perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukalenteri: Seinäkoukku pelinappulasta





Joulukalenterin kolmannessa luukussa maalailin shakkinappuloista jääkaappimagneetteja. Neljä suurinta nappulaa näytti maalattuina niin hyviltä, että päätin säästää ne toiseen tarkoitukseen.


Nyt meillä on vessan ovessa melkolailla hienot pyyhekoukut!







Nappuloiden kiinnittäminen meinasi tuottaa päänvaivaa; piti keksiä, millä keinolla puukalikan saa seinään kiinni ilman taustalevyä. Mielikuvittelin päässäni ruuvin, jossa on kaksi terävää päätä, eikä yhtään kantaa. Älykäs ystäväni tiesi kertoa, että sellainen keksintö on jo olemassa. Kaksipäinen ruuvi on nimeltään pinnaruuvi, mutta niitä ei Oulun kokoisesta kaupungista löytynyt. Ja tietäkää, että minä todella niitä etsin.


Lopulta kyllästyin juoksemaan muutaman ruuvin perässä rautakaupasta toiseen ja päätin kokeilla tavallista ruuvia, josta kanta on katkaistu. Omat rupuleikkurini ja vielä rupumpi metallisaha eivät purreet ruuviin alkuunkaan, mutta ihana rautakaupan setä napsi kannat pois suoraan kaupassa. Oikeasti myyjä oli esittelemässä minulle työhön sopivia leikkureita, mutta kun hän napsi satunnaisia ruuveja esimerkinomaisesti, kysyin, olisiko hän samalla vaivalla voinut leikata juuri ne tarvitsemani ruuvit. Ja niin siinä kävi: 15 euron leikkurit jäivät kaupan hyllylle, minä sain ruuvini ja pulitin niistä kokonaista yhdeksän senttiä! Näin hyvästä palvelusta jäi niin kertakaikkisen hyvä mieli, että menen varmasti samaan kauppaan uudemmankin kerran.










Yleensä tämänkaltaisilla "minä tiedän, miten sen haluaisin tehdä, mutta en tiedä, onnistuuko se" -projekteilla on tapana mennä niin penkin alle kuin vain ikinä mahdollista, mutta ruuvikikka toimikin aivan unelman lailla! Porasin vessan oveen reiät ja tein alut myös nappuloihin: vastoin kaikki odotuksia ruuvi toimi juuri niin kuin pitikin, ja ruuvautui yhtä aikaa sekä nappulaan että oveen. Lopputuloksena on tukevat naulakot!


Jollekulle toiselle muutama pelinappula seinässä voi olla ihan kiva yksityiskohta. Minä myhäilen partaani joka kerta, kun nappuloita katselen. Vihdoinkin tunnen itseni todelliseksi remppa-asioiden asiantuntijaksi!


3 kommenttia:

  1. HIENOT! :) Tiedän tuon tunteen kun myhäilyttää joka kerran kun katse osuu juuri tehtyyn kerrassaan näppärään asiaan! :D

    VastaaPoista
  2. Ooh, ihailtavaa määrätietoisuutta! Itsehän innostuisin tuosta ideasta kovasti, mutta karvaasti koin millaiset minun asuntoni väliovet ovat kun kerran päätin ruuvata naulakon siihen kiinni. Tein ensin "pienen" alun porakoneella ja humpsis! ovi olikin sisältä onnnto ja siinä oli vain ikäänkuin tukipuut runkona ja päällinen päälystetty jollain ihme levyllä. Siinä sitä sitten ihmettelin että millähän ilveellä tuonkin nyt paikkaan kun on ammottava reikä seinässä ja jos siihen jotain tasoitetta laitat niin se vaan hupenee sinne oven sisään :( ... pysysisiköhän nuo jollain tehokkaalla liimalla? T: Anu Ee

    VastaaPoista
  3. Helena T: Kiitos! Tässä näpertelyssä oli sen sortin itseni ylittävää ongelmanratkaisua, että tulen jatkossakin palaamaan tähän ylitsepulppuavaan voitontunteeseen :)

    Anu Ee: Tiedätkös, että meilläkin on varmaan samanlaiset humpsis-ovet! Luulin, että nämä alkuperäiset, 60-vuotiaat ovivanhukset ovat täyttä puuta, kun ovat niin raskaat, mutta lyhyen porailun jälkeen kävi ilmi, että ontot ovat sisältä. Hyvin nappulat sai silti näihinkin kiinnitettyä. Ruuvit eivät ilmeisesti tarvitse niin hirvittävästi syvyyttä etenkään, kun nappuloiden tarvitsee jaksaa kannatella pelkkiä käsipyyhkeitä.

    En tiedä ovien tasoittamisesta mitään, mutta jos minulla olisi samanlainen ongelma, yrittäisin varmaan liisteröidä vaikka tapettia kolon päälle ja pakkeloida sitten. Kuulostaa senlaatuiselta ongelmalta, että aivan varmasti siihen on olemassa aineet ja tökötit!

    En tiedä, jaksaako pelkkä liima kannatella nappulaa ja siihen ripustettavaa tavaraa. Mutta ainahan näitä nappuloita voi kiinnittää niin, että poraa ne kiinni taustalautaan nurjalta puolelta. Sitten pitäisi tietysti saada se taustalauta vielä kiinnitettyä :)

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!