sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Marifani




Minusta on vähä kerrallaan kasvanut Marimekko-fani, joskin merkin astioista ja kodintekstiileistä olen tykännyt aina. Vaatteita en sen sijaan ole pitänyt mitenkään varteenotettavina vaihtoehtoina; ne kun ovat usein melko kummallisen mallisia tai sitten niissä on joku jättimäinen unikkokuvio. Yllätyksekseni olenkin löytänyt nyt muutamia oikein kivoja ja tyylikkäitä vaatteita Marimekolta, sellaisia jotka eivät näytä lastentarhanopettajan työvaatteilta.
 

Pari päivää sitten intouduin mekkoshoppailemaan. Lähdin keskustan Marimekon myymälään oikeastaan sovittamaan jo aikaisemmin löytämääni nättiä mekkoa, mutta kun sitä ei liikkeessä ollut, sovitin toista. Mustavalkoinen, hihallinen mekko on tuollaisenaan vähän sellaista olen perhepäivähoitaja ja taas raskaana -mallia, mutta vyön kanssa oikein siro ja sirpakka.


Kapoisampi malli jäi kuitenkin vielä kaivelemaan, ja eilispäivänä kävin vielä senkin hakemassa.












Mekot olivat 40 % alennuksessa, mutta silti niin hintavia, että ovat nyt ulkotakkeja lukuunottamatta arvokkaimmat omistamani vaatteet. Näitä täytyy käsitellä silkkihansikkain, ja pitää olla oikein oikein varovainen pesussa. Kerranhan sain yhden Marimekon keltavalkoisen pussilakanasetin pilattua ensimmäisessä pesussa, eikä harmitus laannu varmasti koskaan.


Viikonlopun viimeisiä tunteja viedään. Viettäkäähän oikein mukava sunnuntai!

 

torstai 18. kesäkuuta 2015

Kevennystä



Uudet lenkkarit, uudet rakot.


Aloitin pari viikkoa sitten kevennyskuurin. Erehdyin mittaamaan vartaloni omena-päärynä-indeksin, jonka mukaan minulla on järkyttävät 11 senttimetriä ylimääräistä vyötäröllä. Johan minä sen silmillä näin, että liikaa on, mutta että 11 senttiä? Apua.


Siispä armotonta jumppaa ja säälimätöntä salaattikuuria. Kävin urheilukaupassa ostamassa uudet vermeet. Urheiluvaatteet päällä näytän urheilullisemmalta kuin oikeasti olen, ja se luo motivaatiota.

 







Tavoitteena on tämä Marimekon alekolttu, joka on vielä liian pieni ja kinnaa ikävästi ahterista.





Kaksi viikkoa takana ja tulokset: ei ole. Ja juhannus edessä. Kieltäydynkö turhaan kaikesta siitä suklaasta, pullasta, jäätelöstä ja muusta hyvästä. Lasken kaloreita Kalorilaskurin avulla, ja olen syvästi pahoillani siitä, että herkuista kieltäytyminen palkitaan niin minimaalisesti. Pudotuksen eteen pitää nähdä tolkuttomasti vaivaa, mutta paikoillaan pysymiseksi ei pitäisi tehdä elettäkään. Kaikki ne menetetyt herkut; mikä sääli. Uskoni on koetuksella. Mietin suklaata päivittäin. Erilaisia suklaita, niitä kaikkia ihania. Mietin myös irtokarkkeja, toisinaan leivonnaisia. Viinikin maistuisi.


Youtubessa on aivan mahtavat valikoimat ilmaisia jumppia. Erityisesti tykkään Jillian Michaelsin rääkeistä. Mutta täytyy sanoa, että olen hyvin, hyvin pettynyt kevennysprojektini etenemiseen. Kohta ehtii Marimekon aletkin loppua ja minä jään ilman mekkoa.


Miten te muut sen teette?


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Mustaa mustalla



Huh, mikä viikko! Kesätyön ensimmäinen viikko on takana, ja tänä aikana on tullut tehtyä tosi kivoja juttuja. Mukava, kun on sellainen työ, jossa saa itse suunnitella tehtävänsä ja työskennellä omaan tahtiin.


Nyt on kuitenkin niin naatti olo, että täytyy aivan pinnistellä, ettei nukahtaisi päiväunille. Kuinka kaukaa viisas sitä olikaan, kun piti siivouspäivän jo eilen. Nyt saa sitten rauhassa... öö... taistella nukahtamista vastaan.










Narrasin. Oikeasti pyykkikori pursuaa lattialle asti, ja saan veivata pyykkikoneen ja pyykkinarun väliä koko illan. Huomenna pitää sitten hakea kuivat vaatteet takaisin sisälle. Jonakin toisena päivänä on viikkauksen vuoro.

 
Muistelen säännöllisesti yläaikaista luokkatoveriani, jonka äidillä oli tapana silittää sukatkin. Mitähän tapahtuisi, jos tästä vielä repiäisin sukkia silittämään? Olisi toisaalta hyvin mielenkiintoista ottaa selvää. Toisaalta taas... ei kiinnosta.


PS. Käytin lapsen syksyllä käytettynä ostetun pyörän korjaamossa. 136 euroa, jeejee. Siitä meni joku takarenkaiden kettinkien mikä lie pidike rikki, siinä oli kuulemma vika. Ei se tainnutkaan olla ihan niin huollettu pyörä kuin myyjä väitti.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kesä



Muutama päivä sitten oli mukava pyykinkuivausilma, ja nappasin pyykkipuuhista tunnelmakuvan puhelimella. Pärekori on normaalisti ihan sisätiloissa, ettei se kovin kärsisisi, mutta lainasin sitä nyt pyykkikäyttöön poikkeuksellisesti.


Pärekori on niin viehättävä kapistus, että se tekee pyykkien ripustamisesta marginaalisesti mukavempaa. Ehkä se pitäisikin ottaa jatkuvaan käyttöön.







Muutoin onkin ollut vähänlaisesti aurinkoisia kesäpäiviä käsillä. Tänäänkin tuulee ja sataa niin, että tulee talvitakkia ikävä. Kun on synkkää ja pimeää, ei jaksa olla kovin pirtsakkakaan.










Ei se auta: sunnuntai vetelee viimeisiään, keli on surkea ja keljuttaa, mutta pakko on lähteä koiria lenkittämään.



 Vain yksi sana pyörii mielessä: Akvaariokala.


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Uniaika



Koirat ovat kovia uneksimaan; jos ei ole mitään tekemistä tai näkemistä, ne vaipuvat heti unten maille. Aamulenkin jälkeen on aamupäivän uniaika, postille räksyttämisen jälkeen on keskipäivän uniaika, päivällä on päiväuniaika ja sitä rataa.


Elmo ja Manu tykkäävät köllötellä kotimme eteläpuolella, jonne aurinko paistaa lämpöisästi.






Levätessäkin koira on aina valmiustilassa.  Kunnon vahtihurtta pitää huolen lauman turvallisuusasioista, ja se tarkkailee käytävältä kantautuvia ääniä. Postinkantaja on Elmon ja Manun pahin vihamies. Postinkantaja pitää varmasti aivan tahallaan kovaa meteliä ja pudottelee joka päivä oven läpi vaaralliseksi luokiteltavaa, epäilyttävää materiaalia. Kuka siitä tykkäisi?














Pienehkössä pojan huoneessa on vain yksi ehjä seinä, mikä vaikeuttaa huonekalujen sijoittelua. Kahdella seinällä on ovi, yhdellä kaappirivistö ja viimeisellä ikkuna. Huoneeseen tuli mukavasti lisää tilaa, kun vihreä nahkasohva vietiin viime viikolla pois. Viime viikkojen aikana olen vähentänyt tavaraa roimasti, ja nyt nautiskelemme vapautuneesta tyhjästä tilasta.


PS. Tykkäättekö katsoa dokumentteja? Meillä ei ole ollut televisiota ollenkaan vuosikausiin, kun telkkaritarjonta on niin ruokottoman luokatonta. Kuka jaksaa katsella loputtomia ja surkeita tosi-tv-höpötyksiä? Dokumentit taas ovat toista sarjaa, ja onneksi Ylellä on sentään joku taso. Yle Areenassa pyörii tällä hetkellä Whore's Glory -niminen dokkari, jonka katsomiseen kannattaa ehdottomasti varata kaksi tuntia viikonlopusta.


Samoin loistava dokumentti on Youtubesta löytyvä Genie the Wild Child (ilman tekstitystä), joka kertoo 1970-luvulla löytyneestä, 13 vuodeksi pottatuoliin sidotusta tytöstä, jota yritetään hoitaa ja opettaa puhumaan. Geniestä on tehty myös elokuva.


Rattoisia viikonlopun päiviä laadukkaiden dokumenttien ja kesäauringon parissa!


torstai 4. kesäkuuta 2015

Kokkailuja



Kaapinjämäkokkailut jatkuvat. Olisi mukava olla sellainen ihminen, joka tekee ostoslistan valmiiksi kerran viikossa ja miettii hyvissä ajoin etukäteen, mitä milloinkin syö. Kaupassa ramppaaminen on hirveä riesa, ja aika usein kokkailenkin jämäruokia kaikesta siitä, mitä kaapista sattuu löytymään.


Itse kasvatetut basilikat tuovat nykyään uutta eleganssia ruuanlaittoon.






Lämpimillä keleillä perunat itävät ennätystahtia, ja ne ovat aina vähän sen näköisiä, että voiko niitä enää syödäkään. Aivan hyvä tulee, kun kuorii pikkuisen reippaammin. 


Tomaatit taas ovat tähän aikaan vuodesta ihan mahtavia. Ja mikä hinta; 1.49 euroa kotimaisista tomaateista! Talvella on pakko olla ilman, kun hinta kurottelee kuutta euroa.











Kanasoppaa tuli tällä kertaa. Kun tekee ison kattilallisen kerralla, ei tarvitse joka päivä olla hyörimässä keittiössä. Myönnettäköön, että kolmannen päivän kohdalla soppa alkaa jo tulla korvista ulos. Mutta se on pieni hinta siitä, ettei tarvitse aina olla reipas.


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Tätä tavaran määrää!



Olen tänään siivonnut häkkivarastoa ja olen hyvin, hyvin järkyttynyt tästä tavaran määrästä. Yksi jätesäkillinen naisten vaatteita, toinen miesten vaatteita, kaksi muovipussillista kenkiä, kaksi laatikollista kotitavaraa ja aivan tolkuttomasti kaikkea sekalaista. 


Nämä romppeet ovat lojuneet varastossa tiellä muutosta saakka, kaksi ja puoli vuotta, ja nyt taas muistan miksi. Epämuodikkaita vaatteita, talvikamppeita, sängyn ja kirjahyllyn jalkoja, digibokseja, miesten vaatteita, kenkiä, rumia astioita, pilipali-Tupperwarea; kaikki sellaista tavaraa, jota kukaan ei halua. Nämä romppeet kärrätään Konttiin, mutten todellakaan kehtaa viedä niitä sinne liikkeen aukioloaikana. Odotan hämärän laskeutumista, nostan hupun päähän, painan aurinkolasit kasvoille, peitän auton rekisterikilvet ja tyhjennän lastin lahjoituslaatikoihin. Juoksen pois enkä koskaan enää palaa. Häivytän kaikki jäljet ja deletoin tämän blogipostauksen.


Lajittelin kierrätykseen menevät romppeet, pussitin ne ja jätin pussit ja laatikot osoittamaan mieltään pojan huoneen nurkkaan. Eivätköhän kohta puolin tuosta katoa, kun niitä hetken aikaa katselee. Saakohan noita digibokseja, modeemeja ja Elisan viihdejuttuja edes viedä lahjoituskirpparille? Ovat varmaan tosi onnellisia sydämellisen ja anteliaan lahjoitukseni vuoksi.











Elmo seuraa tilanteen kehitystä sängyn päällä loikoillen. Häkkivaraston julmettu tila ei sitä pahemmin hetkauta, mutta kunnon vahtihaukun tapaan se haluaa silti olla perillä siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu. Yritin kysyä Elmon mielipidettä siitä, huoliiko kirppari kaikkea säkkeihin tunkemaani sälää, mutta se vain tuhahti vastaukseksi. Eli ehkä joo?






Täpötäyden varaston siivoaminen on hirveän vaikeaa, kun tilassa mahtuu hädin tuskin kääntymään. Tuntien aherruksen jälkeen varasto alkaa vihdoin olla siinä kunnossa, että siellä mahtuu hengittämään, ja säilytettävä tavara on lajiteltu niin, että ne on joskus mahdollista löytääkin. Aika monena kesänä ja talvena on jäänyt kausivaatteet ja kengät sotkun vuoksi löytymättä, ja sitten on menetetty ihan riihikuivaa rahaa, kun on ollut pakko ostaa uudet kesäkengät tai uudet viidenkympin toppahousut, vaikka käypä tavara olisi koko ajan ollut varastossa. Irrallinen vaaterekki ja pukupussit olivat kuin taivaan lahja epäjärjestyksessä olevalle varastolle: jatkossa kausivaatteet ovat aina siellä missä pitääkin, helposti haettavissa ja pölyltä suojassa.


Nyt varastoon jääneet tavarat on joten kuten järjestelty: muutama laatikollinen muistotavaraa, pojan vauvajuttuja, joulukoristeet, talviurheilutavarat, parvekejutut ja ylimääräiset kukkaruukut, talvivaatteet ja -kengät lepäväät kaikki sulassa sovussa.


Silti tavaraa on vielä aivan hirveästi. Tyhjiä pahvipakkauksia on ainakin kolme isoa pahvilaatikollista, ja ne vievät ihan liikaa tilaa. Edessä on vaikea päätös; raaskinko luopua kaikista tarkoin varjelluista, vuosia säilyttämistäni pakkauksistani? Kivi-tuikkujen rasiat, Arabian astioiden pakkaukset, Marimekon ja vielä Kartellinkin laatikot? Ompelukoneen styroksilla pehmustettu paketti on jo todella paha; se kun on niin kätevä aina muuttaessa. Olisin halunnut säilyttää uuden sovitusnuken pahvilaatikonkin, mutta siitä Manu teki armeliaasti selvää pissimällä sen kylkeen.


Eläähän joku muukin tavarakaaoksessa? Käykö sääliksi heittää tavaraa pois? Kuinka te sen teette? Pitääkö minun mennä johonkin himohamstraajien järjestelykurssille? Miten ihmeessä meillä voikaan olla niin paljon kaikkea typerää? Itsekö olen ostanut kaikki ne rumat hyllyt, astiat ja tyynynpäälliset, jotka eivät kenellekään enää kelpaa?


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Basilikafarmari



Koulut loppuivat viikonloppuna, joten nyt on virallisesti kesä. Kovin kylmää ja koleaa on vielä, mutta viime viikolla aurinko paistoi sen verran, että innostuin laittamaan parveketta.


Basilikan kasvatus näyttää onnistuneen, ja minusta on tulossa oikea basilikafarmari. Basilikaistutusten määrää katsoessa voisi ajatella, että olemme basilikan suurkuluttajia.






Muutaman kukan ostin valmiina, lisää mahtuisi vielä.















Ensi viikolla alkaa taas rankka raadanta, mutta tälle viikolle pitäisi keksiä oikein paljon kaikkea mukavaa. Ompelukone on jo nostettu esille; kyllä tästä vielä hyvä tulee.