lauantai 30. joulukuuta 2017

Miltä näytti vuosi 2017!


Vuosi alkaa olla lopuillaan, ja ennen kuin suin päin ryntää tulevaan, voi pikkuisen vilkaista menneeseen. Blogia selaamalla muistuu mieleen sellaisia asioita, jotka on aivan tyystin ehtinyt jo unohtaa.

Katsotaanpa, mitä tapahtui vuonna 2017.

Tammikuussa

Vuoden alussa asuimme vielä kerrostalokolmiossa, johon vasta edellisenä syksynä muutimme. Kerrostalo ei oikein missään vaiheessa tuntunut kodilta, mutta vuoden alkuun pyöräytin järjestyksen uusiksi ja hetken aikaa oli viihtyisää.

Tammikuussa kokeilin ensimmäistä kertaa itse tehtyä saippuaa, harrastin henkistä marttailua leipomalla ruisleipää juuresta ja podin valtavaa oman pihan kaipuuta. Karsin tavaraa hiljakseen mutta sinnikkäästi oma päämäärä mielessäni. Luovuin muun muassa kokonaisesta cd-kokoelmasta, jota ei ole enää vuosikausiin edes soitettu. Muutamia kertoja vuoden aikana olen levyistä luopumista miettinyt, eikä luopuminen kaduta kyllä pätkääkään.

Tammikuussa sain suunniteltavaksi talvipippaloiden somistuksen. Maalasin vitriinin taustalevyn valkoiseksi ja vaihdoin ihan juuri valmistuneeseen sängynpäätyyn vaaleamman pellavakankaan. 









Helmikuussa

Nikkaroin lankun pätkistä ja rullista tooosi matalan sohvapöydän. Haaveilin uudesta kodista, suunnittelin sen sisustusta ja tein muutamia kirppislöytöjä uuteen kotiin. Ilmassa oli ehdottomasti uuden tuntu, ja valokin alkoi olla ihanan keväinen.

Ompelin kangasvarastoa tyhjemmäksi ja aloitin virkkaamaan afrikanneliöistä torkkupeittoa, joka jäi ikuisesti kesken. (Arvasin.)

Tammikuussa tilattu Birdy-valaisin saapui, ja oli myös talvipippaloiden aika.












Maaliskuussa

Maaliskuu oli outo ja haikea kuukausi. Maaliskuussa muutimme pojan ja koirien kanssa tähän nykyiseen 1940-luvulla rakennettuun minimökkiin vähän kauemmas keskustan sydämestä. Maaliskuu kului muuttopuuhissa, kaappeja siivotessa, tavaraa purkaessa ja uuteen totutellessa.

Sisustuksen saralla kokeilin yhtä ja toista, mutta aika moni kokeilu sai lähtöpassit ennätysvauhdilla. Maaliskuussa istutin ensimmäiset siemenet uusi puutarha mielessäni.

Löysin hetkellisesti maalaamisen riemun, kun pihipäissäni yritin keksiä ylimääräiselle vanerilevylle järkevää käyttöä. 















Huhtikuussa

Huhtikuussa kuvattiin ensimmäistä kertaa Pelastusarmeijan kirppispalstaa, jota oli suunniteltu jo syksystä saakka. Huhtikuu oli kauhean kolea kuukausi, ja iho kananlihalla kuvailimme kesäisiä kakkukestejä.

Huhtikuussa löysin pari puutuolia kirpparilta ja verhoilin ne kukkaisiksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä itse vappusimaa. Nitkuttelin mummolasta löydettyjä pinnatuoleja naurettavalla pieteetillä.

Huhtikuussa intouduin iloisista ja värikkäistä sisustusasioista. Vietettiin pääsiäistä ja Elmon 7-vuotissynttäreitä, jotka myöhemmin tarkemman tutkailun päätteeksi paljastuivatkin 6-vuotissynttäreiksi.














Toukokuussa

Toukokuussa nikkaroin lapsen huoneeseen laudanpätkistä sängynpäädyn. Pieni Touko-koiravauva kävi meillä hoidossa. 

Toukokuussa maalasin kirpparilta löytyneet rottinkituolit mustaksi, mutta jätin ne valitettavasti sateeseen niin, että maali rapisi tosi nopeasti ja tosi komeasti irti.

Lumen sulettua ensimmäisenä aurinkoisena päivänä pääsin vihdoinkin kuoputtamaan maata. 

Toukokuussa vietettiin äitienpäivää ja syötiin arkiruokaa.


















Kesäkuussa

Kesäkuussa kävimme sukuloimassa ja keräsimme nokkosta pakkaseen.

Kun palasimme kotiin, omenapuu kukki aivan mielettömän kauniina. Kesä oli muuten hirveän kolea ja surkea, mutta se pieni hetki, jonka omenapuu kukki, oli pihan kauneinta aikaa. Myöhemmin syksyllä kävi ilmi, että jättiläismäinen omenapuu onkin jonkinmoinen koristepuu, joka tekee vain pihlajanmarjankokoista ja -näköistä turhakemarjaa. Vanhoissa taloissa valmis tontti ja iäkkäät puut ovat minusta ehdottomasti parasta. En osaisi ollenkaan nauttia uudesta ja paljaasta, puuttomasta pihasta.
 







Heinäkuussa

Heinäkuussa meille pukkasi läjä edelliseen kotiin jätettyjä tavaroita, joita näpyttelin näppäimistö sauhuten kirpparille. Koin totaalisen kyllästyksen kaikkeen retrotyyliseen, ja päätin lähteä hakemaan uudenlaista sisustuksellista suuntaa, selkeää ja ajanmukaista. Kaverin innoittamana vaihdettiin olohuoneen järjestys järkevämmäksi, ja koti alkoi viimeinkin tuntua enemmän omalta.

Vastoin kaikkia odotuksia sain viimein valmiiksi pääsiäisenä mummolasta raahatut pinnatuolit.









Elokuussa


Elokuussa näpersin pieniä maalausjuttuja, kirpparilta löytynyttä lyhtyä ja paria kynttilänjalkaa. Kuisti muuttui oikeaksi askarteluhuoneeksi.

Miehen uudessa kodissa alkoi pintaremppa, jonka parissa ähersin loputtomia aikoja. Vuokrasimme mökin järven rannalta viikonlopuksi, ja vietimme hetken aikaa mökkielämää. Mökkireissulla keräsin pakkaseen mustikoita ja vadelmia.

Elokuussa Manu kävi ensimmäistä kertaa ammattiparturilla. Manu on jo kasvanut takaisin ryteiköksi, mutta vieläkin jaksamme nauraa sen hienostuneelle tupsuhännälle.



 







 
Syyskuussa

Syyskuussa poimin pihan viinimarjat ja keitin ne mehuiksi talven varalle.

Päällystin miehen vanhat koivutuolit Finlaysonin kankailla ja testasin olohuoneeseen Pelastusarmeijan lainatavaroilla värikkäämpää ilmettä.
 





Lokakuussa

Lokakuussa tavattiin taas sukulaisia ja vietettiin pojan 12-vuotissyntymäpäiviä. Nikkaroin vanerimökit joululahjaksi ja kuvasin Pelastusarmeijan ruokajutun miehen juuri rempatussa kodissa.

Ihastelin arkisia näkymiä kotosalla ja odottelin lunta, joka toisi valoa pimeyteen.












Marraskuussa

Marraskuussa viimeistelin joululahjajuttuja, tein muutamia askarteluja ja sahasin metallikehikkoiseen sivupöytään uuden kannen.

Muksun ankeaakin ankeampi huone sai viimein jotakin rotia, kun oikein rankalla kädellä karsin vanhoja kalusteita ja vähensin tavaroita, ja sisustimme huoneen muksun kanssa kokonaan uusiksi.









Joulukuussa

Joulukuussa saapui lapsen huoneeseen tilattu hieno sängynpääty. Lapsen huoneen sisustusmuutos levitti pientä sisustusintoa muuallekin, ja olohuone koki taas pientä karsintaa.

Lankusta nikkaroitu penkki valmistui. Se oli suunniteltu eteiseen, mutta tykkäsinkin siitä ihan hirveästi ruokapöydän äärellä.
 












Ihan hirveästi kaikenlaista mahtuu yhteen vuoteen! Itse sanoisin, että tätä vuotta erityisesti on rytmittänyt tavarankarsinta: olen myynyt tai heittänyt tavaraa pois varmasti joka kuukausi. Seula tietysti vuotaa toisesta päästä, ja aika monia uusiakin hankintoja on vuoden aikana tehty. Monet kirppislöydöt ovat joutaneet suorilta käsiltä takaisin kirppiskasaan, mutta toisaalta samaan kasaan on vihdoin päätynyt joitakin vuosikausia jemmailtuja tavaroitakin.

Alkuvuosi näyttää aivan eriltä kuin loppuvuoden kuvat. Tälla tapaa luetellen vaikutan hirveän tehokkaalta ja ahkeralta nikkaroija-näpertäjältä, vaikka oikeasti harrastan kaikenlaista tuunailua aika satunnaisesti. Mutta en kyllä osaa kuvitella kokonaista vuotta niin, ettei vuoden sisään kuuluisi yhden yhtä kokeilua, tuunailua, maalailua tai mitä vain käsillä tehtävää. 

Ajatella, että kokonainen tyhjä vuosi on taas edessä. Tästä vuosi eteenpäin voi katsoa taaksepäin ja muistella, mitä on tehnyt. Nyt kaikki se on vielä tietämättömissä.

Miltä sinun vuotesi näytti, ja meinaatko tehdä muutoksia uuden vuoden kynnyksellä?

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Ehdottomasti viimeiset sanat joulusta


Joulu on vuoden lempijuhlani ja se on ollut sitä aina: se sijoittuu mukavasti vuoden ankeimpaan aikaan ja tuo mukavaa odotusta syksyn synkkyyteen. Joulu toimii myös kivana käännekohtana kevään odotuksessa. Jouluun liittyy kaikkea ihanaa, jännittävää, maagista ja perinteistä, mutta myönnettävä on, että joulun vietollekin on rajansa. Kun mitta tulee täyteen, on aika siirtää katse jo tulevaan ja haaveilla kaikesta raikkaasta ja tuoreesta. Meillä on ollut perinteisesti tapana riisua joulukoristeet loppiaisena, mutta esimerkiksi joululauluja ei tee mieli kuunnella enää joulun jälkeen. Toiset viettävät joulua peräti Nuutin päivään saakka, ihan hirveän pitkään.

Nyt seuraa ehdottomasti viimeinen postaus jouluaiheesta. Toki tulevaa joulua 2018 aletaan miettiä jo heti tammikuun alennusmyynneissä; yhden tämän vuoden parhaista lahjalöydöistä teinkin jo tammikuussa 60 prosentin alennusmyynneissä. Kaltaiseltani kitupiikiltä ei joulu häviä kokonaan mielestä edes juhannuksena.



Mummolassa on tosi kiva kattaa pöytää, kun astioista löytyy valinnanvaraa, ja astiat ovat erilaisia kuin olisi itse valinnut. Saan aina kuulla jupinaa pöydän tukkeeksi tuoduista koristeista, jotka vievät tilaa ruuilta, mutta minusta kaunis pöytä on vähintään puolet ruokailusta. Tänä vuonna tilaa vei ja pientä ärsytystä aiheutti metalliselle peltitarjottimelle loihtimani omena-joulupallo-kuusenoksa -koristus, joka oli minusta hirveän kiva :) Jos katan mummolassa juhlapöytää, nostan useimmmiten esille Festivo-kynttilänjalat: kaksi matalaa ovat mummon ja papan kihlajaislahjat joltakin vuosikymmeneltä, korkea on mummon tekemä kirppislöytö. 




Massiivisen havusommitelman vuoksi varsinaiset ruuat syrjäytyivät sivupöydälle. Sinnekin laitoin havuja. Meillä on ilmeisesti erikoinen tapa syödä joulupuuroa: muut kai syövät riisipuuron jo aamupalaksi, mutta meille se on jouluaaton illallinen. Vasta joulupäivänä syödään laatikot, joita riittää vielä Tapaninpäivälle.



Joulun tunnelma herää ihan erityisesti silloin, kun lähdetään matkan takaa tapaamaan mummolaan kokoontuvia sisarusten perheitä; tällä kertaa lähdettiin muksun ja Elmon kanssa matkaan junalla (joka muuten oli kahden ja puolen tunnin matkalla reilu tunnin myöhässä). Sitten kun joku perhe lähtee kotiinsa, koko joulu tuntuu loppuvan. Serkuistaan erkaantunut muksu on kuin yksin jäänyt ankanpoika, ja pieni koti-ikävä ja ehdoton normaalielämän kaipuu alkavat kyteä. Tekee mieli pestä pyykkiä. Keksiä uusille joululahjoille paikat. Purkaa matkalaukku ja suunnitella tulevaa vuotta. Tehdä elämänmuutos, lopettaa suklaan syöminen, laihtua, kaunistua, leikata uusi tukkamalli, heittää pois vanha nuhjuinen fleece, alkaa pukeutua tyylikkäämmin ja muuttua liikunnalliseksi. Kaikki tämä on mahdollista vasta kotoa käsin.

Päivähän on alkanut jo pidetä, ja sitä valoa todellakin jo kaivataan! Ja leikkotulppaanien rapinaa! Totisin talvi on vielä edessä, mutta joko kuitenkin saisi alkaa odottaa kevättä?