torstai 30. huhtikuuta 2015

Kenkäkompromissi



Tänään oli pitkän sijaisuuden viimeinen päivä, ja niin on vain pakko vapun kautta palata takaisin ankeaan arkeen. Toukokuu näyttää aivan tyhjältä, ja kesäkuussa alkaa taas toinen työ eri alalta, pätkä sekin.


Olen vallan tykästynyt tähän väliaikaiseen, keskiluokkaiseen elämäntyyliini, ja olenkin lahjakkaasti pistänyt rahaa haisemaan. Näin jälkikäteen analysoidessa huomaan, että humputtelurahasta noin 75 prosenttia on mennyt senkaltaisiin elämän välttämättömyyksiin kuin postikortit, tarrat ja kiiltokuvat. Paperiset pillit tulevat hyvänä kakkosena.


Onkohan tämä normaalia; olen kehittänyt erilaisiin postikortteihin jonkinlaisen keräilyvimman. Värikkäät postikortit kaupan hyllyillä ovat minulle vähän kuin tyhjät muistikirjat kirppareilla: ne vain on pakko kaikki saada itselle. Ihan kaikki. Muistikirja, jossa on lentokoneiden kuvia kannessa - minulle. Muistikirja, jossa on kirjoituskoneen kuva kannessa - minulle. Muistikirja, jossa on kissan kuvia kannessa, vaikken edes tykkää kissoista tai ymmärrä niiden olemista - minulle. Muistikirja, jossa ei ole edes mitään kuvaa, mutta tosi hienoa paperia - minulle. Luonnollisestikaan hienoja muistikirjoja ei käytetä noin vain ajattelematta mihin tahansa töherryksiin ja arkipäivän aivoituksiin, vaan ne täytyy varata kaikkein hiotuimmille ja uraauurtavimmille ajatuksille. Sellaisille, jotka kerrotaan jälkipolville, ja joista minut kuolemani jälkeen muistetaan. Sen kaltaisille kuin Kirsi Kunnaksen


Elämänonni ei ole sitä että istuu puutarhassa ja nauraa, huokaisi kuningas. Elämänonni ei ole olla kaunis kuin kukka ja laulaa kuin lintu, vaan olla kukka ja olla lintu.


, mutta ei tietenkään mikään Kirsi Kunnaksen 1950-luvulla julkaistu ajatus kelpaa muistikirjaan, vaan joku oma, yhtä hieno tai oikeastaan vielä hienompi oivallus. Toistaiseksi muistikirjani ovat vielä koskemattomia, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että tyhjiä muistikirjoja on syytä olla käsillä runsaasti siltä varalta, että kuolemattomat sanat alkavat äkkiseltään pursuta ulos maailmaan, kohti muita ihmisiä. Aina täytyy muistaa varautua tulevaan ja yllättävään inspiraatiotulvaan.


Takaisin niihin markettiostoksiin. Siis postikortteja, tarroja ja kiiltokuvia. Entäpä nuo taustalla näkyvät Muumi-kiiltokuvat: ei mitään ajatusta, mitä niillä tekisin, mutta on ne niin hienoja! Miten voi kaupan paperiosastolla mennä nuppi niin pyörälle? Ihania, ihania paperijuttuja!

 



Tiedoksi annettakoon myös, että päädyin nyt sitten lopulta kuitenkin hommaamaan kirppismekolle soveliaammat kengät. Edellisessä postauksessa mekon kanssa sovittamani ruskeat Clarksin oivalliset nahkakengät, jotka ovat todella hyvät jaloissa ja muutenkin laadukkaat, saivat niin nyrpeän vastaanoton, että aloin itsekin epäillä omaa olemassaoloani ja raahauduin sitten kenkäkauppaan.





Hetkeäkään en kuvittele, ettäkö koko päivää jaksaisin nämä muovipopot jalassa humpata. Ihan suosiolla etsin samalla myös matalat, tossumaiset kengät, joihin voi korot vaihtaa sitten, kun nilkat alkavat osoittaa mieltään.


Tossukengät näyttävät oikein näteiltä ja sirpakoilta. Eivät ehkä tässä kuvassa mutta oikeasti näyttävät.





Eikä siinä vielä kaikki! Niin kuin MacGuyver, läpyskätossut selviävät tiukkaakin tiukemmasta pinteestä ja muuttavat muotoaan kuin kameleontti! Ne taipuvat ja ujuttautuvat jopa käsilaukkuun!


Aivan ylihintaiset olivat nämä tossukat ollakseen tuommoiset epäergonomiset läpyskät (näiden valmistaminen maksaa varmaan 20 senttiä), mutta luulen, että näille löytyy jatkossakin käyttöä. Korkokengät vain eivät ole ihmisiä varten suunniteltu.





(Lisähuomautus tähän väliin suluissa, koska en itsekään halua vielä tietoisesti ajatella tätä ongelmaa. Ylihintaiset läpyskäkengät, joiden valmistuskustannukset kehitysmaassa ovat noin kahdenkymmenen sentin luokkaa, mahtuvat ehkä juhlalaukkuuni, jonka myöskin hervottomalla ja täysin käsistä karanneella shoppailureissulla ostin, ja jonka ylimmäinen valintakriteeri lopulta oli mahdollisimman edullinen hinta eikä esimerkiksi tyrmäävä tai edes siedettävä ulkonäkö, ja jonka kätevästi löysinkin viimeisimmästä mahdollisesta aletuotteiden alealekorista, mutta entäpä sitten ne kengät, joita jaloissani pidän, joissa on korot, jotka eivät taitu kasaan niin kuin nämä monitoimiläpyskät, mihinkähän ne sitten pannaan, kun korot vaihtuvat läpysköihin. F-f-f-f. )


Nyt kun vappu ja häät saadaan juhlittua, täytyy taas miettiä uusia vapaa-ajan harrasteita. Taidan jatkaa siitä, mihin jäin, ja kantaa taas ompelukoneen esille. Ehkäpä alan myös rustailla postikortteja, kerran niitäkin nyt löytyy tolkuttomat määrät.

 
Näillä lakeuksilla oman alan töiden löytyminen on vähän kuin kaivaisi joku päivä yllätyksekseen timantteja omasta ahterista. Sijaisuustimantti oli hirvittävä onnenpotku, ja on kovin haikeaa, että se pätkä on nyt ohi. Melkein jo unohdin, mitä on, kun joutuu suunnittelemaan itselleen päiväjärjestystä tyhjästä.

 
Mutta eipä siinä; ompelukone, täältä tullaan taas!


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kirppiskolttu häihin?



Tulevana viikonloppuna juhlitaan ystäviemme häitä. Olen umpilaiska asujen miettijä, enkä ole päätäni sen kummemmin asialla vaivannut. Nyt kun päivät vähenevät, vaikuttaisi siltä, että olisi syytä pohtia asiaa syvemmin.


No, onneksi kävin eilen kirpparilla ja vastaani käveli jonkun omin käsin ompelema, mintunvärinen sifonkimekko. Tadaa; sovittamatta sopiva ja hintaa viisi euroa.








(Sanoin, ettei kuvaisi niin, että kuivuvat rätit näkyvät taustalla.


PS. Jalkapallopelipöytä on oivallinen kuivausteline.)





Laukku on varmaankin pakko vielä käydä ostamassa, eikä koirillekaan ole edes hoitopaikkaa. Viikko sitten, omasta mielestäni tosi hyvissä ajoin, varailin aikaa juhlapaikan läheisestä koirahoitolasta, mutta olin kuulemma liian myöhässä. Kaikki muut ihmiset ilmeisesti omaavat ajoissa olemisen taidon. Onnea heille.


Mutta olisiko se mekko nyt sitten tässä?

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Näin sitä mennään



Yhtään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta apinan raivolla pakersin eilisen päivän niin, että nyt kiiltää joka nurkka.


Manu oli hengessä mukana ja auttoi parhaan kykynsä mukaan.








Nyt on perussiivous taas tälle viikolle tehty, ja jossakin vaiheessa voisi alkaa vilkuilla kaappeja ja puunata ikkunat. Varasto pursuilee liitoksissaan, ja mietin, josko olisin niin reipas, että ryhtyisin pihakirppismyyjäksi.


Kahdesti vuodessa järjestettävä kierrätystapahtuma, Siivouspäivä, olisi tänä vuonna 23. toukokuuta. Myös Kalevan peräkonttikirppikset alkavat 9. toukokuuta.





Onko kenelläkään kokemusta vastaavista pihakirppistapahtumista myyjän ominaisuudessa? Onko vaivan väärti?


torstai 23. huhtikuuta 2015

Vähän niin ja vähän näin



Upea siivousjulistukseni siitä, kuinka jatkossa pitäisin siivouspäivän aina torstaisin viikonlopun pituuden ja mielekkyyden maksimoimiseksi, kesti tasan yhden viikon. Tuosta päätöksestä lienee nyt kulunut kaksi viikkoa; heti seuraavalla viikolla siivouspäivä venyi ja vanui viikonloppuun niin, että arvokas vapaapäivä tuhlaantui ikävään huhkimiseen.


Siivoushan on aivan hölmöläisten hommaa; tasan yhtä tuottoisaa kuin kantaisi säkillä valoa pimeään torppaan. Eikä meillä oikein koskaan olekaan aivan siistiä. Aina on joka nurkka vähän rempallaan, yleensä toki tosi monta nurkkaa kerrallaan. Kaappeihin ei kannata kurkistaakaan.





Työpöydällä lojuu vielä vastikään ostetut turkoosit kumisaappaat. En raaski laittaa niitä lattialle, jos vaikka Manu keksisi alkaa niitä pureksia. Sitä paitsi tuossa ne ovat mukavasti näkösällä ja ihasteltavissa. Tätä kuvaa katsoessa huomaan, että kumisaappaiden sävy lisäksi sointuu vieressä olevan kynttilän sävyyn. Ei noita kahta edes kannata erottaa.


Kuvasta katsoen oikealla on kasa puhdasta pyykkiä odottamassa viikkaajaansa. En ikuistanut näkyä.





Eteisessä on ikuinen takki- ja kenkäkaaos. Pitäisi saada ylimääräiset kausivaatteet kiikutettua varastoon, että tilaa vapautuisi. Sitä ennen pitäisi saada varasto räjäytettyä siihen kuntoon, että sinne mahtuisi viemään kausivaatteet.


Yllättäen leikkokukat tuovat mukavaa tunnelmaa sekasorronkin keskelle. Tässäpä on oiva niksi ja vinkki kaikille: kukkakimppu tilassa kuin tilassa on oikein kiva.
 




Viimeiseksi tarkkaan mietitty, pikantti monumentti erinäisistä tavaroista. Mielestäni moderni ja rento pyykkikori tuo mukavaa vastapainoa antiikkilapiolle, kukkotaululle ja kirpparilta ajat sitten ostetulle kastille, jota en muuten vieläkään ole pessyt. Jotakuinkin tuossa kohtaa pöydän alla, ei aivan keskellä sitä mutta melkein, on puhtaanpyykin korin ikuisuussijoituspaikka. 


Yhdellä orrella kuivuu vielä kolmatta viikkoa kasa puhdasta pyykkiä. Haluan varmistua, että pyykki tosiaan on kuiva, ja odottelen vielä muutaman viikon. Sitten siirrän puhtaat pyykit osaksi tätä sommitelmaa.





Kyllä sitä myöhemminkin joutaa siivota. Parempi on käyttää aikansa hyödyksi ja keskittyä sellaisiin juttuihin, joista tulee hyvä ja mukava mieli.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Käsityökaupoilla



Pääsiäisloman menomatkalla piipahdimme Iissä käsityöostoksilla. Kärkkäisen rakennuksessa toimii Luovi-myymälä, jossa myydään muun muassa kehitysvammaisten käsitöitä ja eri puolilla Suomea vankiloissa valmistettuja tuotteita.


Ihastelin herttaista sienijakkaraa, jolle en kuitenkaan keksinyt käyttöä, ja ostin muutamia tekstiilejä. 


Pellavainen laudeliina on vankilamyymälän tuote. Tykästyin sen kivikuviointiin, ja ajattelin jemmata liinan jollekulle saunalliselle joululahjaksi. 25 euroa käsinkudotusta, pitkästä pellavaliinasta. Ei paha.








Omaan kotiin ostin vohvelikankaisia liinoja, jotka on käsin kuvioitu (mikä tuo tekniikka nyt onkaan nimeltään). Hirvittävä työmäärä ja hintaa viisi euroa! Voi olla, ettei oma peppu hievahtaisikaan tuohon hintaan. "Voi olla" on liioittelua; tiedän aivan varmasti sanoa, ettei hievahtaisi.









Minulla on kaamea omakotitalokuume. Mitään realistista mahdollisuutta ei ole juuri nyt ryhtyä omakotitaloasujaksi ja vuosikymmenten naimasuhteeseen pankin kanssa, mutta kidutan silti itseäni selailemalla netissä myynnissä olevia omakotitaloja. Oma kerrostaloasunto tuntuu niin vaatimattomalta ja tylsältä kaikkien hienojen, pihallisten lukaalien rinnalla. Ollapa lottovoittaja tai joku muu merkittävä ihminen.


Ehkä ensiapuna voisin koettaa pyöräyttää vanhaa kotia ympäri. Mutta plää, mitähän täällä voisi edes tehdä? Omakotitalo se olisi jotakin aivan toista. Tämänkin ajan voisin käyttää vaikka kuopimalla kukkapenkkiä.


PS. Keskiviikko eli melkein viikonloppu! Olemme taas selvinneet uudesta viikosta!


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Norsuja makuuhuoneessa




Pari postausta sitten hehkuttamani epäilyttävän edulliset Elefantti-pussilakanat ovat päässeet ensimmäistä kertaa käyttöön. Lakanat kai kuuluisi esipestä ennen käyttöönottoa, mutta minä olen aivan liian laiska sellaiseen. Jännityksellä odotan, paljastuuko superhalvoista lakanoista ensimmäisen pesun jälkeen joku massiivinen virhe.


Ainakin toistaiseksi kaikki vaikuttaa olevan mallillaan. Normaaleilta Elefanteilta nuo näyttävät, ei mitään värivirheitä tai kolmipäisiä norsuja näkyvissä.


Makuuhuoneen sävyt muuttuivat taas mustanpuhuvien petivaatteiden myötä. Olisipa kiva tapetoida musta seinä keltaisella, kukikkaalla tapetilla.













Liinavaatekaappi on alkanut pursuilla ikävään malliin samaa tahtia kuin minä olen kiikuttanut uusia petivaatteita kaupasta kotiin. Onkohan näillä kahdella asialla joku yhteys? Minä kyllä luulen, että kaapissa on se vika: se vain on kertakaikkisesti liian pieni.


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Koiruuksia



Elmo-poika täytti neljä vuotta kuun alussa. Koko tapahtuma jäi aivan pääsiäisen varjoon, ja muistimme Elmon synttärit vasta jälkikäteen.


Vahinko on otettu takaisin, ja eilen on juhlittu aikamiestä: on laitettu juhlahatut päähän, syöty kakkua ja avattu jännittävä, rapiseva paketti, josta paljastui uusi pallo.





Manu on vielä rasavilli säheltäjä, mutta Elmosta on iän myötä tullut hirveän hieno poika. Se on älykäs ja rauhallinen, oikein kunnon koira. Vielä vuosi pari sitten Elmo kapinoi ja etsi paikkaansa lauman hierarkiassa; se murisi minulle aina, kun arveli olevansa tilanteen herra. Aikani murisin takaisin, ja nyt Elmo tietää oman paikkansa. 


Manu on nyt yksivuotias, ja sillä on selvästi alkanut nousta samanlainen kapinahenki kuin Elmolla samanikäisenä. Manukin koettelee nyt omaa pystyvyyttään, ja välistä on vaikea pysyä lujana, kun sen murina on niin hellyttävän epäuskottavaa ja höpsöä.




 Lopuksi vielä kuva Manusta ajalta ennen kevättrimmausta:





Elmo yksinään ei ole mikään haukkuja, eikä sen yksin jättämisessä ole ollut mitään ongelmaa. Kahden koiran kanssa törmäsimme kuitenkin uuteen ongelmaan: jos toinen vouhkaa ja alkaa haukkua, toinen yhtyy älämölöön. Manu on kova poika haukkumaan, kun koirat jäävät yksin kotiin, ja kun Elmokin yhtyy kuoroon, syntyy melkoinen mekkala. Viime syksynä ostimme haukkupannan. Se toimii niin, että kun koira haukkuu, mikrofoni tunnistaa äänen ja laite suihkaisee koiran naamalle sitruunantuoksuista suihketta. Koirat vihaavat suihketta, ja ne hiljenevät, kun saavat sitä naamalleen. Jos Manulle laittaa sitruunapannan, kumpikin koira pysyy hiljaisena.


Kerran olin lähdössä kotoa, enkä löytänyt haukkupantaa mistään. Kiireessä otin käteen sen, minkä ensimmäisenä löysin: minisuksen siteen. Manu ymmärtää sitruunapannan syvimmän olemuksen, ja sen, mikä yhteys on ihmisen kotoa poistumisella ja Manun pannan laittamisella. Kun se näkee lähtöä tekevän ihmisen lähenevän, se luikkii hyvin nöyränä, pää kumarassa nurkkaan tai sohvan alle.

Minun onnekseni Manu ei vielä ole hoksannut varsinaisen sitruunapannan ja minkä tahansa muun vempeleen eroa: kun lähestyin koiraa suksiside kädessä, Manu painoi päänsä kumaraan ja yritti puikkelehtia pakoon. Ja tadaa! Niinhän siinä kävi, että pelkkä suksiside riitti pitämään koiran hiljaisena. Sääliksi käy toista.


Rattoisaa sunnuntaipäivän jatkoa, ja muistakaapa käydä äänestämässä.


lauantai 11. huhtikuuta 2015

Shop shop


Mainio viikko takana - lyhyt ja työntäyteinen. Pidimme siivouspäivän poikkeuksellisesti jo torstaina, niin että viikonloppu pääsi todenteolla alkamaan heti perjantaina työpäivän jälkeen. Torstain voisi ehdottomasti vihkiä siivouspäiväkäyttöön aivan lopullisesti. Säästyy viikonlopulle kaikki kiva ja kunnollinen.


Todella pitkästä aikaa ja normaalitapojeni vastaisesti olen käynyt shoppailemassa. Eilinen, yllättävä lumipyry kasteli untuvatakin ja nahkakengät niin näpsäkästi pienessä ajassa, että lampsin suoraan kenkäkauppaan. Ja mikä tuuri; yksi ainoa pari järkevän näköisiä Goretex-kenkiä, juuri minun koossani! Eikä siinä vielä kaikki! Punainen alelappu oli tipahtanut kengistä niin, että sain vasta kassalla tietää popojen olleen puoleen hintaan! Oli tarkoitus ostaa myös joku supertekninen takki, mutta kun katselin hintalappuja, tulin toisiin ajatuksiin. 300-400 euroa takista, hehehehehe.


Astiahyllyiltä löytyi myös pari mukavaa juttua. Siniset Kastehelmet ovat minulle (niitäkin lähdin varta vasten ostamaan, ja yllättäen olivat alennuksessa, kun ovat ilmeisesti joku poistuva väri, vuhuu), loput kipot ja kupit lahjoiksi. Ensimmäinen joululahja on nyt ostettu.





Sisustusputiikki Halpa-hallissa puolestaan tein jännittävän löydön; Finlaysonin mustia, aikuisten koon Elefantti-pussilakanoita 25 euroa kappale. Epäilin näitä kakkoslaatuisiksi halvan hinnan ja puuttuvien etikettien vuoksi, mutta myyjä kertoi niiden olevan ihan tavanomaiset Finlaysonin Elefantit. 25 euroa? Toivottavasti näiden kanssa ei tule mitään yllätystä; jos vaikkapa värit levahtavat, kiikutan ne kiukkuisena takaisin.













Muutoin meillä on täällä oikein rauhallista ja mukavaa. Viikonloppu se on ihmisen ja koiran elämän parasta aikaa.
 


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Puuropäivä



Takaisin arkeen ja puuron pariin. Tykkään kovasti vuotta rytmittävistä juhlista: pyhiä on mukava odottaa ja viettää, mutta melkein yhtä mukavaa on palata niiden jälkeen takaisin tylsään arkeen.


Olemme muutaman viikon verran syöneet aamuisin puuroa leivän sijasta, ja pikkuhiljaa makuun alkaa jo tottua. Olen oikeastaan aika yllättynyt siitä, että puuron syöminen näkyy jopa ruokabudjetissa: kuluneina puuroviikkoina on tullut ostettua paljon vähemmän leipää, juustoa, leikkeleitä ja levitettä.





Voita ja sokeria on kuitenkin pakko laittaa. Muuten ei pysty.








Arkisuus on in, mutta kyllä nyt täytyy asettaa taas uusi, juhlavampi päämäärä arkisen taaplauksen keskelle. Tuleva perjantai on toki luonteva ja arvattava päämäärä, mutta ehkäpä sitä voisi viikollakin tehdä jotakin mukavaa! Esimerkiksi joku ompeluprojekti olisi oikein sopiva päämäärä. Tai jospa vihdoin istuttaisin niitä kesäkukkia?


torstai 2. huhtikuuta 2015

Vähäeleinen pääsiäinen



Pääsiäisloma! Vihdoin! Nyt on kassit, laukut ja nyssykät pakattu. Vielä täytyy lastata auto, tankata tankki täyteen ja suunnata kohti pohjoista.


Kolmisen viikkoa sitten sain ennaltaodottamattoman suuren työurakan, eikä nyt ole paljon muuta ehtinyt kuin käydä kotona nukkumassa. Pääsiäiseksi oli tarkoitus kasvattaa ohraruohoa, askarrella vanerikoristeita, hakea pajunoksia ja vaikka mitä, mutta yhtään mitään ei olla tehty! Jopa siemenet ja sipulit on kaikki istuttamatta. Eilen kävin kuitenkin ostamassa muutaman Kinder-munan. Olisin halunnut sellaisia pieniä, umpisuklaisiakin, mutta kaupan hyllyt olivat jo tyhjät. Aina kaikki muut varautuvat juhlapyhiin huomattavasti minua aikaisemmin.


Mutta mitäpä tuosta murehtimaan; kyllä se pääsiäinen ja lomat saapuvat tälläkin tapaa. Yksi narsissikimppu on ollut meillä tuomassa kevättunnelmaa, ja se on kyllä hoitanut tehtävänsä mallikkaasti.









Sitten vain koirat lenkille ennen automatkaa ja menoksi! Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille!