torstai 28. toukokuuta 2015

Mitä tässä tapahtuu?



Tällä kertaa esitän asiani arvoituksen muodossa. 


Alla on viisi kuvaa. Keksitkö, miten ne liittyvät toisiinsa?


1.



2.



3.



4.



5.



keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Karsimista ja Omenakukkia



Valkoinen ärsytyssohva lähti viimein eilen uuteen kotiin. Vihan tunteet sohvaa kohtaan nousivat pintaan aina silloin tällöin, mutta sitten ne taas laantuivat. Tänä keväänä kyllästyin vaivalloiseen sohvaan aivan totaalisesti, ja laitoin mööpelin myyntiin niin, että laskin hintaa joka päivä, kunnes kaupat lopulta syntyivät. Käytetty sohva on kyllä heti ydinvoimalan ongelmajätteestä seuraava; siitä ei hevillä pääse eroon.

Mutta minäpä lopulta pääsin ja nyt olen ihastellut olohuoneeseen avautunutta upeaa tyhjää tilaa. Meillehän jäi vielä pienempi sohva, ja varmasti istumapaikkojen vuoksi on pakko ostaa uusi sohva jossakin vaiheessa, mutta nyt vielä nautiskelen avaruudesta. Ei koskaan enää jatkuvaa päällisten pesua, loputonta imurointia ja teippiharjan kanssa jumppaamista. Olen vapaa.


Askeettisuuteen tähtäävät suunnitelmani eivät pääty tähän. Tarkoituksenani on karsia tavara minimiin ja järjestellä rompe niin, että siivoaminen on mahdollisimman helppoa ja vähävaivaista. Olen nimittäin lopen kyrsiintynyt jatkuvaan puunailuun ja puljuamiseen. Tässä ovat suunnitelmani:

1. Hankkiudun eroon turhasta tavarasta. Kaikki ylimääräinen menee kirpparille ja Konttiin. Matot ja sisustustyynyt raahaan ullakolle toistaiseksi, koska niistä on niin paljon vaivaa.

2. Siivoan viimeinkin sen häkkivaraston niin, että sinne mahtuu vaateteline ja kaikki varastoitava kotoa. Tänään kävin ostamassa telineen ja pukupusseja; nyt on jo talvivaatepyykki pyörimässä!

3. Ostan jättimäisen kirjahyllyn, jonka sisään tungen kaikki kirjat, lautapelit, kankaat ja askartelutavaran. Yksikään pilipalirompe ei jää pyörimään jalkoihin.



No niin, nyt kun tavoitteet ja suunnitelmat on esitelty, voisinkin kertoa, että *kröhöm* piipahdin tänään kirpputorilla *kröhöm*. Tavallisissa kaupoissa en tarkoituksella mene lähellekään astiahyllyjä, kun tiedän, kuinka siinä saattaisi käydä, mutta kirpputorilla on mahdotonta välttyä yllätyksiltä. Sitä kiertelee aivan rauhallisesti ja hyvillä mielin, kunnes yhtäkkiä 


jossakin pöydässä tulee vastaan kahdeksan kukallista kippoa.


Kahdeksan kukallista kippoa.
Kahdeksan kukallista.
Kahdeksan.






En voi tälle mitään! Olen sairaalloinen kuppihamstraaja! Mutta oikeasti; nämä ovat Kultakeramiikan maailman söpöimpiä Omenakukka-kahvimukeja. Niissä oli tarrat tallella, maksoivat kolme euroa kipale.

Sitä paitsi nämä eivät ole mitä vain kuppeja: nämä ovat kuppeja, joissa on herttaisia kukan kuvia kyljessä. Me voimme pitää kahdeksan hengen kahvihetkiä. Mukeista tuli jo vähän morkkis, mutta laitan kahdeksan vanhaa kuppia pois, jotta voin sovittaa tekoni.












Muita kuppihamstraajia linjoilla? Pitäisikö perustaa yhteinen terapiaryhmä? Muutaman vuoden ryhmäterapiakeskustelujen jälkeen voisimme aloittaa siedätyshoidot, joissa harjoittelisimme kaupassa käymistä varten. Rakentaisimme turvalliseen, tyhjään tilaan kaupan astiahyllyjä etäisesti muistuttavan astiapöydän. Harjoittelisimme astioiden huomiotta jättämistä kävelemällä pöydän vierestä ja ohittamalla hienot kupit. 


Aloittaisimme varovasti, ensin rikkinäisillä ja rumilla kupeilla, osa voisi olla muovisia. Lopulta harjoittelisimme ohi kävelemistä niin, että harjoitustilan pöydällä olisi lukuisa määrä toinen toistaan hienompia astioita.


Viimeisellä tasolla harjoitusta tehostettaisiin niin, että kuppien rinnalle laitettaisiin näyttäviä kylttejä, joissa lukisi sellaisia asioita kuin "ALE", "1 e" tai "Valmistus lopetettu".


Harjoituksen hyväksytysti suorittanut saisi diplomin seinälleen ja valtavasti itseluottamusta mennä kävelemään kauppojen astiahyllyjen ohitse.


Onko osallistujia?


tiistai 26. toukokuuta 2015

Näkymätön







Peppi, Elmon lapsi, kävi isomummin luona trimmattavana. Elmo odottaa pyykkitelineen alla omaa vuoroaan.


Pyykkitelineellä on maagisia ominaisuuksia; sen alla Elmo on aivan näkymätön.









Trimmailuja



Kokeilen tänään ensimmäistä kertaa ikinä vieraan koiran, Manun sisaruksen trimmaamista. Oikea, kunnollinen trimmaaja trimmaa koiran tunnissa: meillä menee omien koirien kanssa puolitoista, ja vieraalle koiralle varasin varuilta kaksi tuntia. Nyt vähän jännittää. Kuinkahan tuo onnistuu? Ehkä saan koiran vain toispuoleisesti nylittyä, koira laittaa hanttin ja on pakko luovuttaa se takaisin aivan hirveän näköisenä.


Samoilla sotkuilla ja vaivoilla voisin trimmata omatkin koirat, jotka ovat taas alkaneet rehottaa rumanlaisesti. Ihan sieviä ne silti vielä ovat, jos oikeasta kulmasta katsoo. Elmo varsinkin on omaan itseensä kovin tyytyväinen. Sillä on tapana kivuta olohuoneen sohvalle niin, että se pääsee kurkistelemaan ulos. Siinä se sohvanselällä pohtii elämänmenoa, hallitusneuvotteluja ja Ukrainan tilannetta.




 



Manukin selvästi pitää itseään tosi söpönä; se valitsee päiväunipaikakseen mieluusti sellaisen sohvan nurkan, johon on laitettu sievä ruusupeitto. Sitten se käpertyy peittoa vasten somimpaan asentoonsa.


Ennen trimmausta, vaikkapa edellisenä päivänä, koirat täytyy pestä, ettei trimmerin terä tylsy. Elmo kuivuu paljon nopeammin kuin Manu, joka on vielä pitkään pesun jäljiltä kostea. Se ei oikein ymmärrä ravistella turkkiaan ja kuivata itseään mattoihin ja peittoihin niin kuin Elmo; Manu vain jähmettyy paikoilleen tärisemään, ja lopulta se on pakko kuivata hiustenkuivaajalla.


Viime viikolla koirapuistossa vanhemman koiran omistaja suunnitteli uuden pennun ottamista. Oli ajatellut, että kaksi koiraa menisi siinä samassa kuin yksikin. EHEHEHEHEHE.
















Nyt ei muuta kuin saksia teroittamaan. Vielä eivät koirarassut tiedä, mitä tuleman pitää, mutta pian niillä hymy hyytyy.


maanantai 25. toukokuuta 2015

Ompeluksia vuoden varrelta



Intouduin selailemaan vanhoja kuvatiedostoja ja muistelemaan, minkälaisia käsitöitä on tullut ommeltua tässä reilu vuoden aikana. Aika paljonhan noita näemmä on, vaikka tuntuu, että ompelen hyvin harvoin.


Nytkin tekisi mieli väsätä jotakin uutta, mutta en oikein keksi mitä. Kirpparilta ostetut kankaat kuivuvat vielä pesun jäljiltä, ja sen aikaa on hyvä miettiä, mihin seuraavaksi ryhtyisi.


Tämä satiinimekko on osoittautunut yllättävän kivaksi vaatteeksi. Tykkään tuosta vinosta vyötärökaitaleesta ja siitä, että ylä- ja alaosat ovat eri kangasta. Tätä mekkoa olen käyttänyt yksissä ristiäisissä ja muistaakseni myös jouluna. Yläosan pallurakangasta riitti sen verran, että ompelin myös erillisen topin. Siitä ei kylläkään löydy kuvaa.





Samalla kaavalla ompelin harmaan silkkimekon, joka näyttääkin aivan eriltä, kun ylä- ja alaosa on ommeltu samasta kankaasta ja materiaali on eri. Silkin ostin netin kirppisryhmän kautta oikein hyvään hintaan. Tätä mekkoa käytin kerran jouluna. Muistaakseni silitin mekon ennen käyttöä, mutta en kyllä ole aivan varma.





Viimeisin onnistunut ompelus on vihreä mekko.





Samalla kaavalla on ommeltu harmaa villakangasmekkokin, josta myös tykkään. Nämä vanhat villaa sisältävät kankaat ovat aivan ihania.





Yksillä kaavoilla syntyi myös vihreä kukkamekko ja musta arkimekko. Molemmat ovat jo ihan nukkaiset, ja erityisen pettynyt olen tuohon Eurokankaan mustaan joustokankaaseen. Tympeää ommella isolla vaivalla vaate, joka nukkaantuu ensimmäisessä pesussa.





Kukallisesta kirppiskankaasta tein lavatanssityylisen mekon, jota käytin viime viikonloppuna sukulaisen pyöreiden vuosien syntymäpäivillä.
 




Sininen kukkamekkokin on tehty kirpparikankaasta. Olen varmasti ommellut samalla kaavalla muutakin, mutta en yhtään muista mitä. Tätä mekkoa en ole käyttänyt missään. Ehkä kesällä vielä.





Marimekon jämäkankaista ompelin mekon vuosijuhlatilaisuuteen. Satiinijakku on jäänyt käyttämättä, mutta nyt kun muistin sen, ajattelin jatkossa alkaa käyttää sitä arkisempien asujen parina.





Kirppikseltä löytynyt pöytäliina teki mieli saksia mekoksi. Tätä olen käyttänyt kerran; tämä päällä on pönttö olo.





Sinisestä sifongista ompelin tunikan ihan vain sifongista ompelemisen ilosta.




 
 Pielisiä olen tehtaillut urakalla. Olen ihan kyllästynyt näihin.








Ja hattujakin tein muutaman.








Kovin näyttää mekkopainotteiselta! Ja mekkoja on luvassa varmasti jatkossakin; niitä kun on niin kiva ommella.


sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Siivouspäivillä



Kirppistapahtuma Siivouspäivälle sattui hirvittävän huono keli: eilen Oulussa riehui Lyyli-myrsky. Itsehän lenkitin koiria räkä poskella myrskystä huolimatta, sarvi otsassa, mutta en nyt varsinaisesti huomannut mitään tavallisesta poikkeavaa; mielestäni Oulussa on muulloinki kylmää, sateista ja viimaista. Vasta myöhemmin Kalevan sivuja tutkittuani ymmärsin asiain todellisen laidan: lukijoiden lähettämiin kuviin perehdyttyäni ymmärsin, että Oulussa oli myrskyn myötä kaatunut jopa roskakoreja.


Surkean sään vuoksi kirppistapahtuman jatkoja vietettiin tänään. Minähän sain jo eilen romumäärästä tarpeeksi ja varasin perinteisen kirppispöydän. Tänään kävin kuitenkin mukavan ilman ja huvin vuoksi pyörähtämässä Åströminpuistossa. Aika moni lienee seurannut Siivouspäivien Facebook-sivuja; myyjiä ja ihmisiä oli paikalla oikein mukavasti.








(Häiritsee tuo homeinen kyltti. Jonkun pitäisi kuurata se juuriharjalla.)











Olen vihkiytynyt uuden harrastuksen pariin, Bengalintiikeri-DVD:iden bongailuun. Tiesittekö, että tälle joka kotiin joskus muinoin jaetulle, nykyään joka ikiseltä kirpparilta löytyvälle ilmaisklassikkolevylle on olemassa omat Facebook-fanisivut.  Jos Bengalintiikeri-DVD:n kohtalo kiinnostaa ja koskettaa, kannattaa käydä kurkkaamassa sivuja. Siellä me samanhenkiset kohtalotoverit jaamme näköhavaintoja ja puramme ajatuksia.












Vietettiinkö muuallakin päin Suomea Siivouspäivän jatkoja, vai pysyttiinkö jossain aivan aikataulussa? Mitä löytyi vai myitkö kaikki kaapit tyhjiksi?


lauantai 23. toukokuuta 2015

Ar ar arvonta



Vanerisahailut ovat jääneet unohduksiin, mutta kaapista löytyi vielä muutama hiomista ja maalaamista vaille jäänyt yksilö. Tämän postauksen myötä pyydän mitä nöyrimmin anteeksi niiltä kahdelta henkilöltä, jotka toivoivat bambeja pääsiäiseksi ja joille lupailin, että jooojooilmanmuutaehtiiehtii. Vaikeneminen on paras keino välttyä ikävien ja epämiellyttävien asioiden käsittelemiseltä, ja sen vuoksi vaikenen asiasta tämä pieni huomautus pois lukien taas jatkossakin. Toivottavasti pääsiäisenne eivät kuitenkaan menneet pilalle.


No niin, nyt kun pääsiäisbambit ovat pääsiäisen edesmenon vuoksi käyneet joutilaiksi, on hyvä hetki järjestää arvonta. Arvontaan on monta tärkeää syytä:


1) Kaapissa oli joutilaita vaneribambeja.

2) Kirpparikeijun Facebook-sivuilla on lähes 500 tykkäystä (493). Olisi mukava, jos 500 menisi rikki. Siitä tulisi tärkeä olo.

3) Bloggerin kautta seuraajia on melkein tasaluku, 242.

4) Bloglovinissa seuraajia on myös melkein tasaluku, 84.

5) Blogilista poistuu käytöstä kesäkuussa, ja siihen mennessä pitäisi blogilistalaisten löytää uusi tapa seurata blogeja.

 
Blogilistaa käyttäville ehdotan seuraavia seuraamistapoja: Kirpparikeijun Facebook-sivut, Bloglovin ja tuo oikeassa reunassa näkyvä Blogger-juttu, johon en osaa linkittää. Lisäksi on joku uusi Blogipolku, johon siihenkään en ole jaksanut perehtyä. Suora linkki on tietysti aina hyvä ja toimiva ratkaisu, jos ei halua tehdä seuraamisestaan numeroa.








 Haluatko sinä itsellesi kaksi todella hienoa vanerista bambia? 





Jos haluat bambit itsellesi, kommentoi tämän postauksen alle ja vastaa näihin kysymyksiin:


1) Kauanko olet lukenut blogia ja mitä kautta sitä seuraat? Minkä vuoksi?

2) Kuka itse olet? Avaudu; minä kuuntelen.


Arvonnassa saat yhden arvan vastaamalla kahteen edellä mainittuun kysymykseen. Kaksi arpaa saat, jos avaudut kakkoskohdan kysymyksessä niin, että lukiessa myötähäpeän puna nousee poskilleni.


ANONYYMIT! Keksikää semmoinen nimimerkki, että erotutte toisistanne.


Arvonta on avoinna toukokuun loppuun saakka.


Ihana uusi linssi



Pitkän, pitkän harkinnan ja jahkailun jälkeen juoksin eilen ennalta-arvaamatta kameraliikkeeseen ja ostin uuden objektiivin, jota olin netin kautta haikaillut. Mietin tasaisin väliajoin, olisiko aika ostaa kokonaan uusi runko, mutta hyvien neuvojen myötä tulin siihen lopputulokseen, että parempi on satsata linsseihin. Kameran runko on Canonin EOS600d, ihan tavallinen järjestelmäkamera, ei mikään kallis ja jo muutamia vuosia vanha, mutta kyllä tästäkin vielä pitäisi enemmän saada irti.


Objektiivit ovat tolkuttoman kalliita, mutta se nyt vain on niin, että jos aikoo saada parempia kuvia, niihin on pakko panostaa. Kun olin linssin valinnut, laitoin silmät ja korvat kiinni, lauloin äänekkäästi laalaalaaalaaa ja päätin olla koskaan ajattelematta budjettiasiaa sen syvemmin. Kameraliikkeessä oli ihanan kärsivällinen ja asiantunteva myyjä; kokeilin myös salamaa, josta minulla ei ole vielä mitään kokemusta, mutta pihiyttäni päätin jättää sen hankinnan toiselle kertaa. Valoisassa liikkeessä on niin vaikea kokeilla objektiiveja ja salamaa; vasta tosi tilanteissa pimeässä tietää, mitä kaipaa.


Joskus vuosi sitten kävin katsomassa objektiiveja tavallisessa kodinkoneliikkeessä, jossa kohdalleni sattui niin tumpelo myyjä, että hän tiesi kameroista jopa vähemmän kuin minä. Minulla oli oma runko mukana ja testasin liikkeen objektiiveja (niitä oli ehkä kaksi). Tarvitsin lisää valovoimaa, mutta höntti myyjä oli vakaasti sitä mieltä, että vanha objektiivini oli rikki ja naarmuilla sisältä. Hänen mielestään parasta oli ostaa uusi samanlainen linssi. Olin vähän ymmälläni, mutta kävin tarkistuttamassa "viallisen" objektiivin oikeassa liikkeessä, ja siinähän ei ollut mitään vikaa, ihan kuin arvelinkin. 


Mieluusti ostankin kamerajutut paikallisesta pikkuliikkeestä. Tapanani on selailla kamerajuttuja ensin netistä, ja kun olen päättänyt, mitä voisin haluta, vertailen hintoja isojen ketjujen välillä ihan vain tietääkseni, missä hinnoissa liikutaan. Sen jälkeen katson hinnan paikallisesta liikkeestä, ja jos se ei ole tolkuton, ostan osan sieltä. Viime vuonna lähiliikkeestä ostamani objektiivi oli 20 euroa kalliimpi kuin isossa ketjussa, mutta siihen tuli enemmän takuuta. Tällä kertaa hinta oli aika lailla sama kuin isossa liikkeessä, mutta päälle sain loistavaa palvelua ja opastusta kädestä pitäen.


Uutta linssiä täytyy tietysti heti päästä testaamaan, ja suuntasinkin suoraan liikkeestä Tuomiokirkolle. Kirkko oli kyllä valoisampi kuin olin toivonut, mutta kiva oli silti päästä kokeilemaan uusia mahdollisuuksia.

















Oulun Tuomiokirkko on rakennettu vuonna 1777, ja paraikaa sillä on jonkinmoinen ulkosivuremontti meneillään. Kirkon valaistus on jännä asia: ajatella, miten vaikeaa olisi sähköistää ja valaista vanha, arvokas rakennus niin, että valaisimet ovat tyylikkäitä ja tilaan sopivia. Onneksi kirkon valaistuksen suunnittelu ei ole minun vastuullani.



















Tämmöisistä värillisistä lasi-ikkunoista tykkään tosi paljon. Voisin ottaa omaan kotiinikin johonkin tilaan tämän tyylisen ikkunan.








Uusi linssi tuntuu mukavan raskaalta ja jämäkältä, sitä täytyy koko ajan käydä pikkuisen hypistelemässä. Täytyy ensin totutella tähän uuteen tulokkaaseen ja alkaa sitten miettiä, minkälainen salaman pitäisi olla.