sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Dagen efter



Joulumessut on nyt messuiltu, ja on aika palata takaisin arkeen. Tämä päivä oli selvästi tasaisempi kuin eilinen: messujen alussa oli mahdoton tungos ja vilinä, mutta tänään ihmisvirta oli tasaisen soljuva.


Seuraava suunnitelma ja askel elämässä on tehdä perusteellinen joulunalussiivous. Olohuoneessa on vielä askartelupöytä täynnä askartelutavaraa, ja nyt pöydän joutaa siivota tyhjäksi. 


Olin varautunut messuihin mahdottoman suurella tavaramäärällä, ja melkein kaikkea jäi yli. Jos joku haluaa blogin kautta tilata jotakin, lähetän paketin mieluusti. Korut pakkaan niihin ihaniin käsityönä valmistettuihin pahvirasioihin, jotka voi postittaa kirjeenä. Samoin postilla näyttäisi olevan joulukuun ajan viiden euron pakettitarjous, joten isompiakin juttuja voi lähettää varsin edukkaasti.






Eilen kaulakoruja taisi mennä vain pari, mutta pöydän uudelleen järjestelyn myötä bambikorut pääsivät ilmeisesti paremmin esille. Valkoinen bambikaulakoru oli suorastaan tämän päivän hittituote. Siitäkin voisi tietysti ottaa vaikka valokuvan.





Ja Pieliset, ressukat. Kovin moni on vielä aivan koditon, sniif.






Marraskuu hujahti messujuttuja väkertäessä aivan huomaamatta. Nyt on aika palata normaalirytmiin ja ryhtyä odottamaan joulua. Minulla on sellainen periaate, ettei joulujuttuja saa laittaa esille ennen siivousta. Ja mikä onnenpotku, että kunnollisen siivouksen tarve ja joulunodotus sattuivatkin juuri samaan hetkeen! Olenkin koko marraskuun ajan suunnitellut järjestyksen vaihtamista, ja huomenna se sitten tapahtuu.


Erityismoikat vielä teille, jotka kävitte moikkaamassa messuilla! Olipa mukava tavata! :)


lauantai 29. marraskuuta 2014

Joulumessuilua



Ensimmäinen messupäivä takana! Jopas on rankkaa! Olisin viiden jälkeen ollut jo aivan valmis menemään nukkumaan. Yritän vähän tsempata kahvin avulla, etten nuupahda ennen aikojani.


Aamupäivän tunnit olivat kiireisimmät ja yhtä ruuhkaa; käytävillä ihmiset kulkivat yhdessä jonossa yhteen suuntaan ja toisessa jonossa toiseen suuntaan. Myöhemmin ruuhka hellitti, ja kun oli tilaa pysähtyä tutkailemaan pöytiä, kauppakin kävi vähän paremmin.


Kaiken kaikkiaan kauppa kävi kyllä huonommin kuin olisin odottanut, mutta onneksi sentään jotakin meni kaupaksi ja ainakin pöytävuokra on nyt kuitattu. Minusta messujen pöytävuokra oli yllättävän korkea. Onneksi pääsin jakamaan myyntitilan toisen myyjän kanssa, niin saimme hinnan puolitettua lähes inhimilliseksi.


Ensimmäinen kuva on eilisillalta, kun olimme saaneet pöydän järjesteltyä. Tämän päivän lopuksi järjestelimme pöydän uudella tavalla.






Oli muuten tosi hauska ja yllättäväkin seurata, miten tunteikkaasti ihmiset suhtautuivat Surumieliseen Pieliseen. Erityisesti punaraitainen Pielinen kiinnitti monien ihmisten huomion, ja sitä nosteltiin ja voivoteltiin melkein kyynelsilmin. Voiiii, se on niin surumielinen. Ensin olin vähän hämmentynyt, sitten aloin lohdutella surevia. Kyllä se siitä. Lopulta elämä vielä voittaa.






Yksi lukijakin kävi moikkaamassa! Olipa kiva! Heipä hei sinulle! :)



Kahvi alkaa näemmä tepsiä, eikä sittenkään tarvitse vaipua vielä unten maille. Nyt on siis hyvä aika kommentoida tämän arvontapostauksen aihetta, käsitöiden hinnoittelua. Postauksessa kysyin, mikä olisi sopiva hinta myymilleni tuotteelle ja pyysin samalla perusteluita. Kiitos tosi paljon kaikille, jotka viitsivät nähdä vastaamisen vaivan! 


Tässä ensin hinnasto: ensimmäisenä on se hinta, johon itse päädyin, alla teidän ehdottamanne hinnat.



1. Kaulakoru 15 e






Ehdotusten hintahaitari 5-35 e (10, 35, 8-10, 5-8, 9.50, 15-20, 5, 12-14, 6-10, 5-7, 10, 12, 10, 12, 10).


Mikä tässä maksaa: Pienten hahmojen sahaaminen ja etenkin hiominen ovat aikaa vievää puuhaa. Itse asiassa isomman hahmon sahaaminen on paljon joutuisampaa työtä. Esimerkiksi pikkutarkan Peter Panin tai Helinä-keijun hiomisessa menee puoli tuntia; reunat ja kulmat täytyy hioa molemmin puolin.


Lisäksi koru on aina koru. Parin euron koru vertautuisi suklaamunasta saatavaan rihkamaan, eikä käsityönä tehty koru ole suklaamunasta saatavaa rihkamaa.


2. Sydänkoriste 2 e






Ehdotusten hintahaitari: 2-15 e (5-7, 15, 2.5-3, 2, 1.50, 10, 2,2-3, 5-8, 3, 3, x, 2, 5, x)


Mikä tässä maksaa: Vastauksia lukiessa ihmetyin siitä, että monet olivat arvottaneet kaulakorun hinnan tosi pieneksi, mutta sydänkoristeen hinnan melko korkeaksi. Sydänkoriste on isompi kuin kaulakoru, ja siihen menee enemmän päämateriaalia kuin koruun; olisiko tämä jotenkin harhauttanut?


Sydänkorulle voi surutta laittaa oikein halvan hinnan siksi, että se on todella nopea valmistaa ja toisin kuin kaulakorun, sen voi hioa koneella. Sydänkorussa ei myöskään ole minkäänlaista omalaatuista suunnittelua tai mitään sellaista, mikä tekisi siitä leimallisesti minun näköiseni tuotteen. Kuka tahansa saattaa valmistaa saman tyylisiä sydämiä eri materiaaleista, eikä yhtä sydäntä erota toisesta.


3. Puinen lelu 12 e - lasken hintaa huomenna 






Ehdotusten hintahaitari: 5-50 e (25, 45, 12-15, alle 20 e, 19.50, 40-50, 15, 18, 5-10, 15, 10, 15, 12, 20, 10-15)


Mikä tässä maksaa: Maalattuna olisin pyytäny ankasta hieman enemmän, mutta kiire yllätti, ja ankkaparat jäivät vähän raakileiksi. Puulelun hintaa vertaisin kaupan puulelujen hintoihin: jos kaupan lelu maksaa helposti 15 euroa, pitäisi se sama saada käsityöstäkin.


4. Pannunalunen 10 e





Ehdotusten hintahaitari: 5-30 e (15, 30, x, 8, 7, 20, 10, 8, 6-9, 5-6, 10, x, 8, 10, 10)


Mikä tässä maksaa: Pannunalusella on selkeä ja mukava funktio; se on nätti kapistus, joka on tarkoitus ottaa käyttöön. Työn määrä on melkolailla sama kuin alla olevassa pienemmässä bambikoristeessa. 


5. Bambi-koriste 6 e




Ehdotusten hintahaitari: 5-55 e (7-10, 55, x, 8, 5, 10-15, 5, 6-8, 5-8, 4, 5, x, 4, 7, x)


Mikä tässä maksaa: Mukava ulkonäkö ja työ. Otin muuten aikaa hioessa: jos Peter Panin hiomiseen kului puoli tuntia, bambikorun hiomiseen meni vain vartti.


6. Seinälamppu 30 e





Ehdotusten hintahaitari: 8-75 e (30, 75, 15, 30-40, 25, 50, 15, 22, 10-20, 15-27, 8, 30,15, 13, 30, 40)

Mikä tässä maksaa: Materiaalit ja työ! Yllätyin alhaisimmista hinta-arvioista. Ehkä kommentoijat mielsivät lampun lähinnä pupun muotoiseksi, vanerista sahatuksi hahmoksi? Lampun materiaalikulut ovat noin 7 euroa: johtosarja maksaa 5 euroa ja vanereiden ja maalien hinnaksi arvioisin pari euroa. Jos myisin lamppuja kahdeksalla eurolla eli yhden euron voitolla, saisin myydä 90 seinälamppua, että tienaisin pelkän oman pöydänpuolikkaani vuokran. 90 lampun myymisen jälkeen olisin päässyt nollatulokseen.


Oikeastihan lamppu koostuu kolmesta puuosasta (etupaneeli, lampun pidike, takapaneeli) ja sen tekemisessä on monta vaihetta (hahmon piirtäminen, osien sahaaminen, ruuvin paikkojen merkkaaminen, senkkaaminen, etupaneelin ruuvaus, paklaaminen, hiominen, maalaaminen ja osien kokoaminen). Hahmot on myös itse suunniteltu, ja persoonallinen hahmo on mielestäni arvokkaampi kuin vaikkapa kakkoskohdan sydänkoriste, jossa ei edes tarvita erityistä ajatusta.



7. Villakankainen rintakukka - jätin pois myyntilistalta

Ehdotusten hintahaitari: 2-10 e (10, 12, x, 4-5, 2, 10, 3, 2-3, 5, 4-5, 3, x, 3, 7, x)



8. Surumielinen Pielinen 15 e






Ehdotusten hintahaitari: 9-46 e (25, 12-15, 46, 10-15, 23, 30, 10, 18, 9-10, 15-18, 15, 14, 10, 20, x)


Mikä tässä maksaa: Työ ja oma suunnittelu. Miellän Surumielisen Pielisen tiukasti oman persoonani jatkeeksi. Se ei ole mikä tahansa pehmolelu. Se on aivan omanlaatuisensa varis. 


Valitettavasti Pielisten myyntiä vaikeuttaa viereisen pöydän virkkaaja, joka myy omia pehmolelujaan vitosella. Emme Pielisen kanssa ryhdy tähän kilpaan. Nostamme nokan ylös ja pysymme valitsemallamme polulla.


Tekipä nannaa päästä kommentoimaan! Vaati hirvittäviä sielun ja ruumiin ponnisteluja, etten alkanut kommentoida vastauksianne kesken arvonnan. Mutta nyt kisa on päättynyt, vastaukset julkistettu ja sana taas vapaa!


perjantai 28. marraskuuta 2014

Käsityökaverin aarteet



Viime postauksessa jo mainitsinkin, että jaan myyntipöytäni Pieniä hetkiä -bloggaajan kanssa. Tapasimme ensimmäistä kertaa viikko takaperin, jolloin napsin kuvia hänen käsitöistään. Niin söpöjä ja omintakeisia ovat, että täytyy vallan täällä bloginkin puolella esitellä muutamia virkkuutöitä.


Muffinssipupu! On se söpö. Tosi kiva päästä hypistelemään ihan toisenlaisen käsityöharrastajan töitä. Tälläkin puputaiteilijalla on ihan omanlaisensa tyyli, aivan erilainen kuin vaikkapa minulla.



















Nämä korut ovat nimeltään imetyskoruja. Aika sympaattinen idea: pikku tenava voi sylissä ollessaan katsella ja kosketella kookasta korua.





Ja vielä herkkuja!





Tänään illalla kävimme täyttämässä myyntipöydän, ja pari tuntia hujahti ihan huomaamatta! En ehtinyt etukäteen ollenkaan sommitella ja suunnitella pöydän laittamista muuta kuin teoreettisella tasolla, ja paikan päällä kävikin ilmi, että pöytä on tosi paljon pienempi kuin olin ajatellut. Nyt olen kuolemanväsynyt ja vaivun uneen ihan sekunnin päästä. Huomisaamuna pitäisi olla pirteänä myyntikojun äärellä. Mitenhän se tapahtuu? Ilta-ajan käsityömyyjäiset saattaisivat olla enemmän minun juttuni.


Tänään loppuneen arvonnan voittaja on nyt arvottu random.orgin kautta. Voittaja on Outi Krimou! Onnea onnea! Hinta-aihe on kutkuttavan kiinnostava, ja palaan siihen vielä tuonnempana! Nyt unten maille!


Lähtökuopissa



Olin niin suunnitellut ja odottanut sitä hetkeä, kun kaikki on valmista ja pääsen hypistelemään uudenkarheita käsitöitä, kuvaamaan niitä ja hiljaksensa tyytyväisenä nyökyttelemään onnistunutta menestystäni. Aivan niin se ei mennyt, sillä vielä tälle päivälle on riittänyt poraamista, ruuvaamista, kaulanauhojen kiinnittämistä ja sen sellaista. Muutama tavara jäi nyt kesken, mutta ne ehtii lauantai-iltana tehdä, jos näyttää, että kauppa käy hyvin. Ainakin sain valmiiksi kaikista koruista erilaisia värivaihtoehtoja, mikä oli päätavoite. Loput saavat ollakin.


Miranol-maalin kanssa meinasi tulla hätä pöksyyn. Olen aikaisemmin kiukutellut maalista, jolla kestää peräti 16 tuntia kuivua. Miranolillapa kestääkin kokonainen vuorokausi. Onneksi korut olikin tarkoitus maalata vain toiselta puolelta. Meinasin unohtaa, että olin aikonut tehdä valkoisten ja vaneristen lisäksi myös mustia bambeja. Hätäpäissäni maalasin mustat bambit vasta eilen illalla. Tänään asettelin ne korulaatikoihin lastujen keskelle ja toivon, ettei kuivumisajan kanssa ole niin justiinsa. Jos lastut tarttuvat maaliin, niin se on sitten osa korun designia.






Heti sahan ostettuani ihastuin vanerissa sen vanerimaisuuteen. Meinasinkin, etten maalaisi koruja ollenkaan. Ajattelin aluksi, ettei ole mitään järkeä tehdä koruja vanerista, jos maalilla maalaa ne ei-vanerin näköisiksi. Mutta tämä välivaihtoehto on sittenkin ehkä kaikkein eniten mieleeni. Toinen puoli on kokonaan maalaamaton, ja sivuista näkyvät vanerin kauniit kerrokset.






Vielä aamulla lisäsin lamppuihin johtosarjat ja ruuvailin kiinni taustalevyt. Tässäkin meni yllättävän kauan aikaa, vaikka melkein kaikkien kappaleiden ruuvinreiät oli jo porattu valmiiksi. Jopa johtosarjan ottaminen muovipussista tuntui kestävän tuskallisen kauan, kun oli kauhea kiire.






Arvonta on muuten vielä auki kuuteen saakka! Varsinkin näistä seinälampuista on tullut hyvin jännittäviä hinta-arvioita.















Ja päivän yllätys! Tuttu kirvesmies oli yllätyksenä nakutellut ankkojen renkaat paikoilleen! Olin jo luovuttanut näiden suhteen, mutta näemmä sitkeät ankat taaplaavat perässäni jatkossakin. Naamojahan en tietenkään ehdi maalata, mutta eivätkö nämä ole aivan kivat näin? Silmukkaruuvitkin pääsivät tietenkin loppumaan, kun en osannut varata niitä enää ankoille. Uskon, että tähänkin vuorokauteen ilmestyy maagisella tavalla yksi tai kaksi ylimääräistä tuntia niin, että ehdin saada ruuvit ja vetonarut paikoilleen.


Ankkojen suhteen suunnitelmat menivät tuhat neljäsataa kertaa uusiksi. Turha miettiä alkuperäisiä haaveita; näistä tuli nyt tällaiset, ja aivan kivat ne ovat näinkin. Niillä ei ole naamaa, eivätkä ne vaapu, mutta vaappumisen suunnittelemiseen pitäisikin olla joku fysiikan alan asiantuntija. 


(Periaatteen tasolla minä kyllä tiedän, miten vaappuminen pitäisi saada toimimaan kunnolla, enkä yhä edelleenkään ole luovuttanut tämän asian suhteen. Joku päivä minä vielä teen ankan, joka vaappuu niin, ettei kukaan ikinä ennen.)






Eteisessä odottelee melkoinen määrä kannettavaa. Pari tuntia lähtöön, sitten pääsee täyttämään pöytää.






Jaan pöydän Pieniä hetkiä -bloggaajan kanssa. Olemme miettineet pöydän somistusta niin, että meillä olisi jotakin yhteistä ja jotakin erilaista. Pöytäkaverillani on suloisia virkattuja tavaroita, joita hän laittaa esille niin kuin herkkuja. Minä päätin jatkaa keittiöteemaa punaisella vaa'alla ja mintunvärisellä siivilällä (joka muuten on uusin kirppislöytö). Koska aika iso osa myymistäni tavaroista on eläimiä, on luonnollista, että keittiöteema yhdistyy navettateeman kanssa. Vaakaan ja siivilään voi laittaa höylälastuja, eläimiä ja ehkäpä vielä oikeita kananmunia, jos uskallan.






No niin! Pari tuntia aikaa! Kylläpä on jännittävää!


Muistakaahan vielä kuuteen saakka osallistua bambikorun arvontaan!


torstai 27. marraskuuta 2014

Pieliset valmiina matkaan



Tällä viikolla kaivoin kaapista sinne jemmaamani, aikaisemmin aloittamani Surumielisten Pielisten ompeluprojektin. Olin jo aikaisemmin ommellut Pieliset niin, että ne täytyi enää vain silittää, täyttää ja ommella käsin umpeen. Nyt on iso kasa Pielisiä valmiina matkaan!













Huomisiltana käydään täyttämässä ja somistamassa pöytä, että lauantaiaamuna kaikki olisi valmista. Tunnit käyvät vähiin, ja niinhän siinä kävi, etten millään ehdi kaikkea tehdä. Vedän suosiolla myytävien tavaroiden listalta yli vetoankat ja villakankaiset rintakukat; näin ehdin keskittyä loppujen tavaroiden viimeistelyihin. Ja sitä viimeistelyähän riittää! Miten sitä voikin niin paljon riittää?


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Arvontagallup: Mitä maksaa!



En olisi uskonut, että vielä tässä vaiheessa viikkoa on niin kauhean lannistavan keskeneräistä. Kuvittelin, että vähintään viikkoa ennen myyjäisiä napsin täydellisesti valmiista tuotteistani kuvia. Mitähän ehdin saada valmiiksi? Nooh, jätän miettimisen sikseen ja keskityn tällä erää pelkkään hengittämiseen.


Olen jo melkolailla tuotteitteni hinnat päättänyt, mutta siitä huolimatta halusin ehdottomasti kysellä, mitä mieltä muut ihmiset ovat sopivista hinnoista. Tämän kyselyn kunniaksi järjestän arvonnan, jonka palkintona on tuo ykköskuvassa näkyvä bambikoru; itse tykkään siitä aivan erityisesti. Ennakkoon olisin kuvitellut, että lempparikseni tulee joku aivan toinen koru, mutta suunnitelma on aina suunnitelma ja valmis tuote valmis tuote. Etukäteen on mahdotonta kuvitella valmista lopputulosta.


Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen ja kertomalla, mikä sinun mielestäsi olisi hyvä hinta myymilleni tuotteille. 


Mielelläni kuulisin hinta-arvion lisäksi myös muita ajatuksia tuotteen suhteen. Onko tavara sellainen, että itse voisit kuvitella sen ostavasi? Olisiko kohtuullinen hinta mielestäsi sinulle sopiva hinta? Mitä arvioisit valmistuskustannuksiksi? Paljonko tuotteen valmistamiseen on kulunut aikaa? Mitä muita ajatuksia mielessä pyörii?


Pidemmittä puheitta; tässä kaikki myymäni tuotteet. Kaulakoruja on erimallisia, mutta niputin ne saman otsikon alle, koska niillä on sama hinta.



1. Kaulakoru




 















2. Sydänkoriste






3. Puinen lelu; pyöreärenkaisissa, suoraan kulkevissa ankoissa on vetonaru. Vaappuvissa ankoissa ei ole narua, eli ne ovat käsillä pukattavia.






4. Pannunalunen






 5. Bambi-koriste





6. Seinälamppu






7. Villakankainen rintakukka





8. Surumielinen Pielinen





Myyntiartikkeleita on siis yhteensä kahdeksan:


1. Kaulakoru
2. Sydänkoriste
3. Puinen lelu
4. Pannunalunen
5. Bambi-koriste
6. Seinälamppu
7. Villakankainen rintakukka
8. Surumielinen Pielinen


Arvonta päättyy perjantai-iltana kello 18. Jos olet anonyymi kommentoija, jätä viestiin myös sähköpostiosoitteesi, että sinut on mahdollista tavoittaa voiton sattuessa kohdalle.


Osallistukaapa tähän nyt sankoin joukoin; minä jään jännityksellä odottamaan vastauksia ja kuulemaan muita mietteitä asian suhteen!


Arvontaonnea!


tiistai 25. marraskuuta 2014

Tämän päivän juttuja



Kaikki Surumieliset Pieliset on nyt ommeltu. Ensimmäinen ankkakin on valmis ja paketissaan.






Tänä iltana maalataan.






Muutamia valkoisia juttuja on jo valmiina.










Ja ankan renkaiden sisäpuolet on maalattu! Ihanaa!









Lamput meinasin unohtaa. Muutama odottaa vielä maalaamistaan.






Kauheasti on vielä hommaa edessä. Ankkoja en suostu ajattelemaankaan.