perjantai 17. maaliskuuta 2017

Vielä mahtuu seinille



No niin, nyt on viime aikoina otettu seinien täyttäminen oikein kunnolla asiaksi! Meinasin jossain välissä, että täytyy varoa liiallista täyteen tuppaamista, mutta olikin niin monta kivaa asiaa vielä kiinnittämistään odottamassa, että se pääsi sitten unohtumaan!


Hetken aikaa mietin, että String-hyllykin olisi liikaa, mutta eihän tokikaan ole! Hyvin se löysi paikkansa olohuoneen viimeiseltä vapaalta seinämältä, jonka takana on keittiö. Voisikohan pohjakuva ehkä helpottaa näiden sanallisten selostusteni hahmottamista? Vasta kirpparilta löytynyt painava hippo pääsi hyllylle; myöskin vasta kirpparilta löytynyt, uudelleenkehystämistä (ikuisesti) odottava lintu siirtyi jo toiseen paikkaan.





String-hyllyn vastapäisellä seinällä keittiön puolellakin on tapahtunut yhtä jos toista. Senkki toi mukavasti säilytystilaa superpieneen keittiöön, vaikka siitä ei varsinaiseksi työtasoksi olekaan. Senkin vasemmalle puolen tulee kuistin ovi: meidän kotiin tullaan tosi höpsösti keittiön kautta! Eikö keittiö ole vähän turhan pyhä ja yksityinen huone ollakseen läpikulkutila sisään saapujille?





Hyllyn menin keittiössäkin vaihtamaan. Puinen pieni hylly oli talossa jo valmiina, mutta korvasin sen tuollaisella vähän modernimmalla mustalla rautahyllyköllä, joka on ilmeisesti aiemmin ollut esitehylly. "Pese hampaat", "Näin tunnistat klamydian", "Oletko yksinäinen" -tyyppisten esitteiden hyllykkö siis. Nyt siinä on tarkoitus pitää yrttejä. Kaikki vinkit yrttien hengissä pitämiseen otetaan kiitollisena vastaan!





Eilen näytti vielä siltä, että kevät tulee hetkenä minä hyvänsä, mutta nyt on otettu vähintään kaksikymmentä askelta taaksepäin. Pyörätiet olivat eilen aivan hirveää pottupeltoa, ja jopa koiria kävellen lenkittäessä sai pelätä, että taittaa nilkkansa jäisellä tiellä taiteillessa. Tänä aamuna tilanne on taas tasaantunut: kun ensin piha pääsi sulamaan ja sitten jäätymään peilikirkkaalle ja supersileälle pinnalle, satoi yön aikana päälle lumikerros. Vaikka kuinka tietää, että maan pinta lumen alla on tappoliukas ja vaikka kuinka töpöttelee mummotahtia, saa ainakin kolme kertaa päivässä näillä keleillä heittää kärrynpyörää ja olla säikähdysten vuoksi koko ajan sydänkohtausten partaalla! 
 
 
Ja sitä lumen määrää! Olen pannut merkille, että tällä hiljaisella ja kunnollisella omakotitaloalueella joka ikinen ihminen harrastaa lumenluontia. Sitä harrastetaan aamulla, sitä harrastetaan päivällä, vielä illalla ja ilman muuta yölläkin. Vuorokaudenajasta täysin riippumatta voi katsoa mihin suuntaan tahansa, ja aina on jossakin joku pukkaamassa lunta. Minä heräilen lumen tuloon aina siinä vaiheessa, kun pitäisi lähteä ulos ja kotitie on vaipunut lumikinosten alle; muut omakotitaloasujat ovat pihoillansa lumikoliensa kanssa hiutaleita keräämässä jo ennen kuin ne ehtivät maahan asti. Kunnollisten, millisuorien polkujen luominenkin näkyy olevan taitoasia ja ilmeisesti isäntäväen ylpeys. En usko, että on jotenkin sattumaa, että poluista tulee graafisen linjakkaat: kyllä siihen on käytetty aikaa ja ajatusta. 
 

Se olisi perjantai taas ja viikonloppu edesssä! Oikein mukavia lepohetkiä teille!


2 kommenttia:

  1. Täällä etelässä oli eilen vuoden aurinkoisin päivä ja tänään satoi vaakasuorassa vettä.

    Ehkä se kevät ensi viikolla tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilinen oli tosiaan aivan järjettömän ankea koirankeli! Vettä satoi täälläkin. Välistä se muuttui lumeksi. Tiet olivat oikein kunnolla sohjossa, ja sen sohjon alla vielä se jäinen pottupelto niin, että olisi oikein mahdollisimman vaikeaa kävellä :D

      Kyllä se kevät ennen pitkää tulee. Odotti sitä tai ei niin se tulee.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!