sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Valkoisen sohvan ruusuinen täkki



Valkoisen sohvan päälliset olivat taas viikko takaperin pesukoneessa, muistaakseni toista kertaa tälle kesää. Kangasmateriaali on suorastaan magneettista niin, että päälliset keräävät kaiken lian ja harmaantuvat todella nopeasti. Istuintyynyt ovat tietysti suurimmalla koetuksella. Nakkasin oranssin ruusutäkin sohvan suojaksi, ettei sitä taas hetikohta tarvitse olla pesemässä.


Siivouspäivän päätteeksi sohvatyynyt ovat vielä parvekkeella tuulettumassa. Elmo hyppäsi sohvalle nautiskelemaan väliaikaisesta avaruudesta. Manu oli valloittanut toisen, vastapäisen sohvan.








Valkoisesta sohvasta on toooosi paljon vaivaa. Melkeinpä olisin valmis vaihtamaan sen johonkin 50- tai 60-luvun sirolinjaiseen retrosohvaan, jonka päällisiä ei tarvitsisi joka käänteessä olla puunailemassa.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Pikkuruinen parveke kaunistautuu



Meidän minimaalinen parveke on ollut melkoisen vähällä käytöllä tänä kesänä. Ilmat ovat olleet niin kylmät, ettei parvekkeella tule paljon vietettyä aikaa. Viime vuonna ostettu, oikein hyvä hiiligrilli on kyllä ollut jokaviikkoisessa käytössä. Tulee vähän kesän tuntua, kun grillaa ruuat pihalla.


Itse en ole jaksanut parvekkeen rappiotilasta sen pahemmin huolehtia, mutta mies oli innokas saamaan partsin kesäkuntoon. Meillä on aivan väärän malliset kalusteet näin pieneen tilaan, ja ne pitäisi kyllä uusia, jos aikoo saada parvekkeesta edes vähän iloa irti. Tuolien ja pöytien pitäisi olla seinienmyötäiset, eikä pyöreät ja klaffimalliset kuten nykyään.


Nyt kuitenkin laitettiin lattialaatat ruman betonin peitoksi. Aikaisemmin tässä on ollut vihreä nurmimatto, joka sekin oli kiva, mutta liian pieni.





Parvekkeen kaiteelle ostettiin kolme uutta kukkatelinettä. Kukat tietysti kuuluvat parvekkeelle, mutta moninaiset ruukkukokoelmat veivät turhaan vähäistä käyttötilaa. Vielä pitäisi jaksaa istuttaa kukat ruukkuihin. 






Tältä siellä nyt näyttää. Laattapaloilla ei aivan koko lattiaa saatu peitettyä, koska tila oli vinkkura, mutta todella paljon siistimmältä näyttää näinkin.








Manu oli hyvänä apuna lattian asennuksessa. Tässä kuvassa koira suorittaa lopputarkastusta. Läpi meni; Manu tykkää!


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kesätunnelmia Oulusta



Sain tutulta yrittäjältä tosi kivan kuvaustehtävän: yrityksen nettisivuille tarvittiin Oulu-aiheista kuvastoa, ja minähän lupasin räpsiä. 


Aurinkoisen leppoisana kesäpäivänä pakkasin kameran mukaan ja hyppäsin pyörän tarakalle tarkoituksenani vangita kuviin Oulun henkeä. Yhtään poseeraavaa Toripolliisi-tyyppistä kuvaa en ottanut; minusta oululaisuus näkyy niin monella muullakin, ei niin ilmiselvällä tavalla ympäristössä.


Koen ihan vastikään löytäneeni valokuvaukseen liittyen omanlaiseni otteen. Maisemien kuvaaminen on vielä aivan täysi mysteeri, mutta pienempiä yksityiskohtia kuvattaessa löydän jo otoksista oman ominaisen kädenjälkeni. Tietenkin tarvitsen vielä harjoitusta vaikka ja kuinka paljon, eikä varmasti olisi pahitteeksi, jos vaikka joskus lukisin kameran käyttöohjekirjankin. Siihen tarvitaan kuitenkin ehkä pidempi sairaalajakso vuodeosastolla, molemmat jalat kipsissä ja ei nettiyhteyttä. Eli hetkenä minä hyvänsä.


Tervetuloa Ouluun. Täällä on ihan nättiä, jos kameran linssin läpi katsoo.











































Ja kas näin on Päivän lintu -aihekin näppärästi käsitelty! :)


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Päivän lintu



Läheisellä lenkkipolulla on vilinää. Pikkulinnut alkavat poistua pesistään, ja metsä oikein kuhisee elämää.


Lenkkipolun varrella näkyy usein avuttomia linnunpoikasia istuksimassa ja tuumailemassa maailmanmenoa. Ensimmäisellä kerralla, kun en osannut odottaa metsässä olevan linnunpoikasia, sai irti ollut Manu-peto yhden poikasen hampaisiinsa. Koira meni aivan villiksi. Se luuli lintua vinkuleluksi, meni leikkiasentoon ja tarttui poikaseen uudestaan ja uudestaan. Manu oli niin vikkelä uuden leikin keksittyään, etten saanut sitä kiinni. Koira jätti linnun rauhaan vasta, kun juoksin itse pois ja puun taakse piiloon.


Tutuilla lintujen pesimäalueilla ei siis koiria voi pitää tähän aikaan vuodesta vapaana, etteivät ne pääse lintuja riepottelemaan. Itse innostuin lähimetsän pikkulintusadosta niin, että olen monena päivänä käynyt kurkkimassa niiden puuhia. Luonto, pikkulinnut ja sen sellaiset asiat kiinnostavat minua vain erittäin vähäisesti, mutta näiden vauvanpoikasten myötä olen kiinnostunut luontokuvauksesta. Ihan mahtavaa, kun saa napattua teknisesti hienon kuvan jostakin luontokohteesta! Lintujen kanssa on myös oivallista harjoitella elävän mallin kuvausta.


Nämä uudet, vasta kuoriutuneet tirriäiset ovat niin hölmöjä, että antavat tulla aivan lähelle. Siinä on aikaa zoomailla ja valita oikeita kameran säätöjä.






Ylemmässä kuvassa on lähimetsän räkättirastas. Se makoili keskellä polkua alttiina ihan kaikille mahdollisille maailman vaaroille. Yritin tömpsötellä maata, huhuilla ja viheltää, että lintu ymmärtäisi siirtyä syrjään. Se vain tuijotti vihaisesti.


Räkättirastaan kuvaamisesta innostuttuani päätin, että yrittäisin kuvata joka päivä jonkin uuden linnun tai muun eläimen. Heittelimme Manun kanssa kotipihalla palloa, kun raihnainen varis lensi pihakeinun päälle seuraamaan touhujamme. Vein koiran sisälle, hain kameran mukaani ja siinä se vielä istui! Luulin sitä ensin varisvanhukseksi, mutta vasta linssin läpi kuvia koneella selattuani huomasin, että rinnan höyhenpeite on pehmeän untuvainen. Ehkäpä se onkin vasta poikanen.


Varis pysyi niin kauan paikoillaan, että sain siitä napsittua kuvia aivan sydämeni kyllyydestä. Puoli tuntia vierähti varista tuijotellessa ihan huomaamatta, ja kotialbumini sai 117 lisäystä variksesta. Uusi harrastukseni on lyömätön.













Mikähän on seuraava tirppa, johon törmään? Olen niin urvelo, etten löydä lintuja metsästä, jos ne eivät ole avuttomia poikasia, jotka makoilevat keskellä polkua. Kamera ei myöskään ole kovin kummoinen, joten lähelle täytyy päästä, että pystyy kuvaamaan. Toivottavasti törmään tänään johonkin ihan eri lintuun!


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Pikkuruinen tuunausjuttu



Tässä kesän alkupuolella löysin kirpparilta hienon puisen lattiakynttilänjalan kolmella eurolla. Ajatuksena on kerätä erilaisista sorvatuista kirppiskynttilänjaloista rykelmä, jonka maalaan yhdellä tai kahdella pirtsakalla värillä. Ensimmäisen, pienemmän kynttilänjalan ostin ja maalasin keväällä, ja nyt oli tämän toisen vuoro.







Lakattu pinta täytyy hioa karheaksi ennen maalaamista. Hiominen on rasittavaa, ja unohdinkin keskeneräisen jalan parvekkeelle liian pitkäksi aikaa. Sateessa turvonneeseen kynttilänjalan yläosaan tuli lohkeama. Harmittelin lohkeamaa kovasti  ja mietin, mitä sille olisi voinut tehdä. Onneksi en ole kovin ripeä liikkeissäni: ronttasin jalan takaisin sisälle, unohdin sen joksikin aikaa ja kuin ihmeen kaupalla halkeama oli taas umpeutunut kuivassa ja lämpimässä. Tästä nyt sitten korjausvinkkiä kaikille korvan taakse :)


Juhannuksena oli mukavasti aikaa touhuilla. Hiominen ja pari maalikerrosta, ja niin on kynttilänjalkarykelmäni saanut uuden jäsenen.






Ai niin! Unohdin kuvata hienon vinkkini! Maalatessa maalattava esine kannattaa pitää irti alla olevasta suojapaperista tai -muovista, ettei maali irrotettaessa repeile. Huonekalulle kannattaa laittaa vähintään huopatassut alle, mutta tämmöisille pienemmille ja kevyemmille maalattaville asioille toimii näppärästi siivutettu vessapaperihylsy. Tämänkin kynttilänjalan alla on muutama vessapaperihylsystä sentin levyiseksi leikattu tukirinkula, jotka pitävät puuosan irti suojamuovista. Vessapaperirinkuloita käytin myös silloin, kun maalasin taimihyllyä varten hyllylevyjä vaakatasossa. Missään kohdassa maali ei tarttunut maalausalustaan, ja maalausjäljestä tuli siisti. Kätevää!










Kaapista löytyy tämän itse sekoitetun turkoosiin vivahtavan sinisen lisäksi myös vadelmanpunaista maalia, jolla maalasin parvekekalusteet. En vielä tiedä, minne kynttilänjalkakokoelmani laitan, mutta ei sillä ole väliäkään. Parasta on, että pääsee maalailemaan. Se se vasta on mukavaa puuhaa, jos jokin.



lauantai 21. kesäkuuta 2014

TSI: Muovipussiompelus



Joitakin kuukausia sitten törmäsin Joka tyypin sisustuskirjassa ennenkuulumattoman nerokkaaseen käsityövinkkiin, muovipussien sulattamiseen ja ompelemiseen. Sisustuskirjassa tällä tekniikalla oli ommeltu seinällä roikkuva pyykkipussi. Idea jäi kytemään, kunnes sopiva toteutusajatus syttyi mieleen.


Muovipussiompeluksissa muovipussit sulatetaan toisiinsa niin, että "kankaasta" tulee kestävä. Paksumpia pusseja yhdistin päällekäin kolme, ohuempia pusseja tarvitaan useampia.


Ensin täytyy kerätä tolkuton määrä sieviä pusseja. Päällimmäinen kerros jää näkyviin, joten alla olevat kerrokset saavat olla rumempia pusseja.






Pussit leikataan yksikerroksisiksi neliöiksi ja suorakaiteiksi, joita voi latoa päällekäin.






Ja sitten sulatushommiin! Muovipussikerrosten molemmin puolin tarvitaan arkki leivinpaperia, jotta sulaneet pussit eivät tartu silityslautaan tai -rautaan. Voipaperi ei tähän hommaan käy. Kokeilin, ja muovit sulivat paperiin kiinni.






Valmiissa muovilevyissä oli selkeitä laatueroja. Yritin analysoida tilannetta jälkikäteen, ja sanoisin, että paksummista pusseista tulee rypyttömämpi jälki. 






Ja sitten saksimaan, sommittelemaan ja ompelemaan! Jos haluaa tehdä oikein säntillistä ja kunnollista jälkeä, käyttää viivoitinta ja mittanauhaa. Minulla ei nyt muu kiinnostanut kuin jännittävä uusi tekniikka, enkä turhanpäiten viitsinyt alkaa mittailla.





Muutama postaus takaperin esittelin muovitilkkulevyä hameena. Väritykseltään kelpuuttaisinkin tilkkuni vaatteeksi, mutta kovin käytännöllinen muovivaate ei taitaisi olla. Tuskinpa kestäisikään repeämättä.


Ompelukoneen suojahuppuna muovitilkun elämä on kuitenkin niin rattoisaa, ettei liiasta rasituksesta tarvitse kantaa huolta. Vähän vinkkuraiselta se näyttää, mutta mitäpä se haittaa. 










Isosta tilkkulevystä jäi hupun ompelemisen jälkeen vain pieniä paloja jäljelle. Muovitilkkutyö on oikeasti aika isotöinen, ja tähän yhteen pikkuruiseen huppuunkin tarvittiin vaikka kuinka paljon muovipusseja.


Ensi kertaa ajatellen voisinkin alkaa säästellä uutta muovipussikasaa. Tällä kertaa kokeilen sulattamista vain tietynlaatuisilla pusseilla, ja jätän kahisevat pussukat kokonaan käyttämättä. Ehkäpä ensi kerralla voisi ommella jotakin erikoisempaa? Ensi kerralla myös lupaan, että olen todella malttavainen ja leikkaan kaikki tilkut säntillisesti juuri samankokoisiksi.


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kaikki käytännöllinen on aina tosi rumaa



Jos saisin sisustaa ihan niin kuin tykkäisin, sisustaisin tosi nätisti. Ostaisin valtavan määrän kauniita, värillisiä lasimaljakoita, kippoja ja kuppeja, ja asettelisin ne hienosti vain niitä varten varatuille hyllyille. Sohvilla olisi tosi, tosi paljon toinen toistaan kauniimpia sohvatyynyjä säntillisessä rivissä.


No mutta sehän ei ole mahdollista. Kotona tarvitaan paljon käytännöllisiä asioita, jotka eivät ole maljakoita tai tyynyjä. Käytännölliset asiat ovat aina rumia. Ja kun ryhtyy järjestelemään kotiinsa jotakin käytännölliseltä kannalta järkevää, tulee tehneeksi tosi monia rumia sisustusratkaisuja.


Esimerkkinä olohuoneemme upea viihdekeskus. Miehen edellisessä asunnossa palvellut videotykki alkaa olla jo aika vanha, mutta peruspiheinä kitupiikkeinä emme raaski ostaa uutta. Vanha videotykki pitää maailmanlopun meteliä päällä ollessaan, eivätkä sen tehot riitä siihen, että kuva näkyisi, jos sisällä on kirkasta.





Tämmöisestä olohuoneen tyylistä tykkäisin:





Mutta tämmöistä meillä nyt on. Videotykin vuoksi vaaditaan monenlaista kompromissia. Vanhassa talossa ei tietenkään ole sähköpistoketta siellä päinkään, missä pitäisi. Niinpä sähkö tuodaan videotykille ja kaapin päällä tosi somasti lepuuttelevan läppärin luokse kahden (!) jatkoroikan avulla talon perimmäisestä takanurkasta. Huooooh. Siellä toisessa peränurkassa, jossa siis on pistoke, ovat myös kaiuttimet. Kaiuttimia varten kulkee toinen kilometrin mittainen johto läppäriltä peränurkkaan.


Tämmöisiä johto- ja tekniikka-aiheisia sisustusongelmia ei millään jaksaisi miettiä. Ei ihme, että videotykin käyttökuntoon saattamisessa meni meillä reilu vuosi. 






Kokeilin vaihteeksi tuoda pojan huoneen räsymatot olohuoneeseen. Huomatkaa, että Manu-poika loikoilee sohvalla. Ensin se oppi hyppäämään sohvalle. Tällä viikolla se oppi hyppäämään myös sängylle. "Oma paikka, Manu! Mene sinä yksin lattialle nukkumaan, kun me muut Elmo mukaan lukien lepäilemme tässä sängyllä." Jostakin syystä Manu kyseenalaistaa sohvalle ja sängylle hyppimistä koskevat sääntömme, eikä piittaa niistä vähääkään. Jostakin syystä se suunnitelma, jonka mukaan Elmo, joka on pennusta saakka saanut nukkua sängyllä, ei saisikaan nukkua sängyllä enää sitten, kun Manu osaa itse hypätä tarpeeksi korkealle, ei toimikaan.






Videotykin vuoksi olohuoneen isolle ikkunalle piti ostaa pimennysverhot. Parvekeikkunalla oli jo pimentävä rullakaihdin, mutta toinen ikkuna oli niin iso, ettei rullakaihtimissa riittänyt leveys. Turkoosit, joko käyttämättömät tai muuten uudenveroiset pimennysverhot ostimme tietysti Tori.fin kautta. Saimme ne puoleen hintaan siitä, mitä uudet pimennysverhot kaupassa maksavat. Kitsing!








Kartellin valaisin täytyy tietysti nostaa pois tieltä, kun tykin laittaa päälle. Onneksi se sentään näyttää kivalta lattiallakin.


torstai 19. kesäkuuta 2014

Juhannusarvoitus



Juhannuksen ensimmäinen peilin kautta kuvattu selfie on otettu! Tästä on suunta enää samaa rataa eteenpäin!

Kävin jo aamulla hyvissä ajoin ruuhkat välttäen ruokakaupassa, mutta niinpähän vain unohin yhtä ja toista listalta. Vessapaperi on aina juhlapyhien aikaan ykkösenä ostoslistalla, koska vessapaperiton juhannus ei olisi juhannus ensinkään. Vessapaperia ei voi koskaan unohtaa, mutta harvemmin ostettavat asiat pääsivät nyt unohtumaan. Nyt ei sovi olla leväperäinen; täytyy tarkasti miettiä, mitä tarvitsee. Ovathan kaupat sentään kaksi päivää kiinni. Ensimmäisenä ostoslistallani ovat ainakin tuorekukat ja samppoo; olisi karseaa olla juhannuksena kukaton, ja vielä karseampaa olisi, jos ei olisi edes samppoota. Käyttäisinkö palasaippuaa? Laminaattilattioille tarkoitettua Tolua? Tekisinkö omaa samppoota ruokasoodasta ja etikasta? Paras on juosta kipin kapin uudelleen kauppaan.



Tänään pitäisi siivota, mutta ompelukoneella on vielä työ kesken. Kaikenlaiset arvuuttelut ovat aina olleet blogissani hyvin suosittuja. Niihin vastaa keskimäärin 0.3-0.7 ihmistä per postaus. Tässä siis juhannusarvoitus:






Tuhannen pistettä sille, joka arvaa, mikä tekniikka on kyseessä ja mikä tästä tulee. Hame siitä ei tule, vaikka innostuinkin jo värikästä hepsukkaa päälleni sommittelemaan.


Lopuksi tahtoisin jakaa kaikille tämän netissä kiertäneen, kaikin puolin ajankohtaisen muistutuksen:






Mukavaa juhannusta kaikille! Minä jäin yksin kotiin siivoamaan, ompelemaan ja herkuttelemaan, joten palaan tänne varmasti pian.


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kaksi kivaa kirppislöytöä



Kaksi väistämätöntä totuutta pätee ihmiselämässä poikkeuksetta: aina on hyvä hetki pyörähtää vähän kirpputorilta, eikä tolkulla ihmisellä voi koskaan olla liian monta pärekoria.


Näiden saatesanojen säestämänä saanen esitellä pari uutta kirppislöytöäni. Isokokoinen pärekori oli oikeasti vähän ylihintainen, kun toinen kahvakin on aivan kuin itse olisin sen kirveellä ja sirkkelillä veistänyt, mutta kerrankos sitä. Kotoisaa koria suunnittelin makuuhuoneen suunnalle, mutta hetkisen Manun ja pärekorin yhteistä telmintää (pärekorin laitojen pureskelua) katseltuani totesin, että pärekori ja Manu täytyy nyt heikomman osapuolen turvallisuuden vuoksi erottaa toisistaan.






Laittaisinko siihen vilttejä, tyynyjä vai lehtipinoja? Tai ehkä kankaita tai lankarullia?






Toinen löytö olikin sitten pienempi, oikein sympaattinen Paddington-säästölipas. Paddingtonin hattu on irrallinen, ja sen alla on kolo kolikoita varten.






Ovatkohan nämä Paddington-lippaat jonkinlaista keräilytavaraa? Yritin etsiskellä netistä hinta-arvioita, mutta löysin vain yhden myymättömän säästölippaan Huuto.netin sivuilta. Itsehän maksoin karhuherrasta kohtuulliset 90 senttiä, ja olen nyt löytöni vuoksi varsin ilomielinen.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Käsityö- ja sisustuskirjoja kirjastolta



Kesä ja kirjastot! Kävin kirjastolla lainaamassa vinon pinon toinen toistaan ihastuttavampia sisustus- ja käsityöaiheisia kirjoja. Osan ehdin jo selata läpi, osa odottelee vielä tarkempaa tutustumista. 






Näihin Yoshiko Tsukion pusero-, mekko- ja tunika-aiheisiin käsityökirjoihin törmäsin joskus netissä, ja aivan varta vasten lähdin näitä nyt kirjastolta hakemaan. Todella kauniit, selkeät kirjat, ja hirvittävän simppelit ohjeet. Kirjan alkupuolikas esittelee mallit kuvina, loppuosasta löytyy ohjeet. Kaavat ovat erillisellä kaava-arkilla, joten ohjeet pystyy toistamaan näpsäkästi.






Näistä kirjoista aion kyllä ehdottomasti ommella jotakin. Kirjojen mallin päällä väljät vaatteet näyttävät viehättäviltä, mutta pelkään, että itse voisin muistuttaa enemmänkin raskaana olevaa Muumipappaa jotkut koltut päälläni.


Ihan vasta laajensin kangasvarastojani, mutta kun näitä ohjeita selailee, ei kaapista löydy yhtään mitään sellaista, jolla voisin testata ohjeita. Onko tämä oikein? Ei ole!






Amigurumi-kirja jäi mieleen, kun Oma koti valkoisen Miia esitteli lapsensa uuden virtahepon. Joku vähän kookkaampi möllykkä täytyy kyllä näpertää itsekin!






Ja mikä ihana, värikäs sisustuskirja hyllystä löytyikään! Sisustuskirjoja tulee enää melko harvakseltaan luettua. Jotenkin käännöskieli tuntuu sisustuskirjoissa niin erityisen kököltä, ja kun siihen vielä lisätään opettavainen asenne, niin jo on kaikki riemu tiessään. Yritän ratkaista ongelman olemalla lukematta sisustuskirjojen tekstejä. Katson vain kivoja kuvia.






Jämälanka-kirjaa en ole vielä ehtinyt avatakaan, mutta kannen kuva on niin lupaava, ettei tämä voi tuottaa pettymystä. Meiltä löytyy jämälankoja vaikka kuinka!






Virkkauskirjan valitsin kannen kuvan perusteella: yläreunassa oleva pinkki kukka on niin hieno, että se on pakko opetella tekemään. Olen monet kerrat yrittänyt virkata kukkaa, mutta vielä koskaan en ole siinä onnistunut. Nyt kyllä onnistuu.






Oliko tästä postauksesta innoittajaksi? Tuleeko mieleen joku aivan ehdoton kirjavinkki, jonka haluaisit jakaa koko maailmalle?