keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hyrskyn myrskyn



Illalla meille tulee vieraita juhlistamaan uutta vuotta. Täytyy käydä kaupassa ja ostaa pitsavermeet, eikä varmaan haittaisi, jos imuria ja moppiakin taas heilauttaisi.















Edellisen siivousvimman aikana menin muuten tiskaamaan tuon kuparisen kynttiläkipon, ja se tykkäsi oikein pahasti kyttyrää. Kuparia ei ilmeisesti pitäisi tiskata; mitä lie hapettui tai muuta, mutta pinnasta tuli samea ja melkein homeisen näköinen. Harmi!









Siivoaminen on kyllä harvinaisen epäkiitollista hommaa. Lienee turha edes aloittaa: kohta kuitenkin on taas niin kuin ei ikinä olisi siivottu.


Mukavaa uutta vuotta kaikille! Ensi vuodesta tulee edellistä parempi!


tiistai 30. joulukuuta 2014

Lahjakasta



Kahden vastakkaisiin ilmansuuntiin sijoittuvan sukulaisvierailun välillä viivymme kotosalla parin päivän verran. Nyt on aika purkaa laukut, pestä pyykit, siivota huomisia uudenvuodenkekkereitä varten ja ennen kaikkea ihastella kaikkea sitä uutta hienoa tavaraa, jonka Joulupukki toi tullessaan.


Poika oli tämän joulun isällään ja avasi meidän paketimme vasta eilen kotona. Tänä vuonna poika sai poikkeuksellisen monta arvokasta lahjaa, mutta toisaalta olin jemmaillut muutamia tarpeellisia, muutenkin ostettavia juttuja varta vasten jouluksi.





Legon pienet säilytysrasiat ja eväslaatikko olivat viime hetken ostos. Legon muotoinen eväsloota; onko mitään höpsömpää?


Hyötylahjojen lisäksi poika sai monta jännittävää lahjaa. Esimerkiksi Superparkin lahjakortti oli mieluinen yllätys.








Vaatelahjoista täytyy vielä vilauttaa sukulaisilta saadut bokserit. Näin näppärästi Oulun keskustan kartta kulkee aina mukana. Huikean hieno kuosi!






Minäkin sain vaikka kuinka monta hienoa pakettia. Erinomaisen urheilukerraston paidassa on sellaiset raidat, että näytän paita päälläni urheilulliselta (vaikken ole).






Sukat makkaralla -kipossa on jännittävä, moniosainen värjäys. Kipon voisi ottaa huomenna käyttöön.






Oiva Toikan Nuutajärvelle suunnittelemat Pioni-lasit olivat minun lahjani miehelle. Ostin ne jo syksyllä antiikkimarkkinoilta. Uskaltaakohan nämä laittaa tiskikoneeseen? Minun pitkän tähtäimen suunnitelmani on syrjäyttää kaappien vanhat, rumat lasit hienoilla ja aivan erityisillä astioilla. Tämä on ensimmäinen askel kohti uutta elämää.






Viimeiset asiat eivät oikeastaan ole edes joululahjoja, sillä ne on itse ostettu. Koska niiden käyttöön otto sijoittuu näin joulun tienoille, miellän ne silti mukaviksi jouluisiksi asioiksi.

 
Muumimukit ovat ilmeisesti pian tuotannosta poistuvaa mallistoa, ja niitä myytiin pienellä alennuksella Halpa-Hallissa. Ostin ne jo joulun alla, mutta jemmailin käyttöön ottamista tänne saakka jännityksen vuoksi. Muumi-keittiöpyyhe taas oli pesuainepurtilon kylkiäinen, jota myös jemmailin samasta syystä. Sauvasekoitin oli järkiperäinen ostos, jota olen kaipaillut kauemman aikaa. Nyt pitää keksiä paljon sellaisia reseptejä, joissa tarvii mössätä tavaraa.





Päivä alkaa selvästi jo pimentyä, enkä ole päässyt tavaroiden purkamisessa ja siivouksessa edes kunnolla alkuun! Uusien astioiden ja lahjojen hively tekee selvästi hallaa napakalle aikataululleni.


Siispä pesukone laulamaan, matkalaukut purkuun ja uudet astiat paikoilleen!


maanantai 29. joulukuuta 2014

Vuoden summausta ja katse tulevaan



Kotona ollaan! Suhtaudun neuroottisesti omista reissuista toitottamiseen netissä, ja siksipä nytkin jäi taas joulutoivotukset toivottamatta. Mutta hyvää joulua kuitenkin kaikille näin hieman jälkikäteen. Minä olen viettänyt kuluneen viikon lähes kokonaan nettipimennossa (jos puhelimen nettiä ei lasketa ja miksipä laskettaisiin). Vieroitusoireet ovat olleet kovat, mutta onneksi nyt koittaa taas paluu arkeen.


Palasimme tänään joululomareissulta miehen kotikonnuilta. Uudenvuoden vietämme kotona, ja sitten lähdemme vielä minun puolen sukulaisiin pojan kanssa. 






Vietimme joulua hyvin perinteiseisesti ja samaan tapaan kuin luultavasti suuri osa suomalaisista: kävimme haudoilla viemässä kynttilöitä; söimme muun muassa riisipuuroa, kinkkua ja laatikoita; saunoimme; somistimme koirat jouluisiksi, otimme niistä aina yhtä hupaisat tonttulakkikuvat ja jaoimme ne Facebookissa; odotimme joulupukkia ja avasimme lahjat. Semmoinen oikein mukava joulu, minkälaisia joulut nyt yleensä tuppaavat olemaankin.










Joulupäivänä lähdimme koirien kanssa oikein pitkälle metsälenkille. Metsässä koirat saavat jolkottaa vapaina, ja siitä ne tulevatkin hyvin onnellisiksi. Joulupäivänä pakkasti, ja aurinko paistoi ensimmäistä kertaa ihanan keväisesti. Otin kameran mukaan ja napsuttelin valonsäteitä talteen.
































Päivänvaloa tähän aikaan vuodesta kestää ehkä muutaman tunnin verran. Melko nopeasti alhaalta paistava aurinko laskee horisonttiin ja värjää taivaan vaaleanpunaiseksi. Ihan kuin koko maisema olisi maalattu aivan väärän sävyisillä vesiväreillä, pähkähullusti.









Uudenvuodenlupaukset ovat nyt jotakuinkin mietittynä. Viime vuonna yksi lupauksistani oli yrittää kokeilla joka viikko uutta ruokareseptiä (inhoan kokkaamista). Lupaushan meni heti aivan plörinäksi, enkä sitä viitsi sen kummemmin edes alkaa vatvoa. Toinen lupaus oli varsin tuottoisa: otin tavoitteeksi tehdä jotakin luovaa joka viikko. Nyt kun katson mennyttä vuotta taaksepäin, voin hyvinkin sanoa täyttäneeni lupauksen. Tämä hyvin toiminut lupaus saa tulevana vuonna jatkoa uuden luovuus-aiheisen lupauksen muodossa.


Toinen lupaukseni liittyy uuteen, parempaan elämään, johon kuuluu ruokailu ja liikunta (inhoan myös liikuntaa). Vuosi pari sitten löysin oikein mukavan ja kohtuullisen edullisen liikuntaharrastuksen, jossa olen periaatteessa tykännyt käydä. Vaikeustasoa harrastukseen tuo se, etten aina saa aikaiseksi lähdettyä ohjatulle tunnille. Tämä syksy oli kaiken saamattomuuden pohjanoteeraus: ilmoittauduin ja maksoin kurssin jo kesällä, heti kun ilmoittautuminen tuli mahdolliseksi, mutten kertakaikkiaan saanut aikaiseksi hakea valmiiseen jumppakorttiin uutta lukukausitarraa. Maksoin kurssista ihan turhaan, mutta jos saamattomuus on tätä luokkaa, on turha maksu vähintäänkin oikein ja kohtuullista.


Ensi vuonna kuitenkin otan tästäkin opikseni. Ehkäpä vuoden päästä tähän aikaan naputtelen taas koneella summaamassa kulunutta vuotta ja istun uusien, rankasta jumppaamisesta rasittuneiden ja siksi Tummeli-voiteella rasvattujen vatsalihasteni varassa niin, että liikutuksen kyyneleet valuvat poskia pitkin, kun muistelen entistä minääni.

 
Siispä oikein rattoisia vuoden viimeisiä päiviä ja onnea uudenvuodenlupausten mietintään!


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Iltavalossa



Vähälle huomiolle jäänyt kameran jalusta nököttää kaapin päällä. Jalustan käyttö tuntuu tottumattomalle todella kömpelöltä, vaikka näin pimeällä siitä olisi kyllä apua.


Kokeilin eilen todella pitkästä aikaa käyttää jalustaa ja kuvata iltapimeässä lahjapinoja oikein pitkällä valotusajalla. Ilman jalustaa pimeässä kuvaaminen olisi aivan mahdotonta.









Vanhasta kamerasta saisi paljon enemmän irti, jos näkisi enemmän vaivaa ja perehtyisi kameran tekniikkaan. Olen kuvannut nykyisellä kameralla reilu pari vuotta, mutten koskaan ole vaivautunut lukemaan sen käyttöohjeita. Lähimmillään käyttöohjeiden lukemista olin silloin kerran, kun näin käyttöohjekirjan ja totesin, että se on olemassa. En tietenkään enää tiedä, missä opus tätä nykyä luuraa, mutta voisin ottaa tammikuun projektiksi ensinnäkin etsiä sen ja toiseksi tutustua sen sisältöön. 


Tänään on viimeinen adventtisunnuntai! Ihan kohta on joulu! Huomenna on talvipäivänseisaus, ja sen jälkeen aletaan päivä päivältä siirtyä kohti kevättä!


lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulupaketteja




Arveletko ehkä saavasi minulta tänä jouluna paketin? EI SAA KURKISTELLA! LOPETA LUKEMINEN TÄHÄN PAIKKAAN.


Nyt kun tutut ja sukulaiset on hätistelty pois, on aika kurkistaa, mitä tulevan joulun paketeista löytyy. Melkein kaikki joululahjat on jo hankittu ja paketoitu. Yhdelle matkalle lähteneelle poppoolle veimme jo lahjat ja siskon perheelle paketit matkasivat postin kautta. Vielä jäljelle jääneet paketit täytyy jaotella kyläpaikan ja vierailuajankohdan mukaan. Me kun käymme jouluna sukulaisissa vähän siellä ja täällä.


Paketoiminen on kauhean mukavaa touhua, joskin siihen kuluu yllättävän paljon aikaa. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, ettei kukaan vain pääse unohtumaan. Pikkulasten paketeista kääriytyy taas täysin arvattavasti itse tehtyjä lahjoja, Surumielisiä Pielisiä ja aivan taaperolle Vaappuva ankka.












Jotkut oikein hyvät yllätykset täytyy paketoida niin, ettei niistä millään arvaa, mitä niissä on. On huikea saavutus saada elektroniikkalaite paketoitua niin, että se vaikuttaa pehmeältä paketilta. 


Ei sillä, että pehmeissä paketeissa olisi mitään vikaa, vaikka kyllähän niissä tietysti vähän on.






Tänä vuonna ostin myös muutamia lahjoja kirppareilta ja antiikkimarkkinoilta. Kirppislahjat ovat olleet sellaisia pitkin vuotta vastaan tulleita, juuri passelisti lahjan saajalle sopivia asioita. Esimerkiksi nukkekotinäpertämistä harrastavalle pikkutytölle ostin kirpparilta jonkun itse nikkaroimia puukalusteita, ja uskoakseni lahja oli toivottu. 


Mad-lehtiä fanittava mies saa tänä jouluna pienen lehtipinon 70-80-luvun taitteelta. Aikaisemmin tänä vuonna menin antamaan vastaavan kirppikseltä löytyneen lehtisetin muuten vain, ja mies tokaisi, että tämän kun olisi avannut jouluaattona. Harmitti, että hyvä joululahja meni tällä tapaa hukkaan,  mutta nyt on taas jouluaatoksi avattavaa.






Aika monesta paketista kääriytyy hyötytavaraa: sukkia, alusvaatteita, talvihanskoja ja muuta tarpeellista. Jonkun mielestä villasukat on surkein lahjaidea ikinä, mutta minusta hyötylahjat kuuluvat ilman muuta joulupaketteihin. 


Yllätyksen kannalta on suotuisaa saada kova paketti vaikuttamaan pehmeältä, mutta liian julmaa kuitenkin on naamioida kalsarit kovaksi paketiksi. Pehmeiden pakettien on hyvä päältäkäsinkin vaikuttaa rehellisesti ja yksioikoisesti pehmeiltä.






Pojan ykköslahja tänä jouluna on uusi puhelin. Puhelimia poika hajottaa ja hukkaa keskimäärin viiden puhelimen vuositahdilla. Viimeisen puhelimen särkymisestä on kulunut jo viikkoja, ja uuden puhelimen hankinta säästettiin joululle. Jos ryhdyn idealistiksi, sanon, että puhelittoman kauden tarkoitus on myös tuntua selkänahassa; kun puhelin hajoaa tai hukkuu parin kuukauden käytön jälkeen, uutta luuria ei ihan heti ole tulossa. Minusta sopiva puhelinvaihtoehto olisi ollut vanhuksille suunnattu Doro-puhelin, josta löytyy soitto- ja ehkä jopa tekstiviestitoiminto, muttei missään tapauksessa mitään muuta. Doroon ei sentään päädytty, kun sille nauraisi ilmeisesti harakoiden lisäksi kaikki kaveritkin, mutta yritin löytää sellaista peruspuhelinta, joka ei olisi niin viihtellinen, että sitä tarvitsisi koko ajan näpyttää.


Pojalle ostin myös mielestäni ihan huippuhienon Afrikan tähti -kuvioisen pussilakanasetin. Toivottavasti lakana on yhtä kiva luonnossa kuin valmistajan kuvassa. Tätä samaa sarjaa oli myös mattona ja torkkupeittona.






Poika toivoi lisäksi yhtä tiettyä pikkuautoa, joka täytyy vielä käydä metsästämässä. Leluleikit ovat jo harmikseni 9-vuotiaalla käyneet vähiin, ja jos poika kerrankin toivoo jotakin lelua, se täytyy ilman muuta ostaa. Kaveriseurakin näyttää vaikuttavan siihen, kenen kanssa leikitään ja kenen kanssa pelataan vain tietokoneella. Legoilla rakentelu vielä menee, mutta siihenkin täytyy patistaa.


Minkälaisia joululahjatapoja teillä on? Löytyykö paketeista ekstraa ja luksusta vai hyötytavaraa ja kaikkea tarpeellista? Entäpä voisitko sinä ostaa lahjan kirpparilta?

perjantai 19. joulukuuta 2014

Tiernakaupungissa



Tänä vuonna lahja-asiat ovat sujuneet kivuttomammin kuin minään aikaisempana jouluna. Tein marraskuussa niin paljon vanerijuttuja ja ompeluksia, että niistä riittää lahjat tämän joulun pukinkonttiin yhdelle jos toisellekin hemmolle. 


Surumielisiä Pielisiä olen ommellut varmaan parin vuoden ajan ripottelevaan tahtiin lahjoiksi tutuille lapsille, ja Pielisistä on tullut jälkikäteen ilahduttavan positiivista palautetta. Kuuleman mukaan Pehmovaris on ihan oikeasti jäänyt käyttöön ja se on ihan oikeasti ollut tykätty. Tänä jouluna annan taas muutamalle lapselle Pielisen. Täytyisi alkaa pitää Excell-taulukkoa siitä, kenelle olen jo pehmon antanut ja kuka voisi olla seuraavaksi jonossa. Kerralla ei tietenkään voi liian monta Pielistä antaa; se verottaisi Pielisen suurta arvoa ja uskottavuutta.


Nyt kun suurin osa lahjoista on jo hoidettu marraskuun puolella, voi joulukuussa paremmin panostaa oman perheen lahjontaan. Omat lahjasuunnitelmat on tarkkaan harkittu ja melkein kokonaan jo hankittukin. Kaupoissa päämäärättä ja paniikissa haahuilu on rasittavaa, mutta joskus aniharvoin on ihan kiva mennä kauppoihin varta vasten ostoksille.


Ouluhan on tunnettu tiernakaupunki, ja tierna-aika kestää täällä jostakin juhannuksen tuntumilta aina vappuun saakka*. Joulun aikana Oulussa on aivan mahdotonta olla törmäämättä laulaviin ja kiertäviin tiernapoikiin. Tänä vuonna Rotuaari saikin oman tiernapoikapatsaan, joka ilmeisesti myöhemmin siirretään jonnekin toisaalle.


* Tierna-ajan kestoa on tekstissä liioiteltu. Tierna-aika kestää marraskuun lopulta Nuutin päivään eli 13. tammikuuta saakka.










Onkin melkoinen suoritus ja kädenojennuksen paikka, etten koskaan ikinä milloinkaan ole nähnyt tiernaesitystä alusta loppuun saakka. Se on myös hyvin outoa, koska tykkään tiernapojista ja vanhoista tiernalauluista. Tähän asiaan täytyy tulla parannus. Joku kerta minä vielä.


Vielä alkukuusta ei ollut yhtään jouluinen mieli, mutta nyt tuntuu jo aivan joululta. Tänään voisin pakata loputkin lahjat ja tarkistaa, ettei vain kukaan ole päässyt unohtumaan. Lisäksi täytyy erikseen muistaa sitä pientä poikaparkaa, joka on sattunut syntymään juuri joulunpyhinä. Aika monena vuonna tuon lapsen syntymäpäivä muistuu vasta jouluna, ja sitten täytyy turvautua kepulikonsteihin ja ottaa joululahjapinosta yksi paketti muka syntymäpäivälahjaksi.

 
Siispä syvimmät pahoitteluni kaikille teille, jotka olette syntyneet joulun aikoihin. Ja sinä, joka juuri nyt olet raskaana ja mietit, josko jakautuisit: älä tee sitä vielä. Pidättele. Yritä mielummin tähdätä uudenvuoden tienoille.


tiistai 16. joulukuuta 2014

Keltaista, punaista ja vihreää






Pyöräytin jokin aika sitten pojan huoneen järjestyksen uuteen uskoon. Sohva on nyt vähän mukavammalla paikalla ja pöytäkin taas pistorasian vierellä.


Punainen Elefantti-pussilakana jatkaa loputonta suosiotaan. Ostin muistaakseni keväällä tai kesällä pojan huoneeseen vaihtelun vuoksi Marimekon superkalliin kelta-valkoisen pussilakanasetin, enkä vieläkään ole toennut siitä, että pesin sen ensimmäisessä pesussa väriä päästävän vihreän pyyhkeen kanssa. Pussilakanaa ei tietenkään voi heittää pois, kun onhan se Marimekko ja maksoin siitä pitkän pennin, mutta on se niin törkeän näköinen, ettei sitä tee mieli käyttääkään. Looginen toimintastrategia on säilyttää värjäytynyt pussilakana kaapissa niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Kyynel.







Perusvärit räiskyvät pojan huoneessa kilpaa. Vihreä nahkasohva on vähän kärsinyt Manun käsittelyssä, mutta mikäpä meillä ei olisi.









Keltainen naulakko on kesäinen kirppislöytö. Katsoimme jokunen aika sitten yhdessä elokuvan, jonka yhdessä kohtauksessa oli ihanasti sisustettu yksiö. Siitä nousi oikein erityinen into sisustaa iloisilla, värikkäillä ja mukavilla asioilla. Muutamat uudet värikkäät kirppislöydöt odottavatkin esille pääsyään, olen vähän jemmaillut niitä. Meille tarvitaan ehdottomasti lisää uusia värejä.






Näin vuoden pimeimpänä aikana meillä poltellaan kynttilöitä ja kieriskellään valottomassa tunnelmassa. Tunnelmallisessa sisustuksessa on omat hyvät puolensa, mutta ehkä jo vähempikin tunnelma riittäisi. Joulu on vuoden lempijuhlani, mutta täytyy sanoa, että kyllä minä jo kevätaurinkoa odotan. Miten voikin olla näin pohjattoman synkkää? Joulukuu puolessa, eikä vielä lunta.


Pari pakettia puuttuu vielä pukin kontista, sitten on jouluhommat pulkassa. Entäpä siellä?


maanantai 15. joulukuuta 2014

Kolmikko



Kastehelmi-kippojen kokoelma sai tänään täydennystä, kun avasin aikaisena joululahjana siniharmaan sävyisen tuikkuastian. Kirkas lasi on vanha, ja ruskea lasi on saatu samalta ihmiseltä viime vuonna lahjaksi kuin tämä uusinkin.


Onpa ne nätit värit! Kiitos!









Itse kynttilätuikkujen kanssa on ollut jotain ongelmaa. Nämä ovat varmaan jonkun halpamerkin tuikut, ja ne palavat todella, todella huonosti. Ensin vähän väpättävät huonolla liekillä, sitten sammuvat kokonaan. Ei koskaan enää höpötuikkuja, se asia on nyt lopullisesti päätetty.


Huomispäivänä pitää herätä reippaana hommiin. Vielä viimeinen täysi viikko ennen joulua; täällä perällä koulujen joululoma alkaa lauantaina. Sitten on pitkä ja mukava loma edessä. Jaksaa jaksaa vielä!