maanantai 15. toukokuuta 2017

Koira, joka ei välitä sisustusjutuista (+ pinnatuolien nitkutusta, huoh)


Aurinkoa näkyvissä! Mikä mahdollisuuksien maailma tästä avautuukaan: pitäisikö ensimmäisenä nakutella kukkalaatikot, suhauttaa rottinkikalusteet uudella värillä vai ehkä istuttaa jotakin uutta? Joskus, jos on oikein monta asiaa mielen päällä, käykin niin, ettei saakaan yhtään mitään aikaiseksi. On niin innostunut kaikesta yhtä aikaa, että aivan lamaantuu, eikä lopulta tee mitään. Looginen ratkaisu touhuamisähkyyn.


50 neliötä on melko napakka kodin koko, mutta kylmät tilat saa onneksi lämpimillä ilmoilla käyttöön. Aurinkoisen puolen kuistin edessä on vähän höpsö välitila, jossa on umpiruma mutta mahdottoman kätevä arkkupakastin. Kapeasta yläikkunasta paistaa iltaisin aurinko, ja koko pieni eteiskäytävä on jotenkin sympaattinen näky. 


Käskin Manun malliksi näyttämään, miten mukava eteistila meillä on.





Ja Manuhan tuli. "Kai sä tajuut et mä lähden tästä heti kun saa."





Sain äidiltä pääsiäisenä kukan, jonka nimi pääsi unohtumaan sekunnissa. Se vähän kärsi automatkasta (Manu meni kukkapaketin päälle makaamaan), mutta se näyttää toipuneen ja on jo kasvattanut toisen lehdenkin. Tulee todella pätevä ja asiantunteva olo, kun joku kasvi rupeaa kasvamaan.
 




Pinnatuolien kunnostaminen jatkuu jatkumistaan. Muuten olisin varmaan lykännyt tuoliprojektia ikuisuuksiin saakka, mutta olen jo mennyt avaamaan maalipurkin (se ei siitä ainakaan paremmaksi mene), ja paljaalla puulla olevat pinnat näyttävät olevan kovin kranttuja kaikenmoisille tahmatassuille. Haluaisin hypätä ohi vaiheet 1-100 ja siirtyä suoraan maalaamiseen!


Nyt kun jalat on saatu nitkuteltua irti, ollaan taas uuden ongelman edessä: miten ihmeessä sen vanhan, muovisen liiman saa noista koloista irti! Ai että osaa olla rasittavaa hommaa. Tuolien jalat nitkuivat ja niitä oli selkeästi liimailtu uusiksi sieltä ja täältä. Liima ei tietenkään tartu, jos ei vanhaa kökäleliimaa saa pois. Uskaltaisiko kokeilla kuumailmapuhallinta?





Luulenpa, että tähän väliin täytyy sujauttaa joku oikein nopsa juttu, että jaksaa taas tuota iänikuista, etanatahtia edistyvää tuolien rämppäämistä. Jospa ne räsyiset rottinkituolit vaikka....? Spraymaalia vain pintaan eikä millään mitään väliä, näin tehdään! :)

10 kommenttia:

  1. Kukka lienee Amazoninlilja, vähään tyytyväinen näyttävä viherkasvi, joka saattaa ilahduttaa valkoisilla kukilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Näkyy todella olevan vähään tyytyväinen kasvi: Manu tosiaan makasi automatkalla kukkapaketin päällä niin, että se yksi ainoa lehti oli katkennut. Ei se siitä ollut millänsäkään, ja on jo kasvattanut uuden, edellistä suuremman varren :)

      Poista
  2. Restauroija täällä neuvoo (en minä), että se kuumailmanpuhallin, tqhi jos löytyy poranterä mikä on reijän kokoinen niin sillä suhauttaa. Teillä ei varmaan just sen kokosta tietenkään ole :D -AnuEe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kokeilin kuumailmapuhallinta, mutta se ehtii polttaa reiän reunat ennen kuin rupeaa lämmittämään liimaa siellä syvällä.

      Poranterävinkki oli ihan loistava! Mutta tosiaan meillä ei ole sinne päinkään teriä :D Sain nyt pyöröviilan veljeltä lainaan ja testaan, toimiiko se.

      Poista
  3. Amazoninlilja on kyseessä ja kukkii valkoisin kukin, mutta kun ruukku on melkein täyteen kasvanut. Mutta vaikka ei kukikkaan on kaunis kasvi. Ja kyllä minä käyttäisin myöskin tohoa. Manu on suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tiedosta! Kasvi on varmasti ollut äidillä iät ja ajat, mutta en nyt heti muista, minkälaista kukkaa se tekee. Ulkonäöllisesti tykkään sellaisista viherkasveista, jotka pysyy aina samannäköisinä (ei lakastuvia lehtiä), eikä tahmaa. Mutta totta kai kiinnostaisi saada kasvi kukkimaan :)

      Poista
  4. Voi Manu että oot mukavan näköinen kaveri.
    Tiedän tunteen jossa alustavia ideoita ja suunnitelmia on niin monenlaisia, että keskittyminen herpaantuu ja kaikkia projektit ja tekemiset polttelisi päästä tekemään eikä sitten oikein malta keskittyä mihinkään ihan täysillä.. Hyvä työsuunnitelma kuitenkin; nopeasti valmistuvia juttuja ikuisuusprojektin väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manun pitäisi päästä parturiin. Saksin enimpiä tukkahapsuja silmien yläpuolelta, että Manukin näkee maailmasta jotakin. Mutta on se taas ihan turilas.

      Tuo onkin oikeasti tosi hyvä rytmitys: jotakin junnaavaa ei vain jaksa tehdä yhtä soittoa loppuun asti. Vaikka kuinka aina ajattelee, että teen nyt tämän ja tämän tympeän asian yhdellä istumalla, niin ei. Nyt on kuitenkin ollut jo useampi väliprojekti pinnatuolien tuunauksen välillä, ja uusia vain pukkaa mieleen, joten pikku hiljaa voisi taas jatkaa rapsuttelua. Uskallankohan enää niitä sitten liimatakaan kaiken tämän vaivannäön jälkeen?

      Poista
  5. Hei,
    Jos vanha liima on PVACta, eli perus-erikeepperiä tai vastaavaa, saa sen pehmenemään jopa pelkällä vedellä (tekee "hauteen" esim. märällä rievulla tai pumpulilla) tai tehokkaammin asetonilla. Pehmennyt liima on helpompi poistaa mekaanisesti.

    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin, että jälkikäteen korjausliimaillut liimat on Erikeeperiä, mutta tehdasliima näyttää erilaiselta. Läpikuultavalta mutta kellertävältä, vähän niin kuin lakka? Ihan tautisen kovaa. Niin kuin muovi.

      Ajattelin, että olisi parempi saada liimat pois mekaanisesti rapsuttamalla. Pelkään, että kostunut puu turpoaa eikä kalikat sitten enää sovikaan yhteen.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!