sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kohti värikästä arkea



Siivouspäivää odotellessa kelpaa kuvata ainoastaan sohvannurkalla keikkuvaa torkkupeittoa. Jos kohdistaa katseensa siihen, ei ollenkaan tarvitse miettiä ympärillä vellovaa sekasortoa. Uudet, tietokoneeseen liittyvät ostokset lojuvat vielä levällään. Muutamat ullakolta haetut vanhat romppeet eivät ole löytäneet paikkaansa, ja nekin ajelehtivat ympäriinsä. Olohuone kaipaa kipeästi rivakkaa selvitystä.


Ensi viikolla siivoan talon perinpohjaisesti. Vaihdan järjestystä olohuoneessa, niin on mukava sitten ottaa uudet syysjutut esiin. Sekalaiseen ja sotkuiseen huoneeseenhan ei tietenkään voi tuoda uusia kynttilöitä ja tyynynpäällisiä. Ensin täytyy kaiken olla tip top. Pienet, uudet sisustusostokset saavat sen aikaa odotella pusseissaan.






Huomenna alkaa syyskuu ja vieläpä sokeriton sellainen. Olen paniikinomaisesti yrittänyt viime päivät pämpätä sokeria varastoon asti ja miettinyt, miten ikinä korvaankaan makeat naposteltavat. Sokeroimaton vauvojen hedelmäsose toiminee akuutissa hätätilassa. Kuulemma pakastetut viinirypäleet ovat myös hyviä. Mikäänhän ei tietenkään voi korvata korvata suklaata, pullaa, karkkia ja muuta herkkua, mutta jospa unohtaisin ne, kunhan alkushokki hälvenee.


Tänään on kesän viimeinen päivä, ja huomenna astutaan syksyyn. Syyskuu on mukavaa, uuden alun aikaa. Siispä kohti parempaa ja mukavampaa elämää! Minulla on ainakin heti huomispäivästä lähtien mukavaa työtä ja kivoja, uusia haasteita!


perjantai 29. elokuuta 2014

Hammaslääkärin jäämistöstä



Kyllä minä kohta lopetan siitä aikojentakaisesta ullakkoreissusta paasaamisen. Minun kaltaiselleni hamsterille ja erikoisten vanhojen tavaroiden ihastelijalle ullakon tyhjentäminen oli vain niin kertakaikkisen sykähdyttävä kokemus, ettei siitä aivan hetkessä toivu.


Eilisessä postauksessa vilahti minipullosetti, jonka nyt esittelen vähän paremmin. Nämä pienet romppeet tulivat minun mukaani vain siitä syystä, että ne sattuivat lojumaan sellaisen puulaatikon pohjalla, jonka halusin ottaa. Muuten siinä hävityksen kauhistuksessa, joka ullakolla vallitsi, olisi ollut aivan toivotonta yrittää löytää joitakin yksittäisiä pikkutavaroita. Ajattelin, että puulootan pohjalla lojuvat romppeet saavat lojua paikoillaan, kunnes kotona ehdin käydä ne paremmin läpi.


Tämä rautainen lasipullosetti on varmastikin kuulunut aikanaan hammaslääkärille. Kaikki viisi lasipulloa korkkeineen olivat tallessa! Kaksi korkeista on vähän eriparisia, mutta ei parane nirsoilla turhista.






Rautakehikossa on tällainen kippimekanismi. Alkohol, decal, mitä lie, vety ja vety. Aika hurmaava!






Metallisissa injektioruiskuissa puolestaan on lasiset putelit sisällä. Itse injektioneulat lienevät kuitenkin olleet kertakäyttöisiä? Muistan lukeneeni ikivanhan lehtijutun siitä, miten kertakäyttöisten terveydenhuoltovälineiden käyttö yleistyy ja pestävät siteet ja ruiskut alkavat jäädä taka-alalle. Kuollaksenikaan en muista, miltä luvulta tuo juttu oli. 1960-luvulta? 






Varsinainen loota, jonka pohjalta tätä sekalaista tavaraa kaivelin, oli vanerinen laatikko. Oikein sievä minusta!









Vaneriloota on ainakin tällä hetkellä olohuoneessa. Ajattelin, että sinne voisi sulloa ylimääräiset sohvatyynyt ja torkkupeitot. Nyt siellä odottelee käyttöönottoaan uusin markettilöytö, Finlaysonin petivaatteet. Ja mikä parasta, 50 prosentin aletarralla! Oo!






Mutta nyt on aika mennä pesemään kasvonaamiot kasvoilta ja alkaa laittautua illan kemuihin! Tänään juhlistetaan tuttujen uutta, juuri perustettua yritystä. Onnea heille ja samalla kaikille muillekin yrittäjille! Niin sitä pitää!


torstai 28. elokuuta 2014

Räpsyjä ja vilauksia ullakon aarteista




Miksi panttasinkaan uuden linssin ostoa näin kovin pitkään? Uusi maailma aukenee silmieni edessä. Tätä valovoiman määrää. Nämä mahdollisuudet. Pystyn kuvaamaan jopa hämärän laskiessa ilman jalustaa ja salamaa (aivan kuin niitä nyt ikinä käyttäisinkään). Käsittämätöntä.


Pystyn ottamaan iltakuvia jopa tummanpuhuvasta makuuhuoneesta. 











Ullakkoreissulta on monen monta mukaan tarttunutta juttua vielä esittelemättä. Otin mukaani kaksi puulootaa, toisen vanerisen ja toisen tämmöisen vankasta puusta tehdyn. Vaneriloota on jo kuurattu ja otettu käyttöön, mutta oikeasta puusta nikkaroitu loota odottelee vielä eteisessä jatkotoimenpiteitä. Sen pohjalle on joskus aikoinaan hajonnut lasipullollinen tervaa. Tai ainakin haluan ajatella, että se on tervaa. Mikähän soodan tupsuttelu tämmöiseen tahraan auttaisi? Onneksi vain pohja on tahriintunut, ja muut puuosat ovat hyvännäköiset.


Kuvasta ei oikein saa käsitystä lootan koosta: tämä on niin jättimäinen laatikko, että sinne voisi sulloa vaikka kaikki pojan pehmolelut.






Ullakolta kannettu kirjahylly on saanut taas lisää täytettä ajelehtivista kirjoista ja lehdistä.







Kesäkukatkin jaksavat vielä sinnitellä. Kätevää, kun joka päivä sataa: ei tarvitse jatkuvasti olla kastelemassa kukkia.






Rulokaapin päälle on kertynyt melkoinen kokoelma erilaisia koriste-esineitä. Etualalla näkyy ullakolta pelastamiani lääkärinvälineitä, joista ehkä olisi aiheellista ottaa esittävämpiäkin kuvia. Rautaisessa kippitelineessä on viisi pientä lasipulloa. Pullojen vieressä on injektioruiskut, joiden runko on metallia ja pullo lasia. Viimeisessä hengenhädässä antaisin kenenkään pistää minua ei-kertakäyttöisellä ruiskulla. Mikä ajatus!








Aika paljonhan noita ullakkotavaroita tuli hamstrattua, mutta olen niistä vain enemmän kuin iloinen. Yhden setin sekalaisia vanhoja hammaslääkärin pakkauksia ja mitä lie tavaraa myin eräässä netin retroryhmässä, ja huutokisa nosti hinnan vieläpä varsin hyväksi. Huutokaupan päätyttyä vaihdoin ostajan kanssa muutaman sanan, ja kävi ilmi, että työkseen korusepän töitä tekevä ihminen oli ennenkin ostanut vanhoja hammaslääkärin tarvikkeita. Kuulemma esimerkiksi poranterät ovat käypää käyttötavaraa tarkassa käsityössä. Ja minä kun olin heittää terät roskiin ja kuvittelin, että lootilla oli pelkkä esteettinen arvo. 


Vielä näidenkin pienten vilautusten jälkeen riittää ullakkoaarteita esiteltäväksi hamaan tulevaisuuteen. Ullakonsiivoustalkoissa törmäsin aivan vieraaseen ihmiseen, joka löysi jemmaamani kasan ja halusi lainata siitä yhtä tiettyä tavaraa omiin projekteihinsa. Lainasin romppeet, mutta jäin heti harmittelemaan, josko kyseessä olikin huijausyritys. Eipä ollutkaan! Sovimme tavaroiden noudosta, ja eilispäivänä hain jemmakasani takaisin ehommassa kunnossa kuin olin ne alkujaan nähnyt.


Tällä hetkellä jemmakasa odottelee vielä auton peräkontissa; sekin haluaa tietää, kuka sen jatkokäsittelee.


Miksi eivät puulootien pohjalle hajonneet tervapullot puhdistautu itsekseen, kuluneet huonekalujen maalipinnat ehostaudu pelkästä ajatuksesta ja seinille porattavat hyllyt ole paikoillaan. Nämä ovat näitä elämän suuria kysymyksiä, joihin ei ehkä koskaan saada vastausta.


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Linssi- ja tietokoneostoksilla



Kyllästyin lopullisesti puolisentoista vuotta sitten ostamaani romuläjäläppäriin, josta on ollut vain ja ainostaan harmia, ja kävin tänään vähän elektroniikkaostoksilla. Inhoan kaikenlaisten tietoteknisten vermeiden ostamista, koska ostopäätöksen eteen pitäisi nähdä hirveä vaiva, ja laitteista pitäisi olla todella paljon tietoa, että tietäisi saavansa juuri sellaisen vempeleen kuin tarvitsee. Ja kun sitten lopulta saa ostettua jonkin pömpelin, ei se näy missään muualla kuin lompakon köyhyytenä. Siinä missä uutta, tuoretta leikkokukkapuskaa saattaa hehkuttaa vaikka Facebookissa, ei uudesta tietokoneen käyttöjärjestelmästä riitä samalla tavalla kerrottavaa. "Hei, katsokaa minun uutta Linuxiani!". Jotenkin siihen on kovin vaikea samaistua. Siinä on jotakin niin kovin teennäistä.


Mies uusi oman pöytäkoneensa tuossa vuosi takaperin, ja ylijäänyt vanha keskusyksikkö on siitä lähtien köllötellyt kaapin perukoilla. Olin vallan kokonaan unohtanut sen olemassaolon, mutta kun työhommien takia yksi pöytäkone ei enää riittänyt kahdelle ihmiselle, eikä omasta läppäristä ollut yhtään mihinkään (se romu!!), alkoi muisti palautua verrattain nopeasti. Niinpä lompsin suoraan liikkeeseen ja ostin sen näytön, joka oli paitsi parhaimman näköinen (kriteeri numero yksi) ja jonka hinta oli kohtuullinen (eli halpa). Samalla ostin ergonomisentuntuisen näppäimistön ja hiiren.



Ja kun sitä on kerran päässyt shoppailun makuun! Uusi kameran linssi on ollut pitkään ostoslistalla, mutta en kerta kaikkiaan ole saanut sitä ostettua. Kynnys lähteä kauppaan on ollut kovin korkea, kun ei ole ollenkaan viitsinyt tehdä taustatyötä. Jos nyt tavallinen tallaaja voikin ostaa tietokoneen näytön hinnan ja ulkonäön perusteella, on linssin hankkiminen vähän mutkikkaampaa. Minulla oli oma kameran runko mukana, ja samalla reissulla, kun hain näytön, putkahdin kameraliikkeessä kokeilemassa paria linssiä. Ihan mahtava, kun saa oikeasti kunnollisia kommentteja ja kunnollista opastusta asiantuntevalta myyjältä. 



(Oikeastaan kokeilin jo kodinkoneliikkeessä yhtä linssiä, mutta koska myyjä oli vielä enemmän pihalla kamera-asioista kuin minä, ja koska kaupassa ei ollut muita linssejä kuin se yksi ainoa ja koska sekin oli ihan huono, ei tuota ensimmäistä shoppailuyritystä kannata edes mainita.)







Ostin objektiivin Oulun Kuvasta, pienestä keskustan putiikista, pelkästään periaatesyistä. Yritän aivan tarkoituksella välttää isoja jättimarketteja sekä siksi, että pieniäkin liikkeitä täytyy muistaa tukea että siksi, että palvelu isoissa liikkeissä on usein aivan käsittämättömän ala-arvoista. Hermoja särkevän surkean romuläppärin takuun kanssa on nyt tapeltu vuoden verran ison liikkeen kanssa, enkä todellakaan koskaan enää tule ostamaan tuosta liikkeestä yhtään mitään. Se nyt vaan on tyhmää.



Linssi oli pikkuliikkeessä parikymppiä kalliimpi, MUTTA ekstrana takuuaika on peräti kolme vuotta. Canonin oma takuu on vain yhden vuoden verran, ja sen isotkin liikkeet tarjoavat. En kyllä usko, että objektiivi voisi mitenkään itsekseen hajota, mutta onhan tuo nyt kuitenkin mukava plussa. Jos ei muuten raaski maksaa samasta tuotteesta vähän enempää, voi ajatella, että sillä hinnalla saa kolme kertaa pidemmän takuuajan.








Uutta on myös kameralaukku! Hieno ja ennen kaikkea käytännöllinen. Olen aika huolettomasti roikotellut kameraani milloin minkäkin laukun pohjalla, mutta tästä päivästä lähtien asiaan tulee muutos. Oikea kameralaukku on niin hyvin pehmustettu ja niin sopivan kokoinen, ettei kamera pääse siellä hölskymään, mikä on tietenkin aika oleellista sen kannalta, että kamera ja linssit pysyisivät ehjinä ja hyväkuntoisina.







Uudesta linssistä perinpohjaisesti innostuneena näpsäilin muutamia kuvia sieltä täältä. Alempi kuva ei olisi onnistunut vanhalla linssilläni; tämä uusi linssi on selvästi edellistä valovoimaisempi. Valovoimaisuus ei taida selittää sitä, että ikkunaa vasten otetusta kuvasta tuli näin valoisa (yleensä vastavaloon otetut kuvat ovat mustia, paitsi jos tietää mitä tekee). Tämä pitäisi nyt jotenkin analysoida järkiperäisesti. Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että uuden linssin ja minun liipaisinsormeni yhteistyö on nyt saumatonta. Kröh.







Lopuksi vielä kuva siitä uudesta näytöstä! Näyttö on minusta oikein hieno, siis niin hieno kuin nyt joku tekninen verme voi ylipäänsä olla. Myyjä sanoi, että reunojen ohuudesta voi päätellä, onko näyttö uudempaa vai vanhempaa mallia. Tässä on nyt sitten oikein ohuet ja hienostuneet reunat.







Vanhaan keskusyksikköön piti ladata uusi käyttöjärjestelmä, ja sen myötä minusta tuli nyt Linux-ihmisiä. Kauas unholaan jääkööt tuhannet taistot uskomattoman surkean Windows 8:n kanssa! Sen kanssa ei ihmisen kannata alkaa pelata. Järki lähtee, mielenterveys vankkuu. Uusi kone on muutoin aivan käyttökuntoinen, mutta joku verkkokortti siitä puuttuu (VOI HUOH!) ennen kuin sillä voi päästä nettiin asti näpyttelemään. Tietokoneasiat ovat kyllä aivan loputon suo. Mutta kuinka mahtavaa onkaan käyttää konetta, joka oikeasti toimii niin kuin sen kuuluukin! Hip hip hurraa!



Ai niin. Ompelukonepöytä tosiaan kiittää. Läppärihän ei ole tarvinnut mitään pysyvää työpistettä, mutta toisin on nyt tämän pöytäkoneen kanssa. Hei hei ompelukoneet. Tervetuloa keskusyksikkö ja tuhat uutta johtoa keskelle olohuonetta.



tiistai 26. elokuuta 2014

Värikästä luettavaa - kivoja blogivinkkejä!



Viime aikoina on tullut törmättyä yhteen jos toiseenkin ihastuttavaan uuteen blogiin. Monetkin näistä uusista löydöistäni ovat olleet olemassa vaikka kuinka kauan, ja osa on tosi suosittujakin, mutta tänne tynnyriin asti en ole niitä aikaisemmin aistinut.


Lainailin häikäilemättä seuraamieni blogien kuvia, ja esittelen nyt uudehkot blogilöytöni koko maailmalle. Ehkäpä joku toinenkin uusi lukija löytäisi näistä uuden suosikkinsa.



Hattaralandia


Hattaralandiassa on upeaa, suorastaan mahtipontista värikylläisyyttä. Blogissa nähdään mahtavia second hand -löytöjä ja erinomaista värisudilla leikittelyä. Aivan ihana koti!






Koti nro 11


Tähän blogiin törmäsin ensimmäistä kertaa saman pitäjän remppa-aiheisen blogin, Talo nro 11:n myötä. Löysin blogin sattumalta, kun hain googlen kuvahaulla jotakin ihan muuta. Remppablogissa rempataan 1950-luvun taloa viimeistä sahanpurua myöten; uudemmassa blogissa sisustetaan hellemmällä kädellä.


Tästä Koti nro 11:een!






Suklaamarenki


Suklaamarenki on suosittu blogi, mutta minä törmäsin siihen ensi kerran vasta Pietiläisen kohta ulos tulevan sisustuskirjan myötä. Ihastuin sekä kodin värikkyyteen että sen persoonallisiin yksityiskohtiin. 







Prinsessajuttu


Prinsessajuttu on yksi niistä blogeista, joihin olen törmännyt, kun olen etsinyt googlen kuvahaulla jotakin tiettyä asiaa. Prinsessajuttu on käsityöblogi, ja täältä löytyy kertakaikkisen ihastuttavia malleja, usein vieläpä ohjeineen. Kuvanmukaisen pöllön virkkasinkin kesällä bloggaajan ohjeiden mukaan.








Ruttunuttu


Ruttunuttu ei ole sisustusblogi, eikä pienten lastenvaatteiden pitäisi kiinnostaa minua millään tavalla. Tämä blogi ihastuttaa kuitenkin taidokkuudellaan; kolmen pikkumiehen äiti ompelee lapsilleen aivan huikean hienoja, yksityiskohtaisia vaatteita. Ilman valmiita kaavoja. Paitojen käsin piirrettyjen applikaatioiden näpertämiseen menee tuntikausia aikaa.


Ruttunuttu-blogin löysin aivan sattumalta, puolen silmän vilkaisuna juuri ennen Valveella toukokuussa ollutta lasten taidenäyttelyä, jossa oli myös muutamia bloggaajan tekemiä vaatteita esillä. Ihastelin ja hypistelin vaatteita näyttelyssä, ja jäin seuraamaan blogia.


Tästä Ruttunuttuun!







Handmade by Heini


Heinikin on käsityöläinen, mutta blogista löytyy myös paljon sisustusjuttuja! Heinin koti on täynnä syötävän suloisia värejä ja jännittävän herkullisia yhdistelmiä.






Nuapurissa


Nuapurissa-kodin tyyli on mustavalkoisempi kuin monen muun esittelemäni blogin. Täältä löytyy mielestäni kauniita yksityiskohtia ja rauhallista seesteisyyttä.





Pohjoisen blogeista kiinnostuville täytyy vielä vinkata uusi blogipohja, jonne on koottu Pohjois-Pohjanmaalla asuvien bloggaajien sisustus- ja lifestyleblogit, POP-blogit. Näihin blogeihin en ole vielä itsekään kaikkiin tutustunut, mutta käyn aina Facebookin kautta kurkkaamassa mielenkiintoisilta vaikuttavat postaukset.



Varmasti tästä jäi nyt vaikka ja mitä uupumaan! Jaapa sinä parhaimmat ja ihanimmat seuraamasi blogit! Erityisen paljon ilahtuisin, jos löytäisin itse uusia, iloisia ja värikkäitä sistustublogeja.


maanantai 25. elokuuta 2014

Inno & Onni -kirjan arvonta


Arvonta on päättynyt!


Pietiläisen uusi sisustuskirja, jossa meidänkin koti seikkailee parin aukeaman verran, tulee painosta parin viikon päästä. Sitä odotellessa on aika järjestää arvonta!


Anonyymit osallistujat! Muistakaa laittaa sähköpostiosoite mukaan! Muuten ei ole mahdollista löytää oikeaa kommentoijaa!






Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen. Lisäksi blogin kirjautunut seuraaja saa ekstra-arvan. Eikä siinä vielä kaikki; kolmannen arvan saa, jos vieläpä linkittää arvonnan omaan blogiinsa.




Klikkaa kuva suuremmaksi, niin näet lukea sisällysluettelon.



















Osallistu arvontaan kommentoimalla tätä postausta; kerro samalla, monellako arvalla olet mukana. Arvonta päättyy perjantaina 29. päivä kello 18.


Onnea kaikille yhtäläisesti!


Voit myös tilata kirjan hintaan 35 e (sisältää postikulut 7.60 e) minulta ennakkoon 5.9. mennessä sähköpostitse kirpparikeiju @ hotmail.com. Minun kauttani tehdyistä tilauksista saan pienen provikan.


Anonyymit osallistujat! Muistakaa laittaa sähköpostiosoite mukaan! Muuten ei ole mahdollista löytää oikeaa kommentoijaa!



Arvonta on päättynyt!

Innostumista ja onnistumista



Ilona Pietiläinen, joka teki meidän kodistamme keväällä sisustusjutun Kotivinkkiin, kysyi minua osallistumaan syksyllä valmistuvaan sisustuskirjaansa. Jokunen aika sitten sain nähdä omien kuvieni taiton sähköpostin välityksellä; viime viikolla sain nähtäväkseni muitakin sivuja. Viikon parin sisään kirja tulee painosta, ja sitten pääsen hypistelemään sitä ihan konkreettisesti. Aika jännää!


Pietiläinen kirjoittaa Valkoinen Puutalokoti -nimistä blogia, jossa on jo kirja-arvonta meneillään. 






Meidän kodistamme kirjaan tuli pari aukeamaa, ja valtavasta lähettämästäni kuvatulvasta graafikko on minusta valinnut tosi kivat ja hienosti yhteensopivat kuvat. Tykkään kovasti kirjan kauniista taitosta ja visuaalisuudesta. Kummallista nähdä omia kuvia jonkun toisen käsitteleminä ja kokoamina. Tuohan näyttää tosi hyvältä! Minäkin haluan alkaa graafikoksi!






Näillä näkymin näyttäisi siltä, että saan kirjan blogiini arvottavaksi, ehkä jopa minun kauttani tilattavaksi. Odotelkaamme rauhallisin mielin lisäohjeistusta ennen  kuin teemme mitään hätiköityä.


Kirjasssa poikkesi visiittillä pari muutakin bloggaajaa, joiden joukosta löysin uuden mieleiseni seurattavan. Voisinkin tehdä ihan erillisen vinkkipostauksen kivoista, vastikään löytämistäni sisustusblogeista; niitä kun on viime aikoina tupsahdellut!


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Ravintolapäivänä



Minusta tulisi loistava tapahtumatiedottaja ihan mille tahansa yritykselle tai yhdistykselle. Kertoisin tapahtumista aina sitten, kun ne olisivat jo menneet vähintään viikko sitten. Niinpä siis ilmoitan, että Ravintolapäivää vietettiin viikko sitten. Tervetuloa, eh.


Ravintolapäivän idea on, että yhtenä päivänä kuka tahansa yksityinen ihminen saa myydä valmistamaansa ruokaa missä tahansa kadun kulmassa. Ravintolapäiviä pidetään muutaman kerran vuodessa; edellinen päivä oli viime sunnuntaina, seuraava marraskuun 15. päivänä.


Viikko sitten mieheni ja hänen pari kaveriansa perustivat yhden päivän ravintolayrityksen, ravintola Puercon. Kaverit vastasivat ruokapuolesta, mies taas pani oluen (yleiseen tapahtumaan tietenkin alkoholittomana).


Ravintolapaikaksi valikoitui tutun puusepän vanha, ihana verstas Tuirassa. Rakennus on toiminut aikojen alusta saakka verstaana, ja se on sisältä aivan alkuperäisessä kuosissaan. Verstas sijaitsi alkujaan toisaalla, ja nykyiselle paikalleen se siirrettiin vuonna 1931. Nyt verstasparalla on enää kymmenisen vuotta armonaikaa, kun kaupungin vuokraaman tontin vuokrasopimus päättyy, ja koko huikea rakennus täytyy vetää sileäksi. Hieno juttu! Eiköhän me tähän tilalle rakenneta joku maitopurkin näköinen betonikuutio. Mahtuisiko niitä useampi päällekäin?









Kysyntä ylitti kokkien odotukset, ja ihmisiä lappoi sisään solkenaan. Puolentoista tunnin päästä avaamisesta kaikki ruoka, 70-80 annosta, oli jo myyty!


























Oli tosi mukava nähdä, miten mielenkiinnolla aivan vieraat ihmiset saapuivat Ravintolapäivään. Osa tuli pelkästään oululaista olutta ihmettelemään, osa tietysti ruuan vuoksi.


Tämän Ravintolapäivää varten pannun oluen etiketin piirtämistä varten mies halusi ottaa mallia voiton merkkiä esittävästä kädestä. Minun oli tarkoitus toimia mannekiinina. Kävi ilmi, etten kykene laittamaan nimetöntä ja etusormea niin, että ne koskettaisivat kämmenselkää. On aina hienoa löytää uusia puutteita itsessään. Teimme sitten niin, että mies näytti voitonmerkkinsä itse omalla erinomaisella ja kykenevällä kädellään, minä otin siitä valokuvan ja niin mies sai mallinsa. 







Ravintolapäivää vietetään ympäri Suomea, ja käsittääkseni tämä Suomesta kolme vuotta sitten lähtenyt tapahtuma on siirtynyt muihinkin Euroopan maihin. Oliko tapahtuma tuttu sinulle jo ennestään, vai kuulitko siitä nyt ensimmäistä kertaa?



lauantai 23. elokuuta 2014

Hyllyllä



Uusi paperihylly on saanut ensimmäiset täytteensä ja alkaa näyttää kotoisan mukavalta. Nappasin keittiön kaapin reunalta vähälle käytölle jääneen klipsivalaisimen keikkumaan nyt kaapin reunalle. Vielä pitäisi saada siihen sähköt. Tässä nurkassahan ei tietenkään voi olla pistorasiaa.


Manukin tupsahti mukaan, kun olin räpsimässä hyllystä kuvia. Näistä kuvista, joihin koirat tietämättään tuppaavat ja joissa ne sitten näyttävät tosi hölmöiltä, tulee hirveän hyvä mieli.








Elokuu vetelee viimeisiään. Monet harrastukset alkavat syyskuussa, eli vielä on pikkuisen aikaa röllötellä ennen armotonta vatsalihasten kasvattamista ja tiukkaa kuntokuuria. Täällä on pläräilty kansalaisopiston kursseja, ja olenkin tänä syksynä valinnut ennätysmäärän erilaisia harrastuksia. Kiinnostaisi aloittaa myös kuoroharrastus, ja ajatuksesta intoutuneena varasinkin muutaman yksityislaulutunnin tutulta laulunopettajalta. Eilen kävin ensimmäisellä tunnilla avartamassa maailmaani, ja tulipa todella reipas ja sivistynyt olo; tässä sitä mennään uusia haasteita ja taitoja kohti!


Illat ovat alkaneet selvästi hämärtyä, pihlajanmarjat punertavat ja niin on ilmassa loppukesän merkit, että melkein voitaisiin kutsua tätä vuodenaikaa jopa alkusyksyksi. Eilen iltasella kävimme vielä porukalla lähiuimarannalla pulahtamassa. Alkujärkytyksen jälkeen vesi tuntui ihan siedettävältä. Jos vain uskaltautuisi veteen näin ilmojen viilettyäkin, saisi keinotekoisesti pidennettyä kesää vielä ihan pikkuisen.


Reilu viikko on enää jäljellä tätä kuuta. Sitten alkavat kaikki kivat harrastukset ja kaverin kanssa sovittu sokeriton syyskuu -haaste. Syyskuussa ei saa syödä mitään, missä on lisättyä sokeria, mikä tulee olemaan minulle hirvittävän vaikeaa. Kuka lähtee mukaan?


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Jemmalootalla



Viimeksi valmistunutta mustaa mekkoa ommellessa hypistelin ensimmäistä kertaa ompelunurkkauksen oikeisiin paikkoihin järjesteltyjä tavaroita. Kesällä viidellä eurolla ostettu 60-lukua henkivä kirjoituspöytä on oikein hyvä kaikenmoisen tilpehöörin järjestelyyn. Samoin vastikään ostettu ikivanha rulokaappi. 


Kaikki ompelutarvikkeet eivät ole vielä paikoillaan, mutta olenpahan saanut muun muassa vetoketjut, napit ja erilaiset nauhat kerättyä yhteen ja samaan paikkaan. Mielikuvituksen tasolla tavaroiden säntillinen järjesteleminen ja lokeroiminen on mukavaa puuhaa. Oikeasti ei. 






Melkein kaikki jemmassa olevat pienet ompelutarvikkeet olen aikojen kuluessa ostanut kirppareilta. En tiedä, myydäänkö tuollaisia rautavetoketjuja enää missään, mutta kirppareilla käyttämättömiin sellaisiin törmää useinkin. Itse olen ostanut erilaisia nauhoja, nappeja ja kuminauhoja isoina setteinä ihan pienen pienellä rahalla.






Näiden vanhojen ompelutarvikkeiden suhteen olen kyllä niin herkkäsielu, etten tiedä, raaskinko niitä koskaan edes käyttää! Pita puuvillavinonauha ja Inka kanttinauha, awwww.





Tämän takia rulokaapin laatikot sopivat niin hienosti pikkuromppeelle: laatikot saa irti tarkempaa tarkastelua varten.





Kaikki napit ovat myös kirpparilta, tietysti. Erilaisia, jännittäviä nappeja sisältävä nappiloota on aarteista paras.










Kuvittelin omistavani ihan tarpeeksi nappeja aivan mihin tahansa vastaan sattuvaan työhön, mutta kun trenssitakista putosi nappi ja koko takki kaipaisi napinvaihtoa, ei varastoistani yhtäkkiä löytynytkään 14:ää samanmoista jättinappia! Varastoni ovat riittämättömät! On siis pakko päästä nappiostoksille!