maanantai 21. elokuuta 2017

Seiniä vaille valmis tapetointi + maalaisia mietteitä


Jaha, lisää mustavalkoista tuppaa ovista ja ikkunoista. Nappasin kirpparilta mukaani yhden avaamattoman ja yhden melkein täyden rullan kutkuttavan kiehtovaa tapettia, vaikken vielä tiedäkään, mihin sitä laittaisin. Seiniä ei voi tapetoida (tai ehkä voisi, mutta en todellakaan viitsi), mitään pientä piperrystä en halua, joten olisiko se sitten joku jättimäinen seinälevy? 

Värivalinnat ovat aina yhtä vaikeita asioita: ihastun kerta toisensa jälkeen johonkin aivan räävittömään kuosiin, joka näyttääkin sitten omassa kodissa aivan karsealta ja saa lähtöpassit 0.2 sekunnissa. Mutta mitä me tästä tapetista tykätään? Maksoivat muuten puolitoista euroa rullalta Pelastusarmeijalla, jeejee :)



Kukkalautasetkin ovat olleet pidempään ostoslistalla. Saviruukkukokoelma on haalittu eri kirppareilta aikojen myötä, mutta sopivia lautasia ei ole tullut vastaan. Yhdet Arabian maltillisesti yhdellä raidalla kuvioidut lautaset olisivat kivat, mutta jos niitä sattuu tulemaan vastaan, ne ovat joko huonokuntoisia tai ruokottoman kalliita. Nämä pienet retrot lautaset olivat juuri hyvän hintaiset, 30 senttiä kuusi kappaletta. Huomaan, että minusta on vähä kerrallaan kehkeytymässä hyvin, hyvin pihi ihminen.

Aurinkoinen kuisti on toiminut mallikkaasti viherkasvihuoneena kesän ajan, mutta jossakin vaiheessa kasvit pitää siirtää takaisin sisätiloihin hallalta suojaan. Toivottavasti olisi oikein lämmin syksy oikein pitkälle.



Uusi viikko on taas edessä taaplattavana, mutta mieli palailee viikonlopun mökkireissulle. Ei olla piiiitkiin aikoihin vuokrattu mökkiä, vaikka mökkeily kuuluu ihan ykköslemppariasioihin elämässä. Oma mökki olisi tietysti aivan ihana, joku oikein kämäinen ja oikein syrjäinen, mutta toisaalta vuokramökkien kautta tulee mukavasti käytyä sellaisillakin paikkakunnilla, jonne ei muuten olisi mitään asiaa. 

Saattaisikohan oma mökki tyydyttää tätä maalaiselämän kaipuuta, joka on viime vuosina alkanut enenevissä määrin vaivata mieltä. Vai kävisikö siinä niin, että kaipuu vain kasvaisi entisestään? Koiratkin ovat mökillä ja metsässä niiiiin onnellisia, että niitä katsoessa tulee itsekin entistä onnellisemmaksi.



Pakkasessa on nyt mökkireissun jäljiltä talven varuille säilöttynä mustikkaa ja vadelmaa. Olen todella oravahenkinen ihminen ja talveen varautumisessa on minusta jotakin kauhean kiehtovaa ja jännittävää. Siihen nähden on tietysti kovin kummallista, että tämä on ensimmäinen kerta ikinä (lapsuuden jälkeen), kun oikeasti kerään ja säilön marjoja. Aika hurjan paljon puhetta, kun ottaa huomioon, että marjoja on yhteensä kasassa ehkä kolme litraa. Mutta ei se määrä vaan se ajatus. Olen marjoistani hyvin ylpeä.

Nyt kun on mustikkametsät valloitettu, täytyy kyllä tupata jonkun tutun mukana sienimetsälle. En tunnista yhtä ainutta syötävää sientä, ja itseopiskelukin tuntuu toivottomalta. Löysin näppärän oloisen sivuston sienten tunnistamiseen, mutta eipä se sivusto paljon auta, jos ei tunnista edes metsätyyppejä. Miten on voinut kaikki peruskoulun ympäristöopin opiskelu mennäkin niin hukkaan minussa! Olisinpa aikoinani kuunnellut.

Aika kaukana on se todellisuus, mutta minusta olisi mahtavaa, jos osaisi tunnistaa syötäväksi kelpaavia kasveja ja sieniä niin, että ihan itsekseen luonnossa kasvavat asiat voisi ottaa osaksi normaalia ruokavaliota. Lihansyöntiä olisi hyvä vähentää monestakin syystä, mitä edesauttaisi, jos oppisi tunnistamaan sienet ja tekemään niistä järkeviä ruokia.
 
Minusta tuntuu, että olen jakautunut kahtia: sisäisesti olen aivan maalainen ja hippiäinen, mutta ulkoisesti täysin tollo ja kädetön kaupunkilainen. Miten tässä näin on käynyt?

2 kommenttia:

  1. Tosi hauska tapetti ja joku iso seinätaulu voisi ollakin kiva.Minulla on kehitteillä taulu likkojen huoneeseen, josta näin idean vuosia sitten amerikkalaisessa sisustusohjelmassa.Muistaakseni siinä, jossa jyrätään koko talo matalaksi ja rakennetaan uusi tilalle alle aikayksikön...
    Sienestys on helppoa kun keskittyy niihin sieniin, joita ei voi sotkea mihinkään myrkylliseen.Aluksi on hyvä ottaa mukaan joku kokeneempi ja monesti martoilla/kansalaisopistolla/tmv on yhden päivän sienikursseja.Itse ollaan menossa viikonloppuna Mikkeliin sieninäyttelyyn ja myöhemmin toiseen.Usein näihin tapahtumiin voi viedä itse keräämiään sieniä tunnistettavaksi.Me kerätään herkkutatteja ja kanttarelleja, joiden tunnistaminen on minusta helppoa.Mustatorvisienetkin on helppo tunnistaa mikäli niitä löytää ja samoin lampaankäävät&orakkaat niiden lakin alapinnan perusteella.Haaparouskuja ja karvarouskuja kerään myös,mutta niissä on muistettava ryöppäys:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vielä tapetin paikka mietinnässä. Varmaan sellainen ohut hyllylevy voisi olla paras ratkaisu. Hmmmm, meillähän onkin muuten varastossa ne umpirumien purettujen lastulevykaappien taustat tallessa...

      Taidan tietää, mistä remppaohjelmasta puhut! En muista sen nimeä, mutta siinä on se rasittava ADHD-juontaja, joka koko ajan huutaa. Tai onhan noita vastaavia ohjelmia varmaan muitakin. Minusta aina näyttää, että kaikki tehdään niin kiireellä, eikä maalien ja laastien sun muiden anneta kunnolla kuivua. Miten se on edes mahdollista? Yhdessä asunnossa remppaajilla tuli niin kiire, etteivät ehtineet laittaa lattioita kuntoon. Leikkasivat siihen jonkun ruman muovimaton, ja sanoivat, että asukas voi itse sen sitten paremmalla ajalla kiinnittää. Olisin tosi vihainen, jos joku tunkisi meille tekemään tuollaista rupuremonttia! :D

      Olenkin katsonut noita sienikursseja, ja niitä kyllä täälläkin päin järjestetään! Toisaalta mulla on lähipiirissä tuttuja sienestäjiä, ja voisin salavaivihkaa ujuttautua mukaan metsälle.

      Juuri ja juuri sain basilikan kasvamaan, joten sienet on seuraava looginen askel!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!