tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää uutta vuotta!

Ensimmäinen juhlapäivä joulun jälkeen. Johan sitä on odotettu! Nyt on aika ottaa käyttöön lahjapaketeista kääriytyneet uudet tarvikkeet ja mussuttaa menemään!











Oikein hyvää uutta vuotta 2014! Olkoon tuleva vuosi vielä tätäkin parempi!


Vuonna 2013 (osa I)

Vuoden lopussa on aika muistella, mitä kuluneena vuonna tapahtui! Moni asia on näköjään päässyt jo unohtumaan: tuntuu, että elämä olisi aina ollut tällaista, eikä vuoden aikana olisi tapahtunut yhtään mitään. Blogia selailemalla huomaa, että aika moni asia on nyt toisin ja kaikenlaista on tullut tehtyä. Näyttää siltä, etten mitenkään saa kokonaista vuotta puserrettua yhteen postaukseen, joten jaoettelen asiani useampaan osaan.


Pieni kaiho tulee alkuvuoden postauksia selaillessa, mutta onneksi asumme nyt täällä! Ihan karsea läävähän tuo edellinen asunto oli, eikä sinne ole kyllä yhtään ikävä.



Tammikuu



Vuoden 2012 lopulla mietiskelimme miehen kanssa yhteenmuuttoa. Aggressiivinen ja arvaamaton narkkarinaapurimme vauhditti päätöstä omalta osaltaan, ja allekirjoitimme miehen kanssa vuokrasopimuksen ensimmäisestä yhteisestä kodista tammikuun aikana. 50-luvun asunnon puitteet olivat ihanat, mutta pintamateriaalit aikansa eläneet ja kammottavat. Teimme remppasuunnitelman, hyväksytimme remppabudjetin asunnon omistajalla ja suuntasimme katseen kohti tulevaa.



Vanhassa asunnossa oli vielä aivan vuoden alussa mukavan kotoisaa, mutta sitten alkoivat muuttohulinat, hirvittävä tavaran karsiminen, seinien pakkelointi, maalaus ja kaikenlaisten  omien tuunailujen poistaminen. Niin lähtivät liitutaulutarrat jääkaapin ovesta ja asuntoon kuuluvat rumat kaappien vetimet palasivat takaisin paikoilleen. Elmo oli pentuna raapinut vessan ovea, jonka vaihdoin  muuttaessa uuteen. Sanoisin, että asunto jäi minun jälkeeni parempaan kuntoon kuin se oli ennen muuttamistamme kuusi vuotta aiemmin. 



Tammikuun puolivälissä ilman parempaa tietämystä kuvittelin olevani aivan liian ajoissa touhuineni: remppa uudessa kodissa alkoi pari viikkoa ennen varsinaista muuttopäivää, helmikuun puolivälissä, ja uskoin aikaa olevan vaikka muille jakaa. Haha!












Myös mies valmisteli muuttoa omassa kodissaan. Tämän mittatilauksena rakennetun kevyen baarinurkkauspöydän olisi kyllä voinut säästää uuteen kotiin. Äh!






Valmistuin joulun alla 2012, mutta vietin valmistujaisjuhlia vasta tammikuun lopulla. Loppusyksynä gradu oli ollut päällimmäinen asia mielessä, mutta gradun painamisen ja hyväksymisen jälkeen en ole työhöni koskaan enää palannut. Gradut ovat valitettavasti ja vastoin tahtoani julkisia, ja toivoisin, että sekä yliopiston graduhylly että koko maailmanlaajuinen internet gradujen osalta tuhoutuisivat tulipalossa.


Juhlia varten äiti ompeli minulle aivan ihanan valmistujaismekon Marimekon puuvillakankaasta. Päässä killui Hatukkeen kaunis kukkakoriste.


Poika päätti sairastaa vesirokon juuri valmistujaisjuhlien aikaan, ja hänet täytyi lähettää kaverini luo evakkoon vieraiden kahvittelujen ajaksi. Rokkoa vielä sairastamaton siskontyttöni oli juhlissa mukana, ja annoin heille lähtiessä jo valmiiksi mukaan apteekin vesirokkovoiteen. Muutaman päivän päästä tuubi pääsikin uudelleen käyttöön.








Helmikuu


Vuoden alussa aloin hamstrata kotijuttuja uuteen kotiin. Joululahjaksi saadut uudet astiat ja muut tavarat päätyivät heti pahvilaatikoihin. Ostin kotimaisia tekstiilejä Luhdalta, Finlaysonilta ja Susannan työhuoneelta; kaikki ihanat jutut päätyivät vielä jemmaan.



Helmikuun alussa löysimme Wanhan talon tavarat -putiikin ja teimme ihka ensimmäisen yhteisen ostoksen, Kekkostaulun! Kekkostaulusta onkin tullut oleellinen osa meidän kotia.






15. päivä helmikuuta saimme uuden asunnon avaimet. Seuraavana päivänä postaan otsikolla "Remppapäivä 1: Tapetit". Sen jälkeen koittaa muutaman viikon blogihiljaisuus. Ei tule osaa 2, 3, 4 ja niin edelleen. En tiedä, mitä ennen remppaa olin ajatellut, mutta ilmeisesti en ainakaan mitään kovin järkevää. Koko parin viikon remppa-aika (työpäiviä lukuunottamatta) kului aika tehokkaasti pölyn keskellä kellon ympäri raataessa. Paljon työtä jäi vielä muuton jälkeenkin tehtäväksi.


Vielä helmikuun puolivälissä asuntoa peittivät eripariset muovilattiat. Seinillä oli komeat 80-luvun kohokuviotapetit. Rumat verholaudat huusivat maailmalle olemassaolostaan.









Vanhassa asunnossakin riitti vielä työtä: kaikki maalaamani seinät piti maalata valkoisella peittoon. Yhden seinän maalaaminen jäi äidille, joka onneksi sattui olemaan paikkakunnalla juuri pahimman härdellin aikaan.










Maaliskuun alku



Helmikuu kului rattoisasti kaaoksen keskellä: kahden viikon remppa-aika riitti siihen, että pahimmat sotkuvaiheet saatiin alta pois ja lattiat vaihdettua ennen tavaroiden sisälle kantamista. Muuton jälkeen jäi vielä paljon viilaamista, listojen hiomista ja maalaamista, seinien maalaamista ja valtavan muuttolastin purkamista.


Parin viikon remppaamisen jälkeen, helmikuun alussa, oli käynyt varsin selväksi, mitä "pintaremontti" tarkoittaa. Tapettien poistaminen, seinien hiominen, pakkelointi ja maalaus olivat työläitä ja vaivalloisia vaiheita. Käytimme tapettien poistamiseen höyrystintä, mutta pelkästään yhden sitkaan seinän hinkuttamiseen saattoi kulua yksi työpäivä.


Aina kun kuvitteli, että pohjatapetti oli saavutettu, alta paljastui kolme muuta.
























Niin ja niitä seiniähän oli muitakin kuin tuo yksi.












Helmi-maaliskuussa hajotin imurini remppapölyjä siivotessa. Huono idea käyttää tavallista imuria remppapaikassa, erittäin huono.



















Seinien rapsuttelu oli tuskaa ja erittäin epäkiitollista hommaa, mutta onneksi laminaattien laittaminen sujui sutjakkaasti! Laminaatteja meillä oli laittamassa useampikin ihminen, eikä mennyt kauaakaan, että lattiat olivat kunnossa.










Vielä päivää ennen muuttoa koko remppakohde oli pelkkä kaaos. Lattiat saatiin paikoilleen vasta edellisenä päivänä, ja sitten alkoikin jo näyttää  ihan lupaavalta. 


Muuttopäivänä kannoin onnellisena sisälle vanhan talonpoikaiskaappini, joka näytti aivan pohjattoman hyvältä tuoretta seinämaalia ja uutta lattiaa vasten.









Jopas elämässäni on tapahtunut yhtä ja toista pelkästään vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana! Välittömästi remppavaiheen jälkeen alkoi tietysti uuden kodin sisustaminen, mutta siitä lisää ensi kerralla!




maanantai 30. joulukuuta 2013

Uusia kippoja vitriinissä


Joulut on vietetty, lahjapaketit avattu ja kotiin palattu! Olipa kerrassaan mukava joulu, mutta onpa aina yhtä mukava palata kotiin ja takaisin arkeen. Saimme tänä vuonna taas aivan ihania paketteja, ja uudet asiat ovatkin jo löytäneet paikkansa vanhojen joukosta.






Yksi ihan parhaista lahjoista oli Marimekon Räsymatto-kipot, jotka sain yhteislahjana äidiltä ja siskolta. Toivoin juuri näitä kippoja lahjaksi, mutta ajattelin, että olisin saanut niitä yhden kerrallaan useampana jouluna. Nyt paketista kääriytyikin täysi setti, neljä kippoa. Laitoin ne heti vitriiniin isomman Räsymatto-kulhon kaveriksi.


Vitriini on mahtava kaluste: se kantaa sisällään päivittäin tarvittavia astioita, jotka ovat mukavasti sopivasti näkösällä lasi-ikkunan takana. Monen vuoden ikäiset valkoiset Teema-lautasetkin näyttävät mielestäni tosi hyviltä puuta ja vitriinin turkoosia taustaa vasten.









Minusta on tullut pahimman luokan astiahamstraaja ja hypistelijä. Kastehelmen kulho ja kipot ovat vuoden takainen lahja siskolta, kakkuvati taas tuparilahja keväältä. Pieniä kippoja käytetään arkisinkin, mutta aina vain jaksan ihastella ja hipelöidä niitä ohikulkiessa.


Monessa blogissa joulu on riisuttu kotoa heti joulunpyhien jälkeen. Meillä esille laitetut muutamat koristeet ja valot saavat kernaasti tuoda juhlantunnelmaa vielä loppiaiseen saakka. Vielä ei ole tullut jouluähkyä, vaikka tilipitappi-tyylistä joulumusiikkia ei enää meilläkään kuunnella.


Nyt kun joulusta on päästy, olisi aika jo aika juhlistaa uutta vuotta. Meillä ei ole minkäänlaisia suunnitelmia juhlapäivän varalle, mutta lupauksia ja tavoitteita ensi vuodelle on jo pitkä lista mielessä. Mukavaa päästä aloittamaan taas uusi vuosi, vaikka edellinenkin hujahti ihan huomaamatta ohi!


tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulukalenteri: Hyvää joulua!



Oikein mukavaa, lämpöistä ja touhukasta joulua kaikille blogin lukijoille!



maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenteri: Eri näkökulmasta





Heipä hei. Tämänpäiväinen luukku on historiallinen tapaus Kirpparikeijun blogihistoriassa, koska näppäimistön ääressä ei istu itse Keiju, vaan hänen yrmeä ukkonsa. Postausidea oli omani, mutta en aavistanut "joutuvani" lunastamaan tuota puolihuolimatonta heittoani koskaan. Hyvin aavistettu - taas kerran. Blogisti on tällä hetkellä Rovanimellä. Tätä tekstiä ei ole oikoluettu tai hyväksytetty (kjeh kjeh).

Taustaa: meitin torpassahan rouva on mitä aktiivisin sisustusideadynamo ja noiden tuumailujen toteutukseen panija. Suurissa linjauksissa oma roolini on lähinnä toimia valvojana idishihnan päässä, valkata jatkoon omasta mielestäni kehityskelpoisimmat ajatukset ja välillä toki heitellä syöttejä myös toiseenkin suuntaan. Näistä stormailuista muodostuu tupamme sisusranka. Nyansseihin en puutu (eikä noista kauheasti kyselläkään). Makumme ovat kohtuullisen yhtenäiset, mutta luonnollisesti omat tarpeeni ovat asettaneet hienoisia sisustuspoliittisia haasteita (futispelipöytä, käsittämättömän rumat nahkatuolit, olutharrastus jne. jne.) matkamme aikana. Joukkueemme kalustuskapteeni on kuitenkin pystynyt vastaamaan huutoon hienosti (toistaiseksi) ja talon asukkaat ovat kaikki linjavetoihin tyytyväisiä. Vaikka toki pidänkin hyvästä järjestyksestä ja yleissiisteydestä, niin missään sisustuslehden kliinisellä keskiaukeamalla en tahdo asustella. Persoonaa ja rosoa täytyy olla sopivasti, niistä syntyy kodikkuus ja oman asunnon tuntu.

No niin, tuhannen ja yhden aasinsillan jälkeen päästään itse aiheeseen. Heitin joskus blogin pitäjälle postausidiksen (jolla voisi kenties haastaa kanssablogisteja), jonka ideana oli "Koti, hima ja himbe kanssaeläjän silmin". En lue juurikaan sisustusblogeja, mutta tuntumani on, että ala on aika naisvoittoinen. Mietin että olisi hauska nähdä minkälaisena toinen puolisko (yleensä äijänkutvaleet) näkevät oman tupansa. Mitkä ovat suosikkipaikat, huonekalut, esineet ja yksityiskohdat. Yleensä yksi ihminen tarjoaa näkymää yhdeltä ja omalta kantiltaan. Kuullosti vängältä idealta päässä. Nyt kun itse toteutin tuota heittoani, niin se osoittautui yllättävän vaikeaksi. Vaikka en Kirpparikeijua aktiivisesti seuraakaan, niin tuntui, että kuvaan niitä täsmälleen samoja juttuja kuin hänkin. Tarkoitushan kun ei sinällään ole kaivaa talosta esiin hassuja, ennennäkemättömiä yksityiskohtia, vaan niitä asioita, joita itse katselee. Itse saatan ohimennen ihastella jotain ikivanhaa ovennuppia ("ompas se siisti, retro ja cool. Kätkee varmaan sisäänsä monta sukupolvellista tarinoita") ja istahtaa sen jälkeen äärettömän rumaan nahkalaiskanlinnaani syli täynnä turhanpäiväistä viihde-elektroniikkaa. Juuri nuo kontrastit ovat yksi hauska ja varmasti aika haasteellinen sisustuspulma.

Alla oleva kuvakattaus on ihan täyttä tajunnanvirtaa eiliseltä. Tänään setti olisi varmaan jo erilainen, vähän niinkuin joku suosikkibiisi, sekin tuppaa vaihtelemaan. Paikalla ei myöskään ollut lempikohdettani, joulunpulskeaa Elmo piskiä, joten inspiraatiota oli haettava muualta.

En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta tarviiko 23. luukussa ollakaan? sinänsä hauska olisi laajentaa haastetta talomme kolmanteen asukkiin ja katsoa, miltä linnamme näyttää 8-vuotiaan pojan silmin.

Että semmosta.

Toivottelen omasta puolestani leppoista joulua ja inspiroivaa uuttavuotta kaikille. Jätän näppäimistön tästä eteenpäin suosiolla osaavimpiin käsiin.

- "Poikaystävä"