keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kesävarpaat



Pitkän hellekauden jälkeen pari viimeisintä päivää on tuntunut suorastaan vilpoiselta. Onneksi uusi helleaalton on ihan juuri nurkan takana, ja sitten pääsee taas uimaan! Tänä kesänä olen uinut enemmän kuin monena vuotena yhteensä. Asumme veden äärellä, ja löysimme tänä kesänä huikean epävirallisen uimapaikan aivan kivenheiton päästä kotoamme. Yleisillä uimarannoillahan on nyt Tampereella ja täällä Oulun Lämsänjärvelläkin ollut mahatautiepidemioita. Ei tee paljon mieli lähteä vatsatautilampeen uimaan, joten oma, henkilökohtainen uimapaikka sattui sopivaan saumaan. Mutta ihanko totta yhden ihmisen eritteet tartuttavat satoja ihmisiä järven välityksellä? Hullua!


Niin tai näin, luokittelen yleiset uimarannat mieleni kategorioissa jatkossa sarjaan "epäilyttävät" sekä "mielellään vältettävät". Onneksi on oma salapoukama.


Festareilla ja muissa riennoissa sentään kelpaa vielä rillutella. Viime viikonloppuna vietettiin Oulussa Qstock-festivaaleja, joihin olimme mieheni kanssa jostakin mielenoikusta lupautuneet siivoustalkoisiin. Kymmenen tunnin orjatyötä vastaan, miljoonia tupakantumppeja maasta pikku kätösin noukkimalla saimme kahden päivän rannekkeet. Liputhan myytiin tänäkin vuonna loppuun, ja netissä lippuja kaupiteltiin aivan käsittämättömillä voitoilla eteenpäin: alkujaan satasen lipuista näytti kepoisesti saavan pari kolmekin sataa. Siinä mielessä on siis hyvä, että meillä ei ollut "oikeita", ostettuja lippuja. Pihipäisyyttämme olisimme aivan varmasti myyneet liput ja jääneet kotiin istumaan. Siinä olisi ihana Erinkin jäänyt näkemättä. 


Aika hyvin, että kahden päivän festareilta alla oleva kuva on ainoa otos. Omalla parvekkeella otettu, tärähtänyt kuva omista jaloista ja aikataululipukkeesta, jee. Oli meillä oikeasti tosi kivaa. Festareiden jälkeen siivoamassa ollut talkooporukka sai vielä yllätyksenä ylijäämäleipiä kotiinviemisiksi. Mikä säästö! Niitä leipiä olemme syöneet tänne saakka, ja vielä huomisellekin riittää! Kyllä se niin vain on, että pihipäillä on kaikkein hauskinta, vielä päiväkausia festareiden jälkeenkin.







Illat alkavat selkeästi pimetä kohti syksyä, ja tänään ensimmäistä kertaa aikoihin iskikin neulomisinto! Kaivelin lankavarastoja sievän värisen langan varalta, etsin netistä pipon ohjeen ja ryhdyin nipsuttelemaan. En ollenkaan osaa muokkailla ohjeita, ja näyttäisikin siltä, että tästä piposta saattaa nyt tulla hieman liian pieni. Jos näin käy, se on sitten joululahja jollekulle sukulaistytölle. Sama se on, mitä sitä neuloo. Pääasia on, että puikot kilisevät.






Ja kotona taas... Sisustuskärpänen on pysytellyt viime aikoina hyvin loitolla. Poika on reissussa mummonsa kanssa, ja siksi tyhjillään oleva pojan huone on säästynyt pahimmalta myllytykseltä. Tässä siis kotimme tämän hetken siistein nurkkaus. Se nurkka, jota voi mennä tuijottamaan niin, että silmä lepää.





Huomispäivälle luvataan kesän karmeimpia ukkosia. Ehkäpä huomenna tulee oleskeltua sisällä ja tehtyä kotijuttuja. Tai sitten ei.


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Sinisen maljakon arvoitus



Samalla kirppiskerralla rulokaapin ostamisen aikaan löysin sinisen maljakon, jonka alkuperä on minulle täysi mysteeri. Olen yrittänyt googlettaa kotimaisia maljakoita, mutta samanlaiseen en ole törmännyt. Nuutajärvellä on saman mallinen maljakko, mutta röpelöpinta ja väritys ovat erit.


Osaako joku kertoa, kuka on valmistanut tämän maljakon? Mikä on tuo vihainen, nyrkkiä puiva ukkeli? Entä minkä paikkakunnan vaakuna on ukkelin alla?












Olisipa hienoa, jos joku osaisi kertoa tästä maljakosta enemmän! Onkohan tämä aivan tusinatavaraa vai teinkö kaikkien aikojen löydön?


torstai 24. heinäkuuta 2014

Parin euron kimppu



Lidlin 2.50 euron jättikokoinen ruusukimppu löysi ruokakauppareissulla tiensä meidän kotiin. Kuvittelenko, vai onko kukkakauppojen ja markettien ruusuissa joku ero? Nämä ruusut eivät tuoksu yhtään millekään. Leikkokukissa on kyllä jotakin aivan erityistä taikaa; koko olohuone tuntuu ruusukimpun myötä niin paljon kivemmalta!


Olohuoneessa on muuten kaikki ennallaan, paitsi että huonekalut ovat vaihtaneet paikaansa. Ruskea sohva on nyt ikkunaa vasten, valkoinen sitä vastapäätä keskellä lattiaa. Pelipyötä on kuvasta katsoen vasemmalla; entinen pelipöytänurkkaus on nyt pyhitetty ompeluasioille.












Manu-koira on nyt viisi kuukautta vanha, ja siitä on tullut valtavan iso rontti. En tiedä, onko kyse Manun villistä luonteesta vai siitä, että on kaksi koiraa, mutta Manu on aivan hirvittävä häseltäjä. En muista, ettäkö Elmo olisi koskaan pentuna ollut noin rasavilli. Joka paikan se on aina sotkemassa, ja aina se on tiellä höseltämässä. Sääliksihän tuota käy.


Mutta nyt mukavasti kohti edessä siintävää viikonloppua! Minä sain eilen oikein hienoja uutisia, ja aion nyt koko loppu viikon ja siitä edespäinkin olla näin: :) :) :) :) :)


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Sohvat seilaavat



Vihreä nahkasohva, joka vastikään muutti meille asumaan, löysi uuden paikkansa pojan huoneesta. Olohuoneeseen järjestin ompelunurkkauksen, joten kolmen sohvan elo alkoi käydä kovin ahtaaksi. 


Vihreä nahka sopiikin aika kivasti turkoosin seinän pariksi. Sohvan ja ompelunurkkauksen myötä huonekalut ovat vaihtaneet paikkojaan sekä pojan huoneessa että olohuoneessa. Mukava, kun on vähän vaihtelua.








Olohuoneessa on taas pyykkipäivä. Valkoisen sohvan rungon päällinen on taas pesussa. Siitä saamme kiittää Manua, joka on alkanut nostella kinttujaan huonekalujen nurkille. Olisipa olemassa joku sitruunapanta, joka antaisi sopivan tujun sähköshokin aina, kun koiranpentu pissii kalusteille.


Mutta mikäpä tässä pyykkiä pestessä. Ilmat ovat niin suotuisat, että pihalle ripustettu pyykki kuivuu yhdessä hujauksessa. Huomenna meidän olohuone on taas entistä ehompi, ja sitten on taas Manulla mukava pissiä ympäriinsä.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ikivanha rulokaappi



Ikivanha rulokaappi on päässyt arvoiselleen paikalle. Ostin kaapin kotiinkuljetuksella, ja se tuotiin somasti viimeistä porrasta myöten perille saakka. 


Vielä kaappi on aivan tyhjä. Ensin täytyy puhdistaa sisätilat oikein varovaisesti ja miettiä tarkkaan, mitä sisälle laitetaan.






Pöytäkannessa on kulumaa. Jossain vaiheessa voisin sen käsitellä uudelleen, mutta tämä aihe vaatii erityistä perehtymistä. Mitä tuohon pintaan laitetaan? Jotakin vahaa?


Kukertavat sini-oranssit hyllypaperit saavat jäädä paikoilleen. Miten hirvittävän hupsu ajatus onkaan suojata hyllypintoja sisäpuolelta vuoraamalla ne paperilla. 






Kaapin takaa löytyy leima ja paperilappu, joka kertoo vastaanottajan ja lähettäjän.









Raivasin olohuonetta uuteen uskoon ja tein rulokaapille tilaa siihen, missä jalkapallopelipöytä oli ennen.









Kaapin päällä oleva sininen maljakko on samanaikainen löytö samalta kirpparilta kuin kaappikin. Maljakosta täytyy kyllä ottaa tarkemmat kuvatkin; toisella puolen lasiin on puhallettu nyrkkiä vispaavan äijän kuva, alla on joku vaakuna, jota en tunnista. Osaako joku kertoa, kenen valmistamaa lasia tämä on? Nuutajärvellä on vastaanvan muotoisia maljakoita, mutta ne taitavat olla eri sävyä ja niistä puuttuu maljakon symmetrinen röpelöpinta.


Kaapin päällä on sopivasti tilaa uusille vanhoille lasilöydöille. Olen niin intoutunut tästä uudesta lasiesineiden keräämisharrastuksestani, että luulen, ettei tälle tule koskaan loppua. On huippujännittävää löytää kiva kippo ja yrittää selvittää sen peruja. Parasta tietysti on, jos on sattumalta tehnyt arvokkaan löydön ihan pikkurahalla. Toiseksi parasta on, että vanhat värilliset lasiastiat näyttävät todella syötäviltä, ja niitä on mahtavaa sommitella yhteen. 


torstai 17. heinäkuuta 2014

Hirveän kiva mekkokaava



Mummolareissuilla tapaan linnoittautua ompelukonehuoneeseen juuri siihen huippuompelukoneen ja jättikangasvarastojen väliin. Nyt oli niin kuumat ilmat, etten tohtinut sisätiloissa kauaa olla. Käsityölehdet täytyi tietysti selata ja kangasvarastot tutkia. Otin kivojen mallien ohjeista valokuvat ja kopioin kaavat kaavapaperille, että pääsisin sitten kotona kokeilemaan uusia ohjeita.


Tämä supersimppeli mekko osoittautui paljon kivemmaksi kuin olisin osannut odottaakaan. Malli istuu justiinsa, ja erikoisen epäantelias kaula-aukko ja siveelliset hihat ovat mielestäni herttaiset. Malli löytyy jostakin tämän vuoden puolen Suuri Käsityö -lehdestä. Huikean hieno kangas on peräisin joltakin luvulta; kaikki nämä vuodet se oli odottanut minun saapumistani sievästi viikattuna.















Tässä mekossa on jännittävä 60-lukuinen ilme. Malli on tosi helppo ja nopsa ommella, ja ajattelinkin hyödyntää näitä kaavoja uudelleenkin. Seuraava mekko voisi olla musta.


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kukkia ja ikkunaostoksia



Kesän kukat ovat nyt ihanimmillaan. Nappasin mummolareissulla mummon pihasta kolme liljaa mukaan, ja oranssit kukat ihastuttavat nyt meillä sisätiloissa. Pitkiin aikoihin en ole ostanut uutta kimppua kotiin; ulkomaailma on nyt niin mukavan rehevän kukkea, ettei haittaa, jos sisällä ei aina olekaan uutta puskaa.






Sillä välin, kun olimme poissa, olivat parvekkeen kukatkin alkaneet kukoistaa. Olin ehtinyt antaa näille jo roskakorituomion, mutta niin vain krysanteemikin pukkaa uutta kukkaa, samoin jo kertaalleen kaikki kukkansa tiputtanut ruusu. Poissaoloni puutarhasta tekee näköjään pelkkää hyvää.












Ja sitten se eilinen hetken mielijohde, uusi vanha kaappi! Näyteikkunassa killunut Lahden Puukaluston rulokaappi kiinnitti huomioni jo matkan päästä. Tänään se kannettiin eteiseen, jossa se tuumailee tulevaa paikkaansa. 






Noin upea vanha kaappi! Miksihän joku on siitä luopunut?


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kesätunnelmissa



Huh hellettä! Vähänlaisesti on tullut kotona sisällä oltua, ja vielä sitäkin vähemmän mietittyä mitään sisustukseen liittyvää. 


Kirkkaalla säällä on kiva ottaa kamera mukaan ja mennä ulos räpsimään.





























Töiden päätteeksi kipaisin ihan pikapikaa pitkästä aikaa kirpparilla. Kuten arvata saattaa, löysin taas ihan etsimättäkin jotakin huikean hienoa. Huomispäivänä uusi kaappi kuskataan meille kotiin saakka, ja sitten pääsen ihastelemaan uutta löytöäni. En viitsi laskea, monesko kaappi tämä minulle on, koska tieto saattaisi lannistaa. Mutta niin se vain on, että vanhoja, hienoja kaappeja ei koskaan voi olla liikaa.


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Huoneesta toiseen



Taas on puljailtu huonekaluja paikasta toiseen. Muistelin, että iso kaappivanhus siirrettiin makuuhuoneesta olohuoneeseen vain ihan vähän aikaa sitten, mutta kyllä kai siitä yli puoli vuotta ainakin on. Nyt kaappi raahattiin takaisin alkuperäiselle paikalleen makuuhuoneeseen; vaikka se ei siellä niin hyvin olekaan näkösällä, niin eipähän ole tukkimassa olohuonetta ahtaaksi ja tunkkaiseksi.







Viikko sitten kokeilin, josko ompelupöytä sopisi sängyn oikealle puolelle. Kyllähän se siihen mahtui, mutta hyvältä se ei näyttänyt. Lasivitriini pitäisi siirtää takaisin oikealle paikalleen. Isommalle kirjahyllyllekin olisi tarvetta.









Nyt on kaappivanhus paikoillaan ja valmiina uuteen arkiviikkoon.



lauantai 5. heinäkuuta 2014

Vihreä nahkasohva



Vihreä on uusi valkoinen. 


Miehen työhuoneessa lojui ylimääräinen vihreä nahkasohva, joka oli vaarassa joutua hävityksen kauhistukseen. Löysimme sohvan työpaikalle nettikirpparin kautta jokunen vuosi sitten, ja nyt me sitten asumme sen kanssa yhdessä.


Sohvarassu on mukavasti rähjäinen ja patinoitunut. Miehen mielestä se menee pilalle sohvatyynyillä. Miehekkyys kuulemma kärsii. Mutta mitä on sohva ilman liian monta sohvatyynyä.
























Kolme erityylistä sohvaa yhdessä pienehkössä oleskelutilassa. Ei se mikään ongelma ole. Vielä mahtuu ainakin muutama.


torstai 3. heinäkuuta 2014

Kesäisiä tunnelmia



Siirrymme muistelmien pariin: olipa kerran yksi kesäinen päivä, kun aurinko paistoi, eikä vettä satanut. Sen pituinen se.


Onneksi otin taas kuvia todisteeksi, niin on jotakin, mitä muistella. Täällä Oulun perukoilla on niin susisurkeat säät, että ei millään uskoisi, että heinäkuuta eletään. Aamulla (no, päivälläkin) saa olla hanskat kädessä, kun pyöräilee. Parasta olisi, ettei tarvitsisi pyöräillä ollenkaan, koska sataa. Mutta mikä onkaan pahinta; luihin ja ytimiin pureva tuuli vaiko kasvoja vasten piiskova sade?


Silloin iloisella säällä olin iloisella mielellä. Ja niin taas haksahdin marketin tyynyliinaosastolla. En muista, koska olisin viimeksi käynyt missään kaupassa hypistelemässä yhtään mitään, mutta ruokamarketissa on aina pakko kävellä jonkun kivan hyllyn ohi. Siellä on aina se joku kiva juttu laitettu oikein tyrkylle niin, etten parhaalla tahdollakaan voi olla näkemättä sitä. 


"Hei, olen Vallilan kiva uusi tyynyliina. Katsopa kuosejani, no niin, olen jo korissasi."





Tyynynpäällinen maksoi hieman alle 7 euroa, mikä selittää tuplahaksahduksen: ostin toisenkin tyynynpäällisen. Toinen tyynynpäällinen on sen verta enemmän romanttishenkinen, ettei se oikein mahdu samalle sohvalle retrotyynyn kanssa.


Parveke on tällä hetkellä litimärkä. Viikonloppuna (vai koska se oli, kun paistoi), laitoimme grillin lämpenemään ja grillasimme perinteistä suomalaista kasvista, maggaraa.












Uudet peltiset kukkapurkkien pidikkeet, joilla varmasti on olemassa jokin virallinenkin nimi, ovat mielestäni oikein hienot. Nämä ovat sen verran leveät, että kukkapurkit taitaisivat mahtua sisään sellaisenaankin.


Kukkapurkkipidikkeet toivat parvekkeelle sen verran lisää istutustilaa, että kesäkukkia täytyisi ostaa lisää. Mutta onko nyt jo liian myöhä? Kannattaako enää yrittää leikkiä kesää? Johan päivä on alkanut lyhentyä, ja kohtahan ne koulutkin alkavat.