keittiön kautta! Eikö keittiö ole vähän turhan pyhä ja yksityinen huone ollakseen läpikulkutila sisään saapujille?





Hyllyn menin keittiössäkin vaihtamaan. Puinen pieni hylly oli talossa jo valmiina, mutta korvasin sen tuollaisella vähän modernimmalla mustalla rautahyllyköllä, joka on ilmeisesti aiemmin ollut esitehylly. "Pese hampaat", "Näin tunnistat klamydian", "Oletko yksinäinen" -tyyppisten esitteiden hyllykkö siis. Nyt siinä on tarkoitus pitää yrttejä. Kaikki vinkit yrttien hengissä pitämiseen otetaan kiitollisena vastaan!





Eilen näytti vielä siltä, että kevät tulee hetkenä minä hyvänsä, mutta nyt on otettu vähintään kaksikymmentä askelta taaksepäin. Pyörätiet olivat eilen aivan hirveää pottupeltoa, ja jopa koiria kävellen lenkittäessä sai pelätä, että taittaa nilkkansa jäisellä tiellä taiteillessa. Tänä aamuna tilanne on taas tasaantunut: kun ensin piha pääsi sulamaan ja sitten jäätymään peilikirkkaalle ja supersileälle pinnalle, satoi yön aikana päälle lumikerros. Vaikka kuinka tietää, että maan pinta lumen alla on tappoliukas ja vaikka kuinka töpöttelee mummotahtia, saa ainakin kolme kertaa päivässä näillä keleillä heittää kärrynpyörää ja olla säikähdysten vuoksi koko ajan sydänkohtausten partaalla! 
 
 
Ja sitä lumen määrää! Olen pannut merkille, että tällä hiljaisella ja kunnollisella omakotitaloalueella joka ikinen ihminen harrastaa lumenluontia. Sitä harrastetaan aamulla, sitä harrastetaan päivällä, vielä illalla ja ilman muuta yölläkin. Vuorokaudenajasta täysin riippumatta voi katsoa mihin suuntaan tahansa, ja aina on jossakin joku pukkaamassa lunta. Minä heräilen lumen tuloon aina siinä vaiheessa, kun pitäisi lähteä ulos ja kotitie on vaipunut lumikinosten alle; muut omakotitaloasujat ovat pihoillansa lumikoliensa kanssa hiutaleita keräämässä jo ennen kuin ne ehtivät maahan asti. Kunnollisten, millisuorien polkujen luominenkin näkyy olevan taitoasia ja ilmeisesti isäntäväen ylpeys. En usko, että on jotenkin sattumaa, että poluista tulee graafisen linjakkaat: kyllä siihen on käytetty aikaa ja ajatusta. 
 

Se olisi perjantai taas ja viikonloppu edesssä! Oikein mukavia lepohetkiä teille!