lauantai 30. marraskuuta 2013

Marraskuun viimeinen




Ei vielä ehtitty hakea joulukoristelaatikkoa varastosta, mutta onpahan matot tampattu ja lattiat mopattu joulukuuta varten.








Vielä ei tunnu yhtään jouluiselta, mutta jospa se mieli sitä nousee, kun alkaa tehdä jouluisia asioita! Minulla ainakin riittää jännitystä, kun alan luukku toisensa jälkeen paljastella kivoja askartelujuttuja. Toivottavasti tykkäätte ja vinkit tulevat käyttöön!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Ilmansuuntia



Kyllä ne kaapit siirtyvät, kun niitä siirtää! Tässä tuoksinnassa kyllä hajotin vanhan kaapin yläpuolella olevan puukoristeen, kun en huomannut, että se kinnasi ovenkarmia vasten. Toivottavasti liima eheyttää.


Kaapin taakse jääneet taulut täytyy vielä poistaa ja kaappi täyttää; sitten on kaappien talvimuutto valmis.








Näistä kuvista näkee selvästi, miten erilainen valo on eripuolella huoneistoa. Meillä on läpitalonhuoneisto: makuuhuoneen ikkuna osoittaa pohjoista, olohuone etelää (tai jotakin sinnepäin). Makuuhuoneen puolella on kylmän sininen valo, olohuoneessa taas lämmintä ja aurinkoista. En voisi ikinä asua sellaisessa asunnossa, jossa ikkunat ovat vain pohjoiseen. Lukioikäisenä ensimmäisessä opiskelija-asunnossani ikkunat olivat pohjoiseen, ja huomasin jo silloin, että ilmansuunnalla on väliä.


Ajatella, että sunnuntaina on jo joulukuu! Sitten se alkaa! Vielä ei ole lähimainkaan valmista, mutta onhan tässä vielä aikaa.


Tässä vielä pikkuinen maistiainen joulukalenterin yhdestä luukusta: itse suunnittelemani kylppärin matto, johon tulee seikkaperäiset ohjeet.









torstai 28. marraskuuta 2013

Möbleerausta



Tekisipä mieli alkaa vähän möbleerata! Vastustan syvästi huoneita, joihin kalusteet mahtuvat vain yhdellä ja ainoalla, arkkitehdin kolmekymmentä vuotta sitten suunnittelemalla tavalla. En kestä huonekaluja, jotka jököttävät paikallaan vuodesta toiseen. Täytyy saada vähän vaihtelua.


Makuuhuoneen perimmäisessä nurkassa, katseilta ulottumattomissa oleva vanha kaappi on nyt silmätikkuna. Haluaisin saada sen paremmalle paikalle, mutta joutilaat kaappienpaikat ovat meillä vähissä. Mahtuisikohan se olohuoneeseen valkoisen senkin tilalle?








Valkoinen senkkikään ei ole ehtinyt kovin kauaa olla paikoillaan, eikä kuvia ole vieläkään saatu sen yläpuolella oleviin raameihin. Harmillista, jos seinään on naputettu turhanpäiten taulunpaikkoja, mutta eihän voi tietää, mikä sopii mihinkin, jos ei kokeile.


Minulla on tosi tympeää! Karsean kolea talvivalokin ottaa aivoon, ja haluaisin tuoda joka paikkaan uusia, räiskyviä värejä. Esimerkiksi pojan huoneen sinisävyiset, kuolonkalpeat matot ovat aivan sietämättömiä. Ja tuo valkoinen senkki valkoisella seinällä! Yäk! Kaipaan vaihtelua!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Ripaus takorautaa olkkariin



Vietimme viikonloppuna miehen kanssa pikkujouluja, joissa osallistuin arpajaisiin. Onnenpekkana voitin parhaan mahdollisen palkinnon, oululaisen sepän käsityönä takoman kynttilänpidikkeen.





Terävä, rautainen pidike laitetaan pullonsuuhun seisomaan. Näistä tulisi aika kiva ryhmä, jos käyttäisi erikokoisia ja -värisiä pulloja! Toisaalta taas pieni ripaus käsityötä siellä täällä on ihan paikallaan. Minä ainakin muistan kaikkien omistamieni tavaroiden hankintapaikat, ja tykkään, että kotoa löytyy kotimaisia käsitöitä, omien näperrysten lisäksi siis.





Niin on taas kynttiläaika hyvin korkattu, ja pieniä tuikkuja poltetaan meillä harva se päivä. Yhteenmuuton myötä meillä on aivan valtavat kynttilävarastot, enkä edes muista, koska olisi viimeksi pitänyt ostaa uusia kynttilöitä.


Meillä onkin nyt pienimuotoinen kaappientyhjennysoperaatio meneillään. Joitain ikuisesti kestäviä juttuja kuten kynttilöitä, pastaa, teetä tai servettejä kertyy ihan huomaamatta kaapit täyteen. Jo mainittujen kynttilöiden sekä teen suhteen olemme olleet hyvin tarkkoja: enää on jäljellä tosi pahaa teetä, eikä uutta osteta, ennen kuin vanhat on lopussa.


Servettien suhteen koin kyllä pienen horjahduksen, kun kävin Tiimarissa lämmittelemässä varpaita ja sorruin mahtaviin aleprosentteihin. Jos joku vieras ihminen tulisi tutkimaan meidän pohjattomia servettivarastoja, voisi luulla, että meillä syödään useamminkin vähän fiinimmin. Eipä arvaisi satunnainen kaapintutkija, että minussa vain on pientä hamstraajan vikaa.



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pesupuuhissa



Apua, viikko enää joulukuuhun! Miten voi aika yhtäkkiä huljahtaa näin nopeasti ohi sormien!

Ennen joulukuuta ja joulukoristeiden laittamista täytyy tehdä parempi siivous. Juuri satanut lumi sai aikaan jonkinlaisen siivousinnostuksen, ja nyt täällä onkin tommuuteltu yhtä jos toistakin nurkkaa. Tyynyt ja sohvanpäälliset pyöritettiin pesukoneen kautta, ja olohuoneen vaikeasti avattava ikkunakin on vihdoin pesty.














Valkoisesta sohvasta on aivan tolkuttomasti vaivaa, kun päällisiä joutuu jatkuvasti pesemään. Tämänkertainen pesurumba sattui sopivasti juuri joulukuun kynnykselle: tämä on paljon kivempaa kuin kevätsiivous!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Kesätavarat jemmaan, talvitavarat esille



Kirpparikeijun säätiedotus ilmoittaa: Tänään on satanut lunta.


Ja miten ihanan valoisaa nyt onkaan! Koirankin tassut pysyvät puhtaina, kun saa lenkittää vitivalkoisella ensilumella. Sisälläkin on paljon valoisampaa, kun puhdas lumi oikein hohkaa. Melkein tarvitsisi aurinkolasit, ettei sokaistu.


Kunnon talvi on hyvää vauhtia tulossa, ja olenkin jo pikkuisen aloittanut talviraivaamista. Häkkivarasto on meillä vieläkin muuton jäljiltä karsea hävityksen kauhistus, emmekä esimerkiksi löytäneet sieltä koko viime kesänä minun ja pojan kesäkenkiä. Nyt on toisin: pussi kerrallaan, apinan raivolla olen raivannut varastosta tavaraa roskiin, kirpparille ja Konttiin (käsittämättömän terapeuttista!). Nyt on sovitettu viimevuotiset talvikengät, monot ja luistimet, laitettu eteenpäin pieneksi käyneitä tarvikkeita ja otettu esille sopivia.


Pojan huoneen työpöydän vierelle vastikään porattu nuolinaulakko kannattelee vielä skuuttia, joka pitää nyt kantaa varastoon talviunille. Skuutti on muuten pojan oma säästökohde: sitä varten piti kerätä pullo poikineen ja säästää joka ikinen ansaittu ropo.








Joulukuuhun on enää reilu viikko aikaa, mutta joulumieli ei ole vielä nostanut päätään. Perinteisesti meillä on ollut tapana laittaa joulukoristeet joulukuun alussa, joten pian täytyy kaivaa koristelaatikko esiin! Sitä ennen karsitaan tavaraa, pakataan tarpeettomia juttuja varastoon ja järjestellään vihdoin ja viimein se kaatopaikkavarastokin oikein priimakuntoon!


Yksi isotöinen, joulukalenteriin tuleva askartelukin eteni eilen pattitilanteesta, kun keksin, miten yksi ongelmavaihe ratkaistaan. Pitkään pysähdyksissä ollut työ eteni huimaa vauhtia ongelmanratkaisun jälkeen, ja nypläsin sormeni verille, kunnes yksi oleellinen materiaali loppui kesken, ja työ jäi taas puolitiehen. Tiedän, että ostin pari pakettia tuota loppunutta materiaalia, mutta en millään kykene muistamaan, mihin toisen putelin jemmasin!

Vaikka muuten onkin järjestelyjen ja siivon olemisen aika, en suostu taipumaan tämän keskeneräisen työn edessä. Jätän sen levälleen niin pitkäksi aikaa, että oppii tulemaan valmiiksi.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Paljasta pöytäpintaa



Ah, ensipakkaset! Eikä autossa talvirenkaita. Kyllä vain talvi yllättää autoilijan, joskin liukastelin pihamaalla pelkillä lenkkareilla siihen malliin, ettei taida autolla olla asiaa minnekään. Jokohan tiet sulaisivat päivää myöten? Entä milloinkahan sitä oppisi ennakoimaan? Joka tapauksessa täytyy sanoa, että kyllä minä tätäkin asiaa vastustan; ensipakkaset tulisi ehdottomasti siirtää myöhempään ajankohtaan, jonnekin tammikuun tienoille.


Olohuoneessa sen sijaan on seesteistä ja kaikki mallillaan. Tai siis näissä rajatuissa kuvakulmissa on. Heti sentin päässä siellä, minne ei kuvarajaus yletä, on posketon kasa valmiita ja viime silausta vailla olevia käsitöitä. Kieltäydyn sullomasta puolivalmiita töitä kaappiin. Olen varma, että kunhan vain tekemiskasat saavat aikansa vaikuttaa olohuoneen näkyvimmällä paikalla, alkaa pikku hiljaa tapahtua.


Ompelukone tykötarpeineen on jo kuitenkin raivattu alta pois. Miten mukavaa onkaan nähdä pitkästä aikaa tyhjää pöytäpintaa!











Valokuvaaminen on kummallinen asia: ennen näitä kuvia en ollut kiinnittänyt ollenkaan huomiota siihen, että pojan lahjaksi saama karttapallo on vieläkin olohuoneessa. Täytyykin siirtää pallura paikalleen ensi tilassa, niin pääsee poika opiskelemaan.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Lappurintamalla kaikki hyvin!



Ei hätää; vaatehuoneen oveen kiinnittämäni lappuset voivat oikein hyvin! Irtonaisille lappusille olen koonnut 24 suunnitteilla tai tekeillä olevaa askartelua ja kierrätysideaa. Vasemmalta sarakkeelta lappuset alkavat hyvää vauhtia siiryä oikealle, siis valmiiden töiden kohtaan. En enää sulje vaatehuoneen ovea, koska näky on niin mieltä lämmittävä.










Eilispäivänä ompelin vielä vimmatusti ja yhden itse visioimani ompeluksen kanssa sain kaikki koneen neulat katkottua. Työ valmistui vastoinkäymisistä ja ajoittaisesta epäuskosta huolimatta, ja siitä tuli vieläpä oikein hieno! Nyt on ompelurupeama tältä erää valmis, ja on aika nostaa hyvillä mielin ompelukone kaappiin sekä kerätä kaikki ylimääräiset nauhat, kankaat ja langanpätkät pois silmistä.


Vaikka lappurintamalla näyttääkin oikein lupaavalta, kaikki tekeminen ei suinkaan pääty tähän. Takana on ompelu, mutta edessä monenlaiset muut tekniikat. On ollut tosi mukava tehdä vaihtelevanlaisia askareita näin projektiluontoisesti; maalata, sahata, porata, ommella ja muuten vain näpertää. Elävästi taas muistuvat mieleen ala-asteen käsityötunnit, ja se, miten käsittämättömän yksitoikkoista kaikki tekeminen silloin oli. Kolmosella neulottiin tossut, nelosella kaulahuivi, vitosella lapaset ja kutosella villasukat. Yhtä neulomista viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos lukuvuoden alussa alkoi näyttää siltä, että työ alkaa mennä aika vinkkuraan, ei auttanut muu kuin jatkaa. Yhtä ja samaa, vaikka lopputuloksesta selvästi tuli karsea.


Jos minut nyt laitettaisiin vastaavanlaiselle, nelivuotiselle käsityökurssille, vastustaisin ankarasti. Käsittämätöntä, miten epäluovaksi ja ankeaksi jonkin niinkin vapaan ja uljaan aineen kuin käsityö voikin saada.


Toivottavasti nykylapsilla on helpompaa.



PS. Miksihän kuvat latautuvat blogiin niin pikselisinä?

lauantai 16. marraskuuta 2013

Jaa paras DIY-vinkkisi!

Osallistumisaika päättynyt!


Ei ole totta! Toista kertaa peräkkäin meni kuvausaika sivusuun! Tänään oli vielä oikein aurinkoinen ja mukava päivä. Se taisi harhauttaa minut uskomaan, että valoisuus jatkuisi ikuisesti.

No, eipä tuo haittaa; meillä olisi muutenkin ollut niin sotkuista, etten tiedä, mistä nurkasta olisin edes voinut kuvata. Jos nyt joku ei olisi muka vielä kuullut, kerrottakoon, että minulla on massiivinen joulukalenteriprojekti meneillään. Viikkotolkulla olen ommellut, porannut, sahannut, maalannut, suunnitellut itse uutta ja etsinyt käsiini valmiita ohjeita. Uskokaa pois, että se ei ole järin siistiä puuhaa. Nyt ei kamera laula. Ulisee korkeintaan. Mutta miten ihania juttuja onkaan valmistumassa! On todella vaikeaa hillitä itsensä ja jemmata salaisuuksien julkistaminen joulukuun puolelle. Siihen on vielä ikuisuus!

Niin se vain menee, että ankarasti työskentelemällä alkaa omakin luovuus kukkia. Vaikka alkuun tekisi vain valmiiden ohjeiden pohjalta, alkavat omat ajatukset ennen pitkää poikia uusia ideoita. Tuntuu, että uusia ideoita syttyy siihen tahtiin, ettei vanhoja töitä ehdi edes saattaa loppuun. Olen jakanut kalenteriluukut lappusina vaatehuoneen oveen kolmen otsikon alle: "Vaativat vähän työtä", "Vaativat paljon työtä" ja "Valmiit". Muista erillisenä rykelmänä on lappukasa niistä töistä, jotka ovat juuri paraikaa käsillä. Niiden määrä kasvaa kasvamistaan, mutta onneksi ihan kokonaan valmiinakin on jo jotakin.


Yhden kalenteriluukun varasin lukijoille; en siksi, etten itse viitsisi sitä tehdä, vaan siksi, että haluan kalenteriin yllätyksellistä henkeä. Jotain sellaista, mitä ei itselle olisi tullut ikinä mieleenkään.

Kirpparilöytökisa oli ihan vasta, mutta sehän ei merkitse mitään! On aika julistaa avatuksi uusi kisa. Tämä on homman nimi tällä kertaa: Jaa paras DIY-vinkkisi!


















Joulukalenterini henkeen sopivasti tee se itse -vinkillä on kolme teemaa: sisustus, kierrätys tai lahja. Sisustamiseen liittyvä vinkki voi olla vaikkapa jonkinlainen koriste, esimerkiksi tyyny, kukkaruukku tai patsas, joka on itse tehty. Kierrätykseen littyvä vinkki voi olla esimerkiksi kirppislöytö, jossa tavaralle on keksitty nokkelaan tapaan uusi käyttötarkoitus tai jossa tavara on tuunattu uuteen uskoon. Lahjalla tarkoitan sellaista itse tehtävää asiaa, jonka voisi kuvitella antavansa jollekulle lahjaksi.



Koko joulukalenteri on vinkkityylinen, askarteluhenkinen kalenteri, joten antamasi vinkin täytyy olla sellainen, että vinkin lukija pystyy toistamaan sen antamiesi ohjeiden perusteella. Voit osallistua esittelemällä jo tekemäsi jutun. Vaihtoehtoisesti voit koettaa onneasi ja antaa pelkän idean ilman, että olet itse yrittänyt toteutusta. Tällainenkin idea voi voittaa, jos idea on niin mahtava, että innostun siitä itse palavasti ja toteutan sen kuvallisina ohjeina.


Tässä vielä kisan idea pähkinänkuoressa: Tarkoitus on löytää omaperäinen, kaunis tai kiehtova idea, joka on helposti toistettavissa. Tavanomaisia työvälineitä ovat vielä esimerkiksi ompelukone, porakone tai saha.


Luukussa on paikka vain yhdelle vinkille. Palkitsen parhaan idean pienellä, mieltä lämmittävällä palkinnolla. Jos käy niin, että vinkkisi ei päädy kalenteriin, en ota ideaasi myöhemminkään luvatta omaan käyttööni.



Mietipä siis parhain mahdollinen tee se itse -vinkki, ja lähetä se minulle osoitteeseen kirpparikeiju @ hotmail.com.


Kisa on voimassa toistaiseksi, jotta osallistujilla olisi riittävästi luomisaikaa. Ilmoitan kisan sulkeutumisesta pari päivää etukäteen.

Osallistumisaika päättynyt!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Ruskeaa lasia



Ruskeiden pullojen kerääminen on ilmeisen koukuttavaa hommaa. Pyrähdin tänään kirpparilla, ja jo kolmatta kertaa mukaan tarttui vanha apteekkipullo. Yksi pulloista on keittiössä purkkakippona (vaikka toisin ohjeistettiin; en oikein usko, että vanhasta lasista tarttuisi mitään elintarvikkeisiin), loput pullot ovat päätyneet makuuhuoneen pienen kirjakaapin päälle.

Takimmainen, valkokorkkinen pullo on ilmeisesti maitopullo, eli sitä ei tietenkään lasketa apteekkipulloksi. Muuten täytyy olla keräilyn suhteen tarkkana.











Varsinaista suunnitelmaa tai kaiken kattavaa päämäärää lasipullokokoelman suhteen minulla ei ole. Ehkä niitä voisi vain toisinaan käyttää maljakkoina. Tai sitten ne alkavat elää minusta riippumatonta elämää ihan omalla painollaan.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Täällä jatketaan!


Täällä jatkuvat Kirpparikeijun jutut! Nimi piteni Kirpparikeijusta Kirpparikeijun kodiksi: vanhat lukijat blogin toivottavasti tunnistavat, eikä uusiakaan johdeta harhaan.


Sisustamisella siis jatketaan yhä vain! Kierrätys on blogissani kantava teema, ja kaikenlainen askartelu ja näpertely sen kausiluonteisia vieraita. Joulukuuksi olen suunnitellut suurella innolla ja vaivalla askartelupainotteisen, sisustus- ja kierrätyshenkisen joulukalenterin, josta kannattaa ilman muuta tulla ammentamaan uusia ideoita.


Ennen joulukuutakin on elämää, joten tavanomaisia blogijuttuja siihen saakka.





Blogia voit seurata Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin ja Googlen kävijäraadin kautta. Oikealla olevia kakkupaperikuvakkeita klikkaamalla pääset seuraajaksi mainitsemieni listojen kautta.


Vanha blogi jää kaikkien nähtäville tutulle paikalleen, mutta keräsin vanhasta blogista tänne uudellekin puolelle muutaman kivan postauksen talteen.


Tervetuloa vanhat seuraajat ja uudet surffailijat!

Sängynpääty vanhasta aitan ovesta

Vanha aitan ovi oli kyllä täysi nappivalinta makuuhuoneen sängynpäädyksi. Makuuhuoneessa on useampikin vanha huonekalu, erilaisia puupintoja ja toinenkin ronskiudessaan samaa tasoa oleva puukaluste, joten pelkäsin hieman, että sängynpääty tekisi tilasta tukkoisen ja sekavan. Mustalla tehosteseinällä ei kuitenkaan ole muita kalusteita, joten ovi saa aivan tarpeeksi tilaa osakseen.


Viikonloppuna petasin sängyn valkoisella pellavalla. En aina viitsi silittää pellavapetivaatteita, eikä se haittaa, koska ryppyinen luonnonmateriaali on kaunista sellaisenaan. Kiitokset vain tätäkin kautta sille, joka teki petivaatteiden ryppyisyydestä trendikkään asian.





Block-valaisin oli meillä ensin keittiössä, mutta siirsin sen paremmalle paikalle olohuoneeseen. Olen yrittänyt pitää näitä nimekkäitä kliseeklassikoita jokseenkin vähemmän katseen keskipisteenä. Omaan silmääni näyttää hieman pöntöltä, jos huoneen paraatipaikalla möllöttää kaikkien tuntema design-tavara alttarin tapaan. Paljon jännempää on jemmata hieno tavara pikkuisen syrjempään, jolloin sen löytämisestäkin on enemmän iloa. Tätä filosofiaa en nyt noudata Blockini kanssa, mutta ihan kivalta se tuossa pellavan, konstailemattoman puun ja mustan seinän kaverina näyttää.








Yöpöytiä meillä ei ole, mutta muoviset varajakkarat toimivat riittävänä laskutilana. Toisella puolella valaisimena on herätyskellona toimiva päivänvalolamppu, jonka virkistävä vaikutus on hieman kyseenalainen asia. Ihan hyvä lukuvalo se silti on, ja himmennintoiminto on oikein kiva. Mutta ettäkö herätysvalo voisi jollakin tapaa korottaa elämänlaatua, muahhahhaa.


Remppaprojektien valmistuminen on meille niin uusi juttu, että nautiskelen vieläkin joka hetki siitä, että aamulla herätessä pääsee kulkemaan esteettä vaatehuoneelle ja ulos makuuhuoneesta. Ei siitä kovin monta päivää ole, kun makuuhuone oli täynnä laatikoita ja ylimääräistä rompetta.


Onneksi sisustus ei ole koskaan valmis vaan aina voi miettiä uusia projekteja. Olisi kai se aika kauheaa, jos kaikki olisi ikiajoiksi lukkoon lyötyä, eikä mitään olisi enää tehtävissä.

Valkoinen mökkikylä



Palasimme juuri pojan kanssa mummolasta syysloman vietosta. Tuttuun tapaani käytin lomailun, mummolan kangasvarastot ja kadehdittavan mahtavat laitteet tarkasti hyödykseni. Suunnittelin pari uutta ommeltavaa lahjaideaa ja valmistin niitä sydämeni kyllyydestä! Ihan kaikkea en ehtinyt saada valmiiksi, ja onkin tosi ankeaa, että joudun ompelemaan työt loppuun omalla ompelukoneellani. Ehdin jo tottua hyvälle.

Nyt on jo aika moni lahja valmiina, ja mikäpä voisi olla vielä sitäkin parempaa! Blogin tulevaan joulukalenteriin on taas pari uutta luukkua valmiina! En ole koskaan aikaisemmin valmistellut blogia varten mitään juttua näin suunnitelmallisesti ja säntillisesti, mutta täytyy sanoa, että kylläpä vain tämä on mukavaa! Vielä puuttuu kuusi luukkua, ja uusien ideoiden toivossa selailinkin mummolan askartelukirjoja. Askartelukirjat ovat kokeneet ihan käsittämättömän muodonmuutoksen 2000-luvun taitteen jälkeen: vanhoista askartelukirjoista on vaikea ammentaa ideoita, kun joka toisessa ohjeessa päämateriaalina on vessapaperitötterö ja lopputuloskin näyttää erehtymättömästi vessapaperitötteröltä.

Nykyiset askartelukirjat ovat aivan toista luokkaa. Vanhat askarteluohjeet on suunniteltu viisikymmentäpäisen, nelivuotiaille suunnatun seurakuntakerhon vetäjän tarpeisiin. Nykyisin askartelu on ihan täysipäisten aikuisten hommaa, ja askartelut on selvästi mietitty sellaisiksi, että lopputulostakin viitsii ihan oikeasti käyttää. Väliaikatyönä joulukalenteriompeluksista sirkkelöimme vähän klapeja. Pihapiiriin kuuluvassa vanhassa navetassa on sirkkeli aina valmiina erilaisiin projekteihin. Itsehän en tuohon koskenut, mutta toimin ansiokkaasti työnohjaajana. Hop hop!









Puupalikkakylän idean nappasin Parolan aseman blogista.








Kylläpä tästä tuli kertakaikkisen kiva!

Vilunkipeliä


Lauantaina Oulussa Kalevan toimituksen pihalla järjestettiin peräkonttikirppis. Peräkonttikirppikset ovat kivoja siitä syystä, että niiltä saattaa löytää ihan mitä vain! Erityisesti vanhemmat ihmiset, jotka intoutuvat myyntitapahtumiin vain kirppiksen sosiaalisen luonteen vuoksi, tuntuvat tämänkaltaisia tapahtumia varten kaivelevan vintit ja ulkovajat läpikotaisin. Olisin vinkannut tapahtumasta blogissa jo etukäteen, mutta enhän minä tietenkään muistanut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eh?


Peräkonttikirppikseltä mukaan tarttui muutama pieni juttu, muun muassa tämä mainio, kannellinen apteekin lääkepurkki kahdella eurolla. Etiketitön purkki ei tietenkään ole puoliksikaan niin hyvä purkki kuin etiketillinen kaverinsa. Purkkia varten kaivelinkin kaappien kätköihin jemmaamani pienen, ohuen kirjekuoren ja ryhdyin liimaushommiin!


Tässä on mainio pieni ehostusvinkki kenelle vain: etiketittömät pullot ja purkit ovat hyvin edullisia, ja katu-uskottaviksi ne voi muuttaa varsin pienellä vaivalla. Kätevä tyyppi luo itse haluamansa vanhannäköiset etiketit tietokoneella (kuvitelkaa, miten hienoa olisi esimerkiksi nimikoida vehnäjauhot ja sokerit apteekin etikettien tapaisesti!), mutta me tumpelot voimme vaikka saksia vanhoja lehtiä tähän tarkoitukseen.








Vanha kirjekuori päätyi meille joskus toisten kauppojen yhteydessä. Kaivelimme Wanhan talon tavaroiden (yksi lemppareistani!) varastoa, törmäsimme tähän söpöön paperinpalaan ja saimme sen pyytämättä omaksemme. Ja nyt se sitten pääsi käyttöön! Mikä aarre! Vilunkipeliähän tämä on, mutta miten kätevää! Vuosien päästä, kun aika tai purkki-innostus minusta jättää, joku raukka löytää kirpparilta tämän purnukan ja kuvittelee löytävänsä aidon palan historiaa. Muahhahaa.





Ei minkäänlaista käsitystä, mitä etiketin lupaama bronze powder on, mutta hyvältä se näyttää ja kuulostaa. Pieni epäilys tuntuu selkäpiissä, kun suunnittelen tuntematonta ainetta sisältävän apteekkipurkin ottamista elintarvikekäyttöön. Ratkaisuna ongelmaan hiljensin epäilyksen äänen, desinfioin purnukan uunissa ja ajattelin jatkossa surutta napsia purukumini tästä purkista. Jos kuolen, koska syön purkkaa hienosta vanhasta purkista, kuolenpahan ainakin tyylikkäästi.

Sanomalehdillä tapetoitu liitutauluseinä


Pikkuisilla lehden sivuilla tapetoiminen oli aikaa vievää, etenkin kun liisteröintialustana toimi auki levitetty muropaketti, mutta nyt on seinä lopulta valmis! Siitä tuli mielestäni oikein kiva; enää nurkkaus ei ole mikään jäykkä pönötyspaikka.


Liitutauluseinälle on pakko aina ohikulkiessa käydä tuhertelemassa. Vanhat lehtileikkeet ovat yllättävän koukuttavia, ja ne tuntuvat vetävän ihmisiä puoleensa. Tätä seinää tutkimalla voi löytää jännittäviä aarteita!





Näiden kuvien jälkeen takkakin kiinnitettiin tavalliselle paikalleen. Pikkuisen harmitti rikkoa juuri tapetoitua pintaa ja peittää hienoja lehtiä, mutta olen nyt päässyt menetykseni yli.





Kolmen Kotilieden lehdet riittivät hyvin yhteen seinään. Jätin kannet ja keskiaukeaman värilliset sivut käyttämättä, eli askartelumateriaalia olisi valmiina seuraavaan projektiin. Mitäs sitä tekisi vanhoista Kotiliesien kansista? Kuningasideoita?

Sisustuksellinen sokerisäkki


Kesän alussa kerroin löytäneeni juuttisia sokerisäkkejä kirpparilta. Yhdestä säkistä ompelin pyykkipussin kylppärin seinälle, ja kaksi muuta jäivät kaappiin odottamaan parempaa inspiraatiota. Nyt muistin, että meillä oli kaksi isokokoista, kokonaan käyttämättä jäänyttä untuvatäytteistä sisätyynyä jemmassa. Ajattelin, että juuttisäkeistä voisi ommella hienot tyynynpäälliset, mutta luovuin ideasta, koska säkkejä olisi pitänyt saksia niin rankalla kädellä.

Niin syntyi vekkuli idea, oikea laiskan naisen ompeluvinkki: ilman ompeleen ompeletta laitoin tyynyt sisälle säkkeihin, suljin suut juuttinarulla ja asettelin rouheat tyynyt paikoilleen. Valmis!











Armeijan vanha aselaatikko ja sokeriset juuttisäkit paiskaavat tyytyväisinä kättä. Säkit näyttävät syntisen raskailta, mutta ovat tietenkin pehmoisia ja mukavia. Eikö tässä olisi aika kiva idea vaikkapa teinin huoneeseen? Säkkityynyjä voisi kasata näytille nurkkaan, josta ne voisi helposti ottaa käyttöön vaikkapa istuintyynyiksi lattialle. Melko veikeää, melko veikeää, vaikka itse sanonkin.

Sohvapöytä pottulaatikoista


Taitaa olla aika esitellä pitkästä aikaa jotakin nättiä ja valmista! Täytyy yrittää pitää blogi siistinä ja kivana, vaikka rumia remppajuttuja pukkaakin tulemaan tappotahtia. Ajattelen asian niin, että yksi nätti postaus kumoaa parikymmentä rumaa, eli nyt on taas puntit tasan vähäksi aikaa. Ammentakaa tästä sitten huonoina hetkinä.


Eilinen oli oikea onnenpäivä kotirintamalla. Kahden huoneen listojen maalauksen lisäksi eteinen edistyi sen verran, että seinät on nyt paklatut ja maalausvalmiit. Saimme myös eteiseen säilytyskalusteiden osia ja yhden vanhan kalusteen ostettua. Itsetehtävät kenkähyllyt ovat nyt maalauksessa, mutta vanhana ostettuun kalusteeseen ei tarvitse muuta tehdä kuin pientä tuunausta. Lisäksi olohuoneeseen tulla tupsahti muutama viikko sitten tilattu lasi pottulaatikkopöydälle. Tilasimme lasin harmaana, että siinä olisi vähän ilmettä. Lasin alle suunnittelimme laittavamme vaihtuvan näyttelyn esimerkiksi Legorakennelmista tai lautapeleistä.

Ajattelin valikoivani lautapeleistä tyylikkäimmät puupelit, mutta todellisuudessa pottulaatikko vetää puoleensa juuri niitä pelejä, joilla on viimeksi pelattu. Viimeksi pelatut pelit eivät valitettavasti ole niitä tyylikkäitä puupelejä, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi lasin alta näkyvä värikäs, eloisa näkymä miellyttää silmää.














Pottulaatikkopöydästä tuli mielestäni superhieno! Se oikein huutaa saadakseen kantaa leikkokukkia, sisustuslehtiä ja hiljaisen hetken kahvikuppeja. On aivan käsittämättömän mahtavaa, että yksi vaiheessa roikkuva kotijuttu on taas valmis. Onneksi listalla on vielä muutama muu juttu, ettei pääse iskemään tekemättömyyden haikeus.

Korttiaskarteluja isäinpäiväksi


Joko on isäinpäiväkortit valmiina? Meillä on, vieläpä moneksi vuodeksi eteenpäin.

Pojan synttärikutsuista jäi yli kaksiosaisia mustia kartonkeja, ja minä innostuin askartelemaan.








Lempparini on tämä kakkupaperilla koristeltu tähtikortti. Tätä mallia ajattelin hyödyntää jatkossa ihan kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä. Tähti on sidottu korttiin narulla, joten sen saa kortista irti. Jos taakse liimaa pienen magneetin, saa samalla hienon sisustuselementin jääkaapin oveen.



Isäinpäivästäkään ei vielä olla päästy, mutta minulla on jo joulukalenteriaskartelut hyvässä vaiheessa. Kolme luukkua on vielä miettimättä, ja lisäksi muutaman uuden ohjeen toimivuus testaamatta, mutten osaa niistä vielä edes huolehtia. Olen nyt pakertanut yhden huomattavasti ajateltua isotöisemmän askartelun parissa. Jahka sen saan pyyhittyä päiväjärjestyksestä, voin julistaa itseni kulmakunnan kuningattareksi.

TSI: Puiset rasiat

Jokunen aika sitten löysin kirpparilta pari söpöä puurasiaa, joiden varalle minulla oli heti mukava tuunausidea. Rasiaparat saivat lojua kaapinperukoilla pitkät tovit, kun itse tekeminen ei kotiin palattua napannutkaan yhtä kiivaasti kuin ideointi.





Ylempi ruusurasia 1.50 euroa, alempi euron. Vaneritarjottimenkin kuvasin suureelliseen tapaan samassa rytäkässä, mutta voipi olla, että tarjottimelle toimitettua tuunausta ei tule kuunaan täällä näkymään.





Hioin rasiat kevyesti ja aloin tapetoida pintaa vanhoilla lehdillä. Leikkelin ensin talteen hienoja mainoksia ja kuvia, jotka halusin päällimmäiseksi. Alle valitsin kuivannäköistä tekstiä, ja peitin rasiat niin, että kannetkin sulkeutuivat. Liimaseoksen sekoitin Erikeeperistä ja lakasta, molempia saman verran.





Kun ensimmäinen paperikerros oli kuivunut, irrotin kansiosan rasiasta mattoveitsellä. Tämän jälkeen hioin kaikki reunat. Vähemmällä vaivalla pääsee, jos vain maalaa rasian mieleisekseen ennen varsinaisten kuvien kiinnittämistä.








Ja sitten varsinaisia kuvia sommittelemaan! Minä niiiiiin tiesin, että tuollekin kurkkupurkille tulisi vielä käyttöä!


Valmiista rasioista tuli oikein hienoja, vaikka pohjakerrosta liimaillessa meinasi usko loppua.











Rasiat päätyivät eteisen pikkupöydälle romunkerääjän virkaa toimittamaan. Olohuoneen seinän tapetoimisesta ylijääneitä lehtileikkeitä jäi näiden rasioidenkin jälkeen yli vielä sen verran, että tekeillä on jo seuraava pikku askartelu!