tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuonna 2013 (osa I)

Vuoden lopussa on aika muistella, mitä kuluneena vuonna tapahtui! Moni asia on näköjään päässyt jo unohtumaan: tuntuu, että elämä olisi aina ollut tällaista, eikä vuoden aikana olisi tapahtunut yhtään mitään. Blogia selailemalla huomaa, että aika moni asia on nyt toisin ja kaikenlaista on tullut tehtyä. Näyttää siltä, etten mitenkään saa kokonaista vuotta puserrettua yhteen postaukseen, joten jaoettelen asiani useampaan osaan.


Pieni kaiho tulee alkuvuoden postauksia selaillessa, mutta onneksi asumme nyt täällä! Ihan karsea läävähän tuo edellinen asunto oli, eikä sinne ole kyllä yhtään ikävä.



Tammikuu



Vuoden 2012 lopulla mietiskelimme miehen kanssa yhteenmuuttoa. Aggressiivinen ja arvaamaton narkkarinaapurimme vauhditti päätöstä omalta osaltaan, ja allekirjoitimme miehen kanssa vuokrasopimuksen ensimmäisestä yhteisestä kodista tammikuun aikana. 50-luvun asunnon puitteet olivat ihanat, mutta pintamateriaalit aikansa eläneet ja kammottavat. Teimme remppasuunnitelman, hyväksytimme remppabudjetin asunnon omistajalla ja suuntasimme katseen kohti tulevaa.



Vanhassa asunnossa oli vielä aivan vuoden alussa mukavan kotoisaa, mutta sitten alkoivat muuttohulinat, hirvittävä tavaran karsiminen, seinien pakkelointi, maalaus ja kaikenlaisten  omien tuunailujen poistaminen. Niin lähtivät liitutaulutarrat jääkaapin ovesta ja asuntoon kuuluvat rumat kaappien vetimet palasivat takaisin paikoilleen. Elmo oli pentuna raapinut vessan ovea, jonka vaihdoin  muuttaessa uuteen. Sanoisin, että asunto jäi minun jälkeeni parempaan kuntoon kuin se oli ennen muuttamistamme kuusi vuotta aiemmin. 



Tammikuun puolivälissä ilman parempaa tietämystä kuvittelin olevani aivan liian ajoissa touhuineni: remppa uudessa kodissa alkoi pari viikkoa ennen varsinaista muuttopäivää, helmikuun puolivälissä, ja uskoin aikaa olevan vaikka muille jakaa. Haha!












Myös mies valmisteli muuttoa omassa kodissaan. Tämän mittatilauksena rakennetun kevyen baarinurkkauspöydän olisi kyllä voinut säästää uuteen kotiin. Äh!






Valmistuin joulun alla 2012, mutta vietin valmistujaisjuhlia vasta tammikuun lopulla. Loppusyksynä gradu oli ollut päällimmäinen asia mielessä, mutta gradun painamisen ja hyväksymisen jälkeen en ole työhöni koskaan enää palannut. Gradut ovat valitettavasti ja vastoin tahtoani julkisia, ja toivoisin, että sekä yliopiston graduhylly että koko maailmanlaajuinen internet gradujen osalta tuhoutuisivat tulipalossa.


Juhlia varten äiti ompeli minulle aivan ihanan valmistujaismekon Marimekon puuvillakankaasta. Päässä killui Hatukkeen kaunis kukkakoriste.


Poika päätti sairastaa vesirokon juuri valmistujaisjuhlien aikaan, ja hänet täytyi lähettää kaverini luo evakkoon vieraiden kahvittelujen ajaksi. Rokkoa vielä sairastamaton siskontyttöni oli juhlissa mukana, ja annoin heille lähtiessä jo valmiiksi mukaan apteekin vesirokkovoiteen. Muutaman päivän päästä tuubi pääsikin uudelleen käyttöön.








Helmikuu


Vuoden alussa aloin hamstrata kotijuttuja uuteen kotiin. Joululahjaksi saadut uudet astiat ja muut tavarat päätyivät heti pahvilaatikoihin. Ostin kotimaisia tekstiilejä Luhdalta, Finlaysonilta ja Susannan työhuoneelta; kaikki ihanat jutut päätyivät vielä jemmaan.



Helmikuun alussa löysimme Wanhan talon tavarat -putiikin ja teimme ihka ensimmäisen yhteisen ostoksen, Kekkostaulun! Kekkostaulusta onkin tullut oleellinen osa meidän kotia.






15. päivä helmikuuta saimme uuden asunnon avaimet. Seuraavana päivänä postaan otsikolla "Remppapäivä 1: Tapetit". Sen jälkeen koittaa muutaman viikon blogihiljaisuus. Ei tule osaa 2, 3, 4 ja niin edelleen. En tiedä, mitä ennen remppaa olin ajatellut, mutta ilmeisesti en ainakaan mitään kovin järkevää. Koko parin viikon remppa-aika (työpäiviä lukuunottamatta) kului aika tehokkaasti pölyn keskellä kellon ympäri raataessa. Paljon työtä jäi vielä muuton jälkeenkin tehtäväksi.


Vielä helmikuun puolivälissä asuntoa peittivät eripariset muovilattiat. Seinillä oli komeat 80-luvun kohokuviotapetit. Rumat verholaudat huusivat maailmalle olemassaolostaan.









Vanhassa asunnossakin riitti vielä työtä: kaikki maalaamani seinät piti maalata valkoisella peittoon. Yhden seinän maalaaminen jäi äidille, joka onneksi sattui olemaan paikkakunnalla juuri pahimman härdellin aikaan.










Maaliskuun alku



Helmikuu kului rattoisasti kaaoksen keskellä: kahden viikon remppa-aika riitti siihen, että pahimmat sotkuvaiheet saatiin alta pois ja lattiat vaihdettua ennen tavaroiden sisälle kantamista. Muuton jälkeen jäi vielä paljon viilaamista, listojen hiomista ja maalaamista, seinien maalaamista ja valtavan muuttolastin purkamista.


Parin viikon remppaamisen jälkeen, helmikuun alussa, oli käynyt varsin selväksi, mitä "pintaremontti" tarkoittaa. Tapettien poistaminen, seinien hiominen, pakkelointi ja maalaus olivat työläitä ja vaivalloisia vaiheita. Käytimme tapettien poistamiseen höyrystintä, mutta pelkästään yhden sitkaan seinän hinkuttamiseen saattoi kulua yksi työpäivä.


Aina kun kuvitteli, että pohjatapetti oli saavutettu, alta paljastui kolme muuta.
























Niin ja niitä seiniähän oli muitakin kuin tuo yksi.












Helmi-maaliskuussa hajotin imurini remppapölyjä siivotessa. Huono idea käyttää tavallista imuria remppapaikassa, erittäin huono.



















Seinien rapsuttelu oli tuskaa ja erittäin epäkiitollista hommaa, mutta onneksi laminaattien laittaminen sujui sutjakkaasti! Laminaatteja meillä oli laittamassa useampikin ihminen, eikä mennyt kauaakaan, että lattiat olivat kunnossa.










Vielä päivää ennen muuttoa koko remppakohde oli pelkkä kaaos. Lattiat saatiin paikoilleen vasta edellisenä päivänä, ja sitten alkoikin jo näyttää  ihan lupaavalta. 


Muuttopäivänä kannoin onnellisena sisälle vanhan talonpoikaiskaappini, joka näytti aivan pohjattoman hyvältä tuoretta seinämaalia ja uutta lattiaa vasten.









Jopas elämässäni on tapahtunut yhtä ja toista pelkästään vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana! Välittömästi remppavaiheen jälkeen alkoi tietysti uuden kodin sisustaminen, mutta siitä lisää ensi kerralla!




2 kommenttia:

  1. muistan blogihiljaisuuden ja vasta kuvien välityksellä välittyi kuinka kova työ pintaremontissa olikaan.
    Asunnon omistaja on taatusti tosi tyytyväinen. Kuten asukkaatkin.

    VastaaPoista
  2. Omistaja on varmaan tyytyväinen. Hän muisti meitä vuokrankorotusilmoituksella, jota meidän täytyy kyllä täsmentää.

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!